Tänä syksynä Suomelle tehdään uusi energia- ja ilmastostrategia. Osana strategiaa päätetään, tullaanko uusiutuvan energian lisärakentamista tukemaan uuden tukimekanismin avulla. Tuotantotuen kilpailutus olisi kustannustehokas tapa tukea uusiutuvan, päästöttömän energian rakentamista Suomeen. Tuotantotuen teknologianeutraali kilpailutus on paras tapa edistää myös tuulivoiman rakentamista Suomessa.
Suomen Tuulivoimayhdistyksen näkemys on, että tuotantotuen kilpailutus tukisi selkeästi parhaiten uuden tuulivoimatuotannon rakentamista Suomeen (Huom. Lähienergialiiton kannanotto 20.6.2016 ”Lähienergialiitto pitää tutkituista tukimuodoista parhaana tarjouskilpailuun perustuvaa tuotantotukijärjestelmää teollisen mittakaavan osalta. Se on kustannustehokkain tuottajan, kuluttajan ja valtion kannalta.”). Tukitason teknologianeutraali kilpailutus on myös EU:n suosittelema malli. Mikäli uutta uusiutuvaa energiaa halutaan Suomeen lisää, on uusi tuki välttämätön. Tällä hetkellä sähkön alhainen hinta sanelee, että markkinaehtoisia investointeja ei synny. Myöskään päästökauppa yksinään ei varmista investointeja uuteen puhtaaseen tuotantokapasiteettiin.
Tuotantotuen kilpailutus on investoijan näkökulmasta vähäriskisin vaihtoehto verrattuna muihin EU:n sallimiin energiatukiin eli investointitukeen ja vihreisiin sertifikaatteihin. Mitä pienempi on hankkeeseen liittyvä riski, sitä pienempi on rahoittajan rahalleen asettama tuotto-odotus. Koska rahoituskustannukset muodostavat huomattavan osan esimerkiksi tuulivoimahankkeen kokonaiskustannuksista, on yhteiskunnan näkökulmasta kustannustehokkainta valita mahdollisimman vähäriskinen tukimuoto. Mitä vähemmän riskiä, sitä pienemmät ovat hankkeen kokonaiskustannukset – ja sitä pienempi on tuen tarve, jolla hanke voidaan toteuttaa.
Myös työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) asettama uusiutuvan energian tukimekanismin toteuttamista selvittäneen työryhmän raportin perusteella on selvää, että tarjouskilpailuun perustuva tuotantotukijärjestelmä antaa parhaat edellytykset täyttää Suomen energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet. Käytännössä kilpailutus tarkoittaa, että tukitaso määräytyy hankkeen kustannustason mukaan ja ainoastaan tuotantokustannuksiltaan edullisimmat hankkeet rakennetaan. Jokaisen kilpailutuskierroksen tukitaso määräytyy teknologian kehitysvaiheen mukaan, ja ylituen riskiä ei näin ollen pääse syntymään. Työryhmä näkee investointituen hyvänä tapana varmistaa uusien ja innovointien pääsy markkinalle.
Teknologianeutraali kilpailutus on kustannustehokkain tapa edistää uusiutuvaa energiantuotantoa, mutta se voi johtaa investointien keskittymiseen vain yhteen energiantuotantomuotoon. Jos tätä halutaan välttää, teknologianeutraalissa kilpailutuksessa voidaan varmistaa eri tuotantomuotojen kehittyminen Suomeen varaamalla kilpailutuksesta esim. 10 prosenttia tuulelle, 10 prosenttia PV:lle ja 10 prosenttia biomassainvestoinnille. Jos tarjouksia ei tule, vapautuu varattu kapasiteetti tarjouksensa jättäneiden muiden tuotantomuotojen käyttöön. Teknologia neutraaliin kilpailutukseen mentäessä on tärkeää, että mikään kilpailutukseen osallistuvista tuotantomuodoista ei saa epäsuoria tukia jossakin kohtaa tuotantoketjuaan.
Kilpailutus käytännössä
Käytännössä kilpailutus lähtisi siitä, että valtio määrittää kuinka paljon uusiutuvaa sähköntuotantoa halutaan kullakin kilpailutuskierroksella lisätä. Tarjouksen voi jättää uusiutuvan energian tuottaja, joka täyttää ennakkovaatimukset. Tuulivoiman osalta ennakkovaatimus voisi olla esimerkiksi lainvoimainen kaava tai suunnittelutarveratkaisu, lainvoimainen rakennuslupa ja sähköverkkoliitynnästä ennakkovaraus. Tuotantotuen saavat halvimmasta päästä ne hankkeet, joilla valtion ennakkoon asettama vuosituotantotavoite saavutetaan.
Tiedossa tulisi olla pitkäjänteinen useamman vuoden suunnitelma tulevista kilpailutuskierroksista, jolloin tiedetään kuinka monta kilpailutuskierrosta vuodessa järjestetään ja minkälaista tuotantoakullakin kierroksella tavoitellaan. Pitkäjänteisyys ja näkymät lähitulevaisuuden kilpailutusmääriin varmistavat hankekehityksen jatkumisen. Hankekehitys vie vuosia ja sitoo paljon pääomaa, eikä siihen panosteta, ellei näkyvissä ole mahdollisuutta osallistua kilpailutukseen.
Pienemmät osuuskuntien ja yksityisten ihmisten omistamat hankkeet eivät välttämättä ole taloudellisesti kilpailukykyisiä suurten hankkeiden kanssa. Ne voidaan kuitenkin huomioida joko varaamalla kiintiöstä pieni osuus pienemmille hankkeille, tai päästämällä pienemmät hankkeet mukaan järjestelmään kilpailutuskierroksen hinnalla ilman kilpailutukseen osallistumista. Myös investointituki on yksi tapa tukea pienempiä hankkeita.
Kilpailutus voisi edetä seuraavasti
- Valtio ilmoittaa kuinka paljon ja millä aikataululla halutaan uutta uusiutuvan energian tuotantoa.
- Järjestelmään mukaan haluavat uusiutuvan energian tuottajat ilmoittavat määräpäivään mennessä kuinka paljon tuotantoa (GWh) heidän hankkeensa voisi tuottaa ja mihin hintaan (€/MWh) he olisivat sitä valmiita tuottamaan.
- Tarjoukset laitetaan edullisuusjärjestykseen.
- Mukaan järjestelmään pääsevät tuottajat edullisimmasta päästä alkaen siihen asti, kunnes tavoiteltu tuotantomäärä olisi saavutettu.
- Toimijoilla olisi esimerkiksi kolme vuotta aikaa rakentaa voittaneet hankkeet, jotka saisivat tukea (tavoitehinta – kolmen kuukauden sähkön hinnan keskiarvo) 12 vuoden ajan.
- Kilpailutus toistetaan säännöllisesti, esim. puolen vuoden välein, kunnes Suomen 2030 uusiutuvan energian tavoitteet olisi saavutettu.
Julkaistu alunperin Tuulivoima-lehdessä 16.11.2016.
