Aurinkoenergian käytön kasvua ovat Suomessa hidastaneet niin yleiset asenteet kuin muita maita korkeampi paneelien arvonlisäverotus. Pienillä tukitoimilla saataisiin markkinat toimimaan paremmin, kirjoittavat Teresa Haukkala ja Hanna-Liisa Kangas.
Teresa Haukkala, Hanna-Liisa Kangas
Suomessa ei perinteisesti ole uskottu aurinkoenergiaan olosuhteidemme vuoksi. Omia ennakkoluulojaan ja tietojaan kannattaisi kuitenkin tarkistaa.
Saksa on tällä hetkellä yksi johtavia aurinkosähkön tuottajamaita, eikä Suomen vuotuinen aurinkoenergiatuotantopotentiaali itse asiassa juuri eroa Saksasta. Toki meillä on pimeämpää nyt talvella, mutta keväästä syksyyn täälläkin paistaa aurinko ‒ kesällä lähes vuorokauden ympäri.
Aurinkosähköpaneelien hinnat ovat laskeneet 60‒75 prosenttia viimeisten viiden vuoden aikana. Maailmanmarkkinat ovat kasvaneet nopeasti edelläkävijämaiden politiikan vauhdittamina.
Suomessa nämä markkinat eivät ole päässeet samanlaiseen nousukauteen, sillä meillä politiikka ei juurikaan ole kannustanut kotitalouksia aurinkoenergiainvestointeihin.
Yrityksille ja julkiselle sektorille löytyy uusiutuvan energian hanketukia, mutta niitäkään ei ole paljon kohdistettu aurinkoenergiahankkeisiin.
Aurinkoenergiaa tukevan politiikan puuttumisen syynä Suomessa on paljon monitahoisempia asioita kuin vain pelkät ilmasto-olosuhteet.
Suurimmat esteet ja haasteet vaikuttavat liittyvän yleisiin asenteisiin aurinkoenergiaa kohtaan. Sitä pidetään Suomessa lähinnä kesämökkiolosuhteisiin sopivana energiamuotona.
Tietenkään aurinkoenergia ei maassamme voi olla ainoa energialähde, mutta se voisi täydentää energiapalettiamme merkittävästi. Tällä hetkellä Suomen uusiutuva energia on lähes kokonaan bioenergiaa, jonka kestävän käytön rajat tulevat nopeasti vastaan.
Suomessa on myös energiaintensiivistä teollisuutta, joka vaatii halpaa perusvoimaa, ja sen on ajateltu tulevan ydinvoimasta. Kun ydinvoimaan on satsattu paljon, markkinoille ei enää jää tilaa uusiutuvan energian kehittämiselle.
Lisäksi aiemmat suuret investoinnit hiilivoimaloihin takaavat lukkiutumisen vanhaan energiateknologiaan ja polkuriippuvuuteen, josta on vaikea irtautua.
Teknologia kehittyy kuitenkin valtavaa vauhtia. Esimerkiksi energiavarastointi voi muuttaa koko energiajärjestelmän, kun aurinkoenergiaa voi ottaa talteen kesällä ja käyttää talvella. Uusiutuvaan energiaan panostaminen on monessa muussa maassa otettu vakavasti, ja sen katsotaan olevan tulevaisuuden juttu.
Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennusti hiljattain aurinkoenergiasta tulevan maailman suurin sähkönlähde vuonna 2050.
Toinen suuri este asenteiden lisäksi on puuttuva kannustinpolitiikka. Minkään energiamuodon jatkuva tukeminen ei tietenkään ole järkevää, mutta markkinoiden kasvamisen vauhdittamiseksi joitakin kannustimia kannattaa alussa käyttää mille tahansa ilmastoystävälliselle kehittyvälle teknologialle.
Maailmanlaajuisesti katsottuna fossiiliset polttoaineet saavat edelleen moninkertaisesti tukia uusiutuviin energianlähteisiin verrattuna. Samalla tavalla kuin Suomi tukee turpeen energiakäyttöä kotimaisuusargumentilla, tukevat jotkut muut valtiot omia hiilikaivoksiaan.
Fossiilisten polttoaineiden käyttö on päässyt kasvamaan vuosikymmeniä tukien turvin ja saavuttanut nykyisen johtavan asemansa. Energiamarkkinat eivät ole koskaan täysin markkinaehtoiset, vaan niitä ohjataan voimakkaasti poliittisella sääntelyllä. Nyt olisi aika kääntää politiikka toisin päin.
Aurinkopaneelien hinnat ovat laskeneet viime vuosina huomattavasti, ja niiden kustannusten voi olettaa edelleen laskevan. Tästä johtuen yhä suurempi osuus kustannuksista koituu paneelien asentamistyöstä.
Tällä hetkellä aurinkopaneelimarkkinat ovat Suomessa niin pienet, että asennuskustannukset ovat kalliit esimerkiksi Saksaan verrattuna, jossa yksi asentaja voi toimia pienellä alueella. Muutaman vuoden ajaksi korotettu asentamisen työvoimakustannusten kotitalousvähennys voisi toimia hyvänä lähtölaukauksena markkinoiden syntymiselle.
Koska aurinkopaneelien asentaminen on työvoimavaltaista, olisi kotitalousvähennyksen väliaikaisella nostamisella myös taloutta elvyttävä vaikutus.
Aurinkopaneelien arvonlisävero on Suomessa monia muita EU-maita korkeampi. Yhtenäisistä sisämarkkinoista johtuen suomalaiset kuluttajat tilaavat tällä hetkellä paneelinsa ulkomaisilta jälleenmyyjiltä alhaisemmalla arvonlisäverolla.
Suomen aurinkopaneelien arvonlisäverokannan lasku olisi paitsi kevyt tukitoimi aurinkoenergialle, myös varmistus siitä, että kotimaiset jälleenmyyjät pääsevät mukaan markkinoille.
Haukkala valmistelee väitöskirjaa aurinkoenergiateollisuudesta Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Kangas toimii WWF:n ilmastovastaavana ja on väitellyt tohtoriksi Helsingin yliopistosta ympäristöekonomiasta.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Aamulehdessä 15.12.2014
