Kirjoitin noin kuukausi sitten siitä, kuinka Suomen valtio jakaa seuraavien parin vuoden aikana miljoonia euroja energiakärkihankkeille. Cleantech eli puhtaat teknologiat muun muassa energia- ja ympäristötekniikan saralla on tunnistettu yhdeksi vahvan kasvun mahdollisuudeksi. Puhutaan uudesta Nokiasta, Suomen pelastajasta. Tämä on hyvä. On oltava rohkea ja asetettava tavoitteet korkealle, jos aikoo saavuttaa yhtään mitään.
Valtion Cleantech-rahat jaetaan kahdessa osassa. Ensimmäisen hakukierroksen ensimmäinen vaihe päättyi juuri, joten tiedämme, ketkä rahaa hakivat. Kuten kirjoitin, valtaosa hankkeista liittyi jollain tapaa biotalouteen. Tämä myös vastaa hyvin Sipilän hallituksen päämääriä. Tavoitteena on löytää uutta kasvua ja sitä myötä työpaikkoja erityisesti biotaloudesta.
Mutta mitä on biotalous?
Lähdin apujoukkojeni kanssa kaivamaan asiaan selvyyttä lukemalla Suomen hallituksen biotalousstrategian. En aio käydä strategian jokaista yksityiskohtaa tässä läpi, mutta löysimme sieltä seuraavat tärkeimmät huomiot.
Tärkeimmät huomiot Suomen biotalousstrategiasta
- Strategiapaperin mukaan Suomen tärkeimmät luonnonvarat ovat
- Metsien, maaperän, peltojen, vesistöjen ja merien biomassa, sekä
- Makea vesi
- Suomen biotalous tulee siis perustumaan vesivarojen ja biomassan hyödyntämiseen, muun muassa seuraavien tavoitteiden ja huomioiden mukaisesti
- Uusia biopohjaisia tuotteita pyritään valmistamaan puusta.
- Jätteiden ja ylijäämämateriaalin käyttö korostuu.
- Puu on tärkeä energiantuotannossa, sekä
- biopolttoaineiden, ja öljyjen raaka-aineena.
- Puurakentamisen kasvunäkymät ovat hyvät.
- Elintarviketeollisuus ja terveydenhuolto biotekniikan sovelluksina. [1]
Biotalous siis näyttäisi Suomen virallisen strategian mukaan olevan paljon muutakin kuin puun polttoa tai biopolttoaineita. Itse asiassa jo strategian tiivistelmässä strategia määrittelee biotalouden melko laveasti: ”Biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen.” Silti Suomen Cleantech-kärkihankkeiden ensimmäisellä hakukierroksella lähes kaikki hankkeet liittyivät biopolttoaineisiin. Miksi? Missä ovat palvelut, vesi, ravinto ja uudet tuotteet?
Missä ovat biotalouden uudet tuotteet?
Syitä voidaan vain arvailla. Ensimmäinen syy voisi olla, että muita kuin biopolttoainehankkeita on vireillä, mutta ne eivät hakeneet rahaa vielä ensimmäisessä haussa. Jos näin on, muutos nähdään vuoden päästä, kun seuraavan hakukierroksen hakijat julkaistaan.
Toinen mahdollisuus voisi olla, että Suomessa ei yksinkertaisesti ole juuri muita kuin biopolttoainehankkeita vireillä. Tässä tapauksessa Suomen elintarviketeollisuuden, rakennusteollisuuden, terveysteknologia-alan sekä erityisesti puhtaaseen veteen liittyvän liiketoiminnan tulisi herätä. Biotalous on paljon muutakin kuin energiaa ja polttoaineita. Ottakaa omanne pois ja luokaa uutta! Rahaa on tarjolla!
Itse asiassa Suomessa kyllä innovoidaan muutakin kuin metsäenergiaa – nimittäin ruokaa. Tekes-rahoitusta jo aiemmin nostanut nyhtökaura osuisi imagollisesti kuin nyrkki silmään Suomen biotalousstrategian kärkihankkeeksi. Nyhtökauran taustalta löytyy elintarvikealan perustutkimusta sekä yritysmaailman kokemusta. [2] Erinomaista! Mutta hetkinen, ei tämä löydy kärkihankelistalta.
Miksi nyhtökauran kaltaisia hankkeita ei nouse kärkihankkeiden joukkoon? Yksi syy voi olla, että hankkeet ovat liian pieniä. Työ- ja Elinkeinoministeriö asetti kärkihankkeille viiden miljoonan euron minimibudjetin. Nyhtökaura sai aikanaan Tekesiltä 800 tuhatta euroa tukea ja nyt pääomasijoittajilta on kerätty 1,3 miljoonaa euroa rahoitusta tuotannon käynnistämiseen. [3] Jos Suomen yksi puhutuin biotalous-startup on liian pieni Cleantech-kärkihankkeeksi, ehkä olisi syytä tarkistaa rajaa? Tai ehkä tulisi järjestää oma rahoituskierros muille kuin hyvin pääomavaltaisille hankkeille, kuten strategiassa kysytyille palveluille? Vertailun vuoksi paljon puhuttu ravintolaruoan tilauspalvelu Wolt keräsi pari miljoonaa rahoitusta [4]. Tuokaan kokoluokka ei olisi kelvannut kärkihankkeiden joukkoon.
Biotalousstrategiassa muuten todetaan, että ”puolet Suomen biotaloudesta perustuu metsiin” [1, s. 8]. Toinen puoli olisi siis kaiketi oltava jotain muuta. Loppuosa lienee esimerkiksi jätteiden ja teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämistä sekä jo edellä mainittua ruokaa. Biotalouden innovaatioita soisi siis nousevan myös puubisneksen ulkopuolelta.
Väliyhteenvetona todettakoon, että
- Valtio tukee Cleantech kärkihankkeita miljoonilla seuraavien vuosien aikana.
- Cleantech on muun muassa päästötöntä energiantuotantoa, ympäristöteknologiaa, mutta myös biotaloutta – biotalous on Cleantechin osa.
- Valtio haluaa syystä tai toisesta painottaa juuri nyt erityisesti biotaloutta.
- Biotalous ei ole pelkkää puun polttoa vaan myös esimerkiksi puurakentamista tai vesivarojen järkevää hyödyntämistä.
- Valtion rahoitusta hakevista Cleantech-projekteista melkein kaikki hakemukset liittyvät puun tai puujalosteiden polttoon.
Ei haudota kaikkia munia samassa korissa
Haluan ihan yhteisen hyvän nimissä kannustaa myös muita kuin metsäalan yrityksiä ja yhteisöjä tekemään innovaatioita valtion tuella. Ja en sano tätä nyt siksi, etteikö metsäala olisi tärkeä ja hyvä ala. Tai etteikö saisi innovoida myös ilman valtion osallistumista. Tai etteikö olisi pitkässä juoksussa hyvä energiantuotannossa korvata hiiltä puulla. Ei. Uskon kuitenkin, että laaja-alaisempi teollisuuspohja olisi parempi Suomelle. Jos kaikki munat ovat metsähakekorissa, voi yksi metsäteollisuuden kannalta hankala EU-päätös ajaa koko maan jälleen yhteen lamaan. Jotta edellä mainittu olisi mahdollista, haluan kannustaa Suomen valtiota luomaan todelliset puitteet laaja-alaisen biotalouden synnylle.
Suomen linja on vakaa. Bioenergia on jämäkkä osa Suomen energiastrategiaa. Ministeri Olli Rehn totesi Suomen kuvalehden haastattelussa [5] seuraavaa:
”Minun on hyvin vaikea nähdä näin [kestävästi] tuotetun biopohjaisen energian hiilineutraalisuutta lopulta kyseenalaistettaisiin EU:n päätöksenteossa…
…Suomen varasuunnitelman osalta lähdemme siitä, että ennakkovaikuttaminen tuo tulosta.”
Biotalousstrategiaa lukiessa ei voi olla ajattelematta, että Suomella itse asiassa on jo varasuunnitelma. Varasuunnitelma on koko se osa biotalousstrategiaa, joka ei ole vain puun polttoa, vaan paljon muuta. Vaikka Suomelle eittämättä olisi hankala paikka joutua arvioimaan metsäenergian päästönsä uudelleen, en jaksa uskoa sen vievän tätä maata turmioon. Enemmän pelkään, että jäämme kehityksen jalkoihin EU:n päätöksestä riippumatta, jos emme käytä koko laajaa osaamistamme hyödyksi, vaan keskitymme vain esimerkiksi biopolttoaineisiin.
YLE kysyi viime viikolla huolestuneena ”Putoaako Suomen biotaloudelta pohja?”, jos EU päättää kohdella puuta päästöjä aiheuttavana energiamuotona. [6] Kysymys on mielestäni väärä. Biotalous ei ole yhtä kuin Suomen energiatulevaisuus. Jos ei tarkoiteta biotaloutta, voitaisiin rehdisti puhua metsäenergiasta sekä metsätaloudesta ja edistää niitä kärkihankkeilla.
Itse asiassa monikaan ei taida tietää, mitä on biotalous, vaan sitä pidetään puun tai puusta tehdyn liikennepolttoaineen polton synonyyminä. Biotalouden kärkihankkeiden ei ehkä tarvitsisi olla jotain suurta, johon tarvitaan viiden miljoonan budjetti. Palveluita ja ekosysteemeitä, biotalouden Woltteja ja uusia nyhtökauroja näyttäisi syntyvän muutaman innostuneen ihmisen voimin myös paljon pienemmällä rahalla. Näyttäisi siltä, että biotalouden hiekkalinnaa rakennetaan vanhalla muotilla. Ehkä siksi biotalouden suunnitelmat ja alan kärkihankkeet eivät kohtaa.
Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa kolmiosaisesta biotalousanalyysistä, jonka julkaisen toukokuun 2016 aikana (toinen osa: Rajoitetun kasvun mahdollisuudet).
Lue aiempi aihetta pohjustava kirjoitukseni:
Kertovatko kärkihankkeet jotain Suomen Cleantech-tulevaisuudesta?
Kirjoittaja
Tuomas Vanhanen
Lähteet
[1] https://www.tem.fi/files/39784/Suomen_biotalousstrategia.pdf
[2]
[3]
[4]
[4] http://suomenkuvalehti.fi/share/908662/0bbd47
[5] http://yle.fi/uutiset/putoaako_suomen_biotaloudelta_pohja/
Ps. Kiitos kirjoituksen inspiraatiosta eli hyvästä kysymyksestä Jonathan Fagerström.
Alunperin julkaistu 3.5.2016 Tuomas Vanhanen -blogissa
