Useat puolueet ovat listanneet eduskuntavaaliohjelmiinsa kunnianhimoisia tavoitteita energiapolitiikan uudistamiseksi. Äänestäjiä eivät energia-asiat kuitenkaan innosta, mikäli vaalikoneiden laatijoita on uskominen.
Kissat energiapolitiikkaa tärkeämpi teema eduskuntavaaleissa?
Tämän kirjoituksen oli tarkoitus käsitellä eduskuntavaaliehdokkaiden kantoja Suomen maaseudulla tuotettuun uusiutuvaan energiaan eri vaalikonetuloksia vertaillen. Suunnitelma meni kuitenkin mönkään: useimmissa vaalikoneissa energiaan liittyvät kysymykset loistavat poissaolollaan. Asiaa sivutaan korkeintaan yhden kärjistetyn, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja teollisuuden kilpailukykyä vastakkain asettelevan kysymyksen kautta. Sen sijaan äänestäjien on koettu tärkeäksi tietää esimerkiksi pitävätkö Suomen tulevat päättäjät kissoja fiksumpina eläiminä kuin koiria.
Ehdokkaissa on eroja, vaalikonekysymykset hukassa
Eivätkö vaalikonekysymysten laatijat näe yhteyksiä kotimaisen uusiutuvan energian ja työpaikkojen luonnin väillä? Entä onko tuontienergian ja turvallisuuden välinen yhteys hukassa? Puolueiden vaaliohjelmissa nämä ovat näkyviä teemoja. Vai onko niin, ettei näistä asioista saa riittävän kärjistäviä, yksinkertaistavia kysymyksiä aikaiseksi?
Pari poikkeusta vaalikoneiden joukossa osoittaa, ettei näin ole. Maaseudun Tulevaisuuden vaalikone pyytää äänestäjiä ja ehdokkaita ottamaan kantaa turpeen energiakäyttöön, vesivoimaan ja kivihiilen korvaamiseen kokonaan kotimaisella energialla vuoteen 2025 mennessä. Maailmantalouden tekijät-kampanjan talouspoliittinen vaalikone taas kysyy mielipidettä sekä kivihiilen että turpeen korvaamisesta uusiutuvalla energialla ja uusiutumattomien luonnonvarojen, kuten fossiilisten polttoaineiden, verotuksen kiristämisestä. Erilaiset vastaukset näihin kysymyksiin tuottavat täysin erilaisen ehdokaslistan. Eroja ehdokkaiden energiakannoissa siis on, mutta useimmista vaalikoneista ei ole juuri apua niiden esiin kaivamiseksi.
Energiatietoinen äänestäjä onkin siis puolueiden vaaliohjelmien, juhlapuheiden ja oman aktiivisuutensa varassa haastaessaan ehdokkaita esimerkiksi vaalipaneeleissa vastaamaan tiukkoihin energiakysymyksiin.
Energiakeskustelu kaipaa herättelyä
Toissa viikolla maaseutupolitiikan Ekosysteemipalvelut-verkoston ja Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus Oy:n järjestämällä opintoretkellä tutustuttiin bioenergiainnovaatioihin ja -arvoketjuihin energiaomavaraiseksi pyrkivässä Pohjois-Karjalassa. Oli lähes häkellyttävää, kuinka arkipäiväistä ja itsestään selvää paikallisiin metsäluonnonvaroihin ja vahvuuksiin pohjaava uusiutuva energiantuotanto on Pohjois-Karjalan toimijoille energian pientuottajista kunta- ja maakuntapäättäjiin.
Samaan aikaan valtakunnan tasolla kampanjat kuten Energiaremontti 2015 vääntävät rautalangasta, kuinka Suomessa olisi mitä parhaat mahdollisuudet olla puhtaan energian kehityksen kärkijoukoissa. Uusia työpaikkoja ja vientiteollisuuden valtteja syntyisi, mutta nykymeiningillä nämä mahdollisuudet ovat menossa sivu suun.
Ristiriita paikallisia vahvuuksia hyödyntävän Pohjois-Karjalan kehittämisen ja jälkijunassa tulevan kansallisen politiikan välillä on huomattava. Median hiljaisuus energia-asioissa vaalien alla osoittaa, että julkisen energiakeskustelun herättämisessä on edelleen työtä. Haastetaan siis ehdokkaat ottamaan kantaa kotimaiseen uusiutuvan energian tuotantoon ja maaseudun mahdollisuuksiin!
Salla Rantala
Kirjoittaja on ympäristöpolitiikan tutkija Suomen ympäristökeskuksessa ja maaseutupolitiikan Ekosysteemipalvelut-verkoston erityisasiantuntija.
Julkaistu alunperin 1.4.2015 Maaseutupolitiikan blogi -kirjoituksena.
