Lähienergian tuottaminen on jo nyt mahdollista ja kannattavaa. Uusiutuvan energian pientuotannon potentiaali on kuitenkin Suomessa pitkälti hyödyntämättä. Esteet potentiaalin saavuttamiseksi ovat sekä hallinnollisia, että lainsäädännöllisiä. Tässä listattuna merkittävimpiä niistä:
Byrokratia aiheuttaa jähmeyttä ja tarpeettomia kustannuksia
Pientuottajaksi ryhtymisen tulisi olla mahdollisimman yksinkertaista. Tällä hetkellä byrokratia verkkoon liitännän, rakennuslupien ja myynnin osalta on monimutkaista aiheuttaen sekä suoria, että epäsuoria kustannuksia. Etenkin kunnallisia lupakäytäntöjä tulisi keventää ja selkeyttää, sillä lupien tarve ja niiden myöntämisperiaatteet vaihtelevat paikkakunnasta riippuen tehden koko prosessin epämääräiseksi. Kaiken paperisodan tulisi hoitua yksinkertaisilla netti-ilmoituksilla. Yhden luukun palvelun mallia voisi ottaa vaikkapa palkka.fi -palvelusta.
Syöttötariffi ei kata pientuotantoa
Tämän hetkinen syöttötariffin alaraja (100 kVA), sen raskas todentamisprosessi ja uutuusvaatimus ovat sulkeneet käytännössä kaiken sähkön pientuotannon tuen ulkopuolelle. Takuuhinnan puuttumisen myötä pienillä lähienergiaratkaisuilla tuotetusta ylijäämäsähköstä tarjotaan ainoastaan nimellistä hintaa. Tällöinkin tuottaja joutuu itse ostajan hankalasti etsimään.
Yksityisten ihmisten asuntokohtaisen sähköntuotannon voisi ottaa tukien piiriin esimerkiksi kotitalouksille kohdennettuna investointien verovähennysoikeutena tai investointitukena. Esimerkkiä voitaisiin ottaa vaikkapa Ruotsista, jossa aurinkosähköä on edistetty investointituella vuodesta 2009 alkaen. Tuki olisi samantyyppinen kuin energiatuki Suomessa, mutta erona on, että Ruotsissa sen saajina voivat olla myös yksityishenkilöt. Suomen energiatuesta taas asuinkiinteistöt ja As Oy:t on rajattu pois, ks. §3, Valtioneuvoston asetus energiatuen myöntämisen yleisistä ehdoista.
Tuet huomioivat vain osan uusiutuvan energian tuotantolähteistä
Uusiutuvan sähkön tuissa ei saisi olla ns. väliinputoajateknologioita tai rajauksia uusiutuvan energian tuotantolähteen suhteen. Suomessa tukien tulisi olla teknologianeutraaleja ja kattaa kaikki uusiutuvan energian eri tuotantomuodot kaikissa kokoluokissa. Esimerkiksi aurinkoenergia on kokonaan syöttötariffien ulkopuolella.
Lähienergian kokonaishyötyjä ei oteta huomioon
Uusiutuvan energian pientuotannon seurauksia arvioidessa fokus on liiaksi euroissa ja kvartaalitaloudessa. Vaikutuksia ympäristöön, aluetalouteen, energiaomavaraisuuteen tai työllisyyteen harvoin huomioidaan kovinkaan laajasti. Lisäksi hankkeiden mukanaan tuomat piristysruiskeet suomalaisen cleantech-liiketoiminnan edistämiseen jäävät helposti kokonaisvaikutusten arvioinneista pois.
Karoliina Auvinen
Suomen Lähienergialiitto ry:n hallituksen jäsen
