Lähienergialiitto järjesti marraskuussa 2023 webinaarin Päästökaupan uudet tuulet. EU:n päästökauppa on kehittynyt merkittäväksi välineeksi ilmastonmuutoksen torjumisessa. Se on laajentunut ja tiukentunut vuosien varrella, ja sillä on ollut vaikutusta päästöjen vähentämiseen ja vähähiilisten teknologioiden edistämiseen. EU on jatkanut järjestelmän kehittämistä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi entisestään. Tuoreimmat muutokset ovat päästökaupan laajentaminen liikenteeseen ja lämmitykseen.
Aiheesta oli alustamassa ja keskustelemassa Mauri Pekkarinen (MEP), Markku Ollikainen (Suomen ilmastopaneeli, puheenjohtaja) ja Valtteri Härmälä (Työ- ja elinkeinoministeriö, erityisasiantuntija). Tilaisuuden alustuksien ja käydyn keskustelun pohjalta tehtiin useampi blogikirjoitus. Tässä kirjoituksessa käsitellään sitä, miten päästökauppamekanismi on toiminut. Lisäksi löytyy kirjoitukset Miksi päästökauppamekanismi on etevämpi päästöjen vähentäjä kuin muut ohjauskeinot, Kioton pöytäkirja on EU:n päästökauppajärjestelmän taustalla ja EU:n päästökaupan kunnianhimo kasvaa ja uusia toimialoja tulee päästökaupan piiriin.
Euroopan unionin alueella päästökaupan piirissä olevat päästöt ovat vähentyneet runsaat 20% vuodesta 1990. Mauri Pekkarinen “EU:n päästökauppa on yksi maailman laajimmista hiilimarkkinoista. Se on EU:n keskeinen väline kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Vuodesta 2005 on tultu kohtuullisen hyvin alas, mutta ei ollenkaan sitä vauhtia mitä pitäisi tulla ja sen takia nyt on ryhdytty toimimaan.”
EU:n päästökauppa käynnistyi vuonna 2005
Markku Ollikainen “Nyt eletään neljättä päästökauppakautta 2021-2030. Ensimmäinen kausi 2005-2007 oli opettelu jakso ennen Kioton sopimusta, joka tuli voimaan 2008. Toisella kaudella EU:n piti vähentää 8% päästöjä eli toinen kausi oli semmoinen missä piti saada jotakin aikaiseksi. Kolmas kauppakausi on sitten EU:n omia tavoitteita eli vähentää 21% päästöjä ja neljännellä kaudella 62%.”
Päästökaupan seuraaminen on hankalaa, koska EU on laajentunut. Ensimmäisellä kaudella oli mukana EU:n 25 jäsenmaata, toisella kauppakaudella oli mukana EU:n 27 jäsenmaata ja silloin mukaan liittyi Norja, Islanti ja Liechtenstein. Kolmannella kaudella mukaan tuli Kroatia, neljännellä ei ole vielä ketään. Samaan aikaan kasvihuonekaasujen kattavuus on lisääntynyt: mukaan ovat tulleet N2O ja PFC.
Ensimmäinen päästökauppakausi oli opettelua
Markku Ollikainen “Kauden tavoitteena oli, että yritykset oppii kaupankäynnin. Ja samalla haluttiin löytää, se mitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen maksaa. Haettiin sitä hintaa.”. Tällöin jäsenvaltiot esittivät omat kansalliset vähennyssuunnitelmat (National Allocation Plan NAP) ja tietenkin jokainen maa tietysti arvioi oman tarpeensa liian suureksi. Se oli ensimmäinen opetus tästä ensimmäisestä päästökauppakaudesta.
Koska ylijäämää oli jatkuvasti tarjolla, päästöoikeuden hinta pysyi lähellä nolla – parhaimmillaan hinta kävi 30 eurossa. Lisäksi komissio teki virheen. Markku Ollikainen “Olin isossa päästökauppatapahtumassa ja yhtäkkiä kaikki toimittajat juoksivat hiiteen. Hetken kuluttua joku kertoi, että komission vuosi vahingossa 2006 tiedot: ylijäämää on eikä se tästä katoa. Sen jälkeen diilerit juoksivat heti myymään oikeuksia ja korjaamaan omaa salkkupositiota. Sen takia tuo hinta humahti puolessatoista päivässä alas”. Tämän seurauksena luottamus päästökauppaan putosi tietysti merkittävästi: “eihän tästä ole mitään apua”.
Toinen päästökauppa kausi 2008 – 2012, Kioto ajanjakso
Tälle kaudella tuli lisää maita, joka on syynä siihen, että jaetut oikeudet kasvoivat. Kioton päästömekanismien kehityksen tuloksena päästökauppaan tuli päästöoikeuksien lisäksi CER:rejä (certified emission reduction). Markku Ollikainen “ Ja niitä tuli ihan mahdoton määrä”.
Päästökauppa alkoi vuonna 2008 alijäämäisenä. Sen jälkeen tuli finanssikriisi ja lama ja samaan aikaan uusiutuvalla energialle tuli päällekkäistä ohjausta. Niiden ohella tuli teknologinen shokki, kun USA:ssa alkoi liuskekaasun särötys (fracking) tuottamaan liuskekaasua. Se laski kivihiilen hintaa ja USA:sta tulii älytön määriä halpaa kivihiiltä EU:hun.
Markku Ollikainen “Runsas alkujako ja lopputulos oli 1300 miljoonaa tonnia ylijäämää eli meni täysin pieleen”.
Alla on kuva päästöoikeuden hinnan kehityksestä. EU:n päästöoikeuksilla on sekä spot-hinta että futuurihintoja. Kuvassa näkyy ensimmäisen ja toisen kauden hinnat sinisellä ja mustalla on kolmoskauden futuurihinnat.
Markku Ollikainen “Uskottiin että on tiukkaa ja 2008 näyttikin siltä. Mutta sitten alkoi epäusko. Markkinoilla alkoi vaikuttaa siltä että ylijäämä on ja sitten hinta alkoi laskea. Varsinkin tuon kolmannen kauden hinta. Ja tämä alkoi tietysti herättää huolta.”
Kolmas kausi osoitti, että päästökauppaa on uudistettava
Vuoden 2013 alkujakoon on siirretty toisen kauden kumulatiivinen ylijäämä, Nyt on ensimmäistä kertaa selkeästi vähenevä alkuoikeuksien jako. Päästöjen alkujakoa vähennettiin vuosittain 1,74 prosentilla. Kumulatiivinen ylijäämä vuonna 2020 oli 2 300.
Back loadingin avulla komissio rupesi ottamaan päästöoikeuksia pois markkinoilta, jolloin todellinen ylijäämä kaudelle oli 1 422.
Markku Ollikainen “Komission johtopäätös – back loading oli jo yksi osa sitä – oli se että ei me selvitä. Päästökauppa ei toimi jos emme pysty tekemään reformia, joka pystyy elämään tuon tarjonnan runsauden tai sitten niukkuuden kanssa”. Vaihtoehtoina ehdotettiin lattiahintaa ja kattohintaa. Komissio lopulta päätyi markkinavakausvarantoon.
Kolmas kausi oli vaihe, jolloin oli aika paljon kritiikkiä päästökauppaa kohtaan ja osa ekonomisteista alkoi puhua, että kyllä se vero olisi kuitenkin fiksumpi ratkaisu tähän tilanteeseen.
Komissio uudisti päästökauppa: back loading, markkinavakausvaranto, tiukemmat päästötavoitteet vuodelle 2030
Yllä oleva kuva kertoo päästöoikeuksien hintakehityksen: pitkään alhainen hinta. Järjestelmää oli pakko uudistaa, koska hinta oli kaikkea muuta kuin ohjaava.
Markku Ollikainen “Kun tuli tieto markkinavakausvarannosta, niin vuodesta 2022 eteenpäin hinta pomppasi aika vauhdilla ylös ja nyt se on sitten sahannut tuota väliä 75 – 100€.”
EU:n tekemä uudistus päästökauppa oli ensiksi, että vuosina 2014 – 2016 poistettiin oikeuksia markkinavakausvarantoon 900 miljoonaa. Se oli neutraali muutos, mutta ne ovat kyllä eliminoitu lopulta pois varannosta. Sitten tiukennetaan tavoitteita 2030 laskemalla päästöoikeuksien kattoa ja vuosittaista vähenemään kasvatetaan 1,74 prosentista 2,2 prosenttiin.
Markkinavakausvaranto (MSR) astui voimaan vuonna 2019. Sen idea on:
- jos vuotuinen ylijäämä markkinoilla on suurempi kuin 833 miljoonaa tonnia, niin siitä 24 % siirretään markkinavakausvarantoon. Näin vuosina 2019 – 2023 ja vuodesta 2024 eteenpäin siirtoprosentti on 12 %.
- Jos ylijäämä laskee alle 400 miljoonan tonniin, niin sitten lisätään 100 miljoonaa tonnia oikeuksia takaisin markkinalle.
- Tavoitteena on, että pysytään alijäämän ja ylijäämän välissä, jolloin ei tarvita interventiota niiden välissä.
Vuonna 2023 markkinavarantoon kertyneitä päästöoikeuksia verrataan oikeuksien vuotuiseen alkujakoon ja ylijäämä eliminoidaan. Markku Ollikainen “Aikaisemmat arviot olivat, että 1 700 miljoonaa tonnia on eliminoitava määrä. Tämä on se olennainen mekanismi joka tässä toimii. Näin päästöoikeuksien ylijäämä on rajoitettu kohtuu sopivalle tasolle ja jolla ylijäämää sitten nätisti säädellään”.
Väite ”jos Suomi vähentää päästökauppasektorin päästöjä enemmän kuin päästökauppa edellyttää, muut maat hyötyvät ja laskevat enemmän päästöjä” ei pidä paikkaansa
Markku Ollikainen “Kun meillä valmisteltiin sitä kivihiilen kieltolakia, niin tämä argumentti esitettiin jatkuvasti: Tää on ihan naurettavaa, että jos me vähennetään näitä päästökauppasektorin päästöjä enemmän kuin mitä päästökauppa edellyttäisi, niin muut siitä hyötyvät ja laskevat enemmän päästöjä.”
Markku jatkaa “Tähän sitten jouduin vastaamaan muutamankin kerran. Itse asiassa Tanskan ilmastopaneeli oli tehnyt vastaavantyyppisiä analyysejä ja sieltä tämä termi vesisänkyefekti. Se tarkoittaa sitä että sä hyppäät vesisängylle, niin ei se vesimäärä sieltä vähene. Sun paine vaan syrjäyttää vettä sinne toiseen reunaan”.
Markkinavakausvaranto – jossa on päästöjen poisto ja eliminointi, Tanskan ilmastopaneelin analyysi osoitti: “eihän se vesisänky enää toimi, siihen on tullut reikä juuri eliminoinnin kautta. Joten jos EU valtio haluaa harjoittaa kunnianhimoisempaa politiikkaa kuin mikä se yhteinen kompromissi on, niin se voi sen mainiosti tehdä. Väite, että sillä pilataan päästöoikeusmarkkina, ei pidä paikkaansa.”
EU:n vuoden 2040 tavoitteet ovat ne, jotka todennäköisesti pitävät huolen toimivasti päästöoikeuden hinnasta
Alla oleva kuva on Markku Ollikaisen tekemä ennuste.
Markku “Tuossa on kaavailtu ja määritelty oikeuksien alkujako. Jos katsotaan vähän historiaa ja viime aikojen toteutumaa, niin näyttää siltä, että me ollaan edelleen siinä tilanteessa, että meillä on kumulatiivista ylijäämää. Koska sitä jää sieltä kolmannen kauppakauden ylijäämästä.
Vasta kun tullaan vuoteen 2030, me ollaan tilanteessa että päästöt alittaa vuotuisen alkujaon. Silloin kumulatiivinen ylijäämä alkaa pienentyä, mutta se ylijäämä on luokkaa 3 000 miljoonaa, joka on merkittävä. Toisin sanoen yritysten ei tarvitse paljon ponnistella ja tämä viittaisi että hintasignaali voi heikentyä.
Tosin kaikki jo tuijottaa vuoden 2040 tavoitteita ja sieltä tulevaa uutta ennakoitua päästökaupan kuviteltua alkujakoa. Se on se joka pitää sitten hintaa yllä. Eli vuoden 2040 tavoite on se, joka todennäköisesti pitää huolen siitä toimivasti hinnasta.”
Kirjoittaja
Tapio Tuomi, Lähienergialiitto
