Tuulivoimaloiden määrän kasvaessa Suomessa myös kansalaiskeskustelu aiheesta on vilkastunut. On täysin ymmärrettävää, että muutos omassa asuinympäristössä voi mietityttää, uuteen on luonnollista suhtautua varautuneesti. Etenkin jos tuulivoimaloista ei ole omakohtaista kokemusta, voi paikallislehdessä nähty kirjoitus tai useamman suun kautta kulkeutunut tarina helposti jäädä kummittelemaan mieleen. Tämän vuoksi monipuolisen tiedon tarjoaminen aiheesta on tärkeää.
Äänestä kiistakapula
Tuulivoimaloiden ääni on noussut yhdeksi kansalaiskeskustelussa puhututtavimmista aiheista. Tuulivoimaloista kuuluu muun teollisen toiminnan tapaan ääntä. Ääni on luonteeltaan vaihtelevaa ja tämä on huomioitu valtioneuvoston asettamissa tuulivoiman ääniohjearvoissa. Ääniohjearvojen mukaisesti tuulivoiman ääntä säädellään Suomessa muita äänilähteitä tiukemmin.
Äänen terveysvaikutuksia asuinympäristössä on tutkittu kansainvälisesti ja tutkimustiedon mukaan tuulivoimaloiden äänellä ei ole havaittu olevan suoria terveysvaikutuksia. Tulosten mukaan äänentaso on yhteydessä koettuun häiritsevyyteen, yksilölliset erot kokemusten suhteen ovat suuria. Yhteyttä esimerkiksi tuulivoimalamelun äänenvoimakkuuden ja unenlaadun välillä ei ole löytynyt puhuttaessa alle 45 desibelin äänitasosta ulkona. Ympäristöministeriön asetus tuulivoimaloiden ääniohjearvoista linjaa, että tuulivoimaloiden ääni ei saa talojen välittömässä läheisyydessä yöllä ylittää 40 desibeliä.
Myös tuulivoiman infraäänestä keskustellaan enenevässä määrin. Tähän mennessä kattavin tuulivoiman infraääntä koskeva tutkimus on Japanissa kolmen vuoden aikana toteutettu tutkimus, jossa tuulivoimaloiden ääntä mitattiin 29 tuulipuistossa ja 164 eri pisteessä (Tachibama. H., Yano. H., Fukushima. A. & Sueoka. S. 2014). 1 – 3 MW:n voimaloiden ääntä mitattiin noin 100 – 1000 metrin etäisyydellä mittauspisteistä ja mittaustulosten mukaan infraäänten tason jäivät merkittävästi alle kuulokynnyksen. Nykyisen tutkimustiedon valossa infraäänen pitää olla kuultavalla tasolla, jotta se voisi aiheuttaa terveyshaittaa.
Ihmisten terveys on luonnollisesti korvaamatonta ja Suomessa viranomaiset ovat panostaneet kattavasti tuulivoimaloiden äänen sääntelyyn. Tuulivoimaloiden äänentasoista säädetään ympäristöministeriön ääniohjearvojen lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön sisätilojen ohjearvoasetuksella, joka koskee tuulivoimaa siinä missä muitakin äänilähteitä.
Monen myytin tuulivoima
Lehtien mielipidepalstoilla ja hankealueiden yleisötilaisuuksissa tuulivoimasta näkee ja kuulee usein toisteltavan väitteitä, joita on hyvä oikoa. Tuulivoimarakentamista ei esimerkiksi ole Tanskassa kielletty eikä se ole pysähtynyt, vaikka jotkin hanketoimijat odottavat piakkoin valmistuvia äänen terveysvaikutuksiin liittyviä tutkimustuloksia, ennen kuin käynnistävät rakentamisen. On erinomainen asia, että äänen vaikutuksia terveyteen tutkitaan kattavasti, toivottavasti saamme tanskalaistutkimuksenkin tuloksia pian käyttöömme.
Totta ei myöskään ole se, että Suomeen rakennettavat voimalat olisivat radikaalisti muualle maailmaan rakennettavia suurempia. Esimerkiksi Saksaan viime vuonna rakennetut voimalat ovat kapasiteetiltaan keskimäärin 3 MW, Suomessa puolet voimalakannasta on 2 – 3 MW. Tekniikan kehitys tuo toki markkinoille suurempia voimaloita ja ne yleistyvät niin meillä Suomessa kuin muuallakin. Voimalavalmistajat suhtautuvat voimaloiden äänikysymyksiin vakavasti ja tekevät paljon töitä, että voimaloiden lähtöäänentasoja saataisiin laskettua entisestään. Tekniikan kehitys tarkoittaakin tuottavuuden ja koon kasvaessa myös hiljaisempia lähtöäänentasoja.
Polttoainevapaana energiantuotantomuotona tuulivoima vaikuttaa päästöjen vähenemiseen, vaikka tätä aika-ajoin kyseenalaistetaan. Tuulivoiman vaikutus hiilidioksidipäästöihin näkyy esimerkiksi Tanskassa, missä hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet 1990-luvun alusta 30 prosenttia (Danish Energy Agency, 2014). Samaan aikaan tuulivoiman osuus sähkönkulutuksesta on kasvanut kahdesta prosentista neljäänkymmeneen. Kahden viimeisen vuoden aikana globaalin hiilidioksidipäästöjen kasvun on huomattu pysähtyneen (IEA 2016). Syyksi tälle IEA arvioi mm. uusiutuvan energian käytön lisääntymisen. Yli puolet viime vuonna maailmalla rakennetusta uusiutuvan energian kapasiteetista oli tuulivoimaa.
Myyttien sijasta olisi hienoa nähdä mediassa enemmän kirjoituksia Suomen moninaisista onnistuneista tuulivoimahankkeista, tyytyväisistä lähiasukkaista ja tuulivoimakunnista. Positiivisia tarinoita ei ole varmasti vaikea löytää, sillä suurin osa Suomen tuulivoimahankkeista tuottavat sulassa sovussa sähköä asuinympäristössä. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että negatiivinen ääni kuuluu mediassa usein muita kovemmin. Pienikin määrä äänekkäitä luo helposti illuusion suurista massoista ja vahvasta vastustuksesta, vaikka tosiasiassa tuulivoima on edelleen Suomen toisiksi halutuin energiantuotantomuoto.
Kirjoittaja
Anna Tiihonen
Tiedottaja
Suomen Tuulivoimayhdistys ry
