FrEE-hankkeessa rakennetaan oppimismateriaaleja vastaamaan rakennusalan sekä energia-alan energiamurroksesta johtuviin muutostarpeisiin. Uusiutuviin energialähdevaihtoehtoihin painottuminen luo aloille uuden osaamisen tarpeita, jotta energiatehokkaita ratkaisuja osataan hyödyntää. Koulutusmateriaalien sisältö on luotu tarvelähtöisesti selvittäen alan ammattilaisten näkemyksiä opiskelemisesta sekä opintojen sisällöstä. Tässä blogikirjoituksessa keskitymme selvityksessä nousseita oppimiseen liittyviä tekijöitä.
Oppimisympäristön suunnittelemiseen hanketiimimme lähti tarvekartoituksesta. Tarvekartoituksella pyrittiin määrittämään, minkälaisille koulutuskokonaisuuksille alalla olisi tarvetta sekä minkälainen oppimisympäristö olisi käytettävyydeltään ja toiminnallisuudeltaan käyttäjille paras mahdollinen. Suunnitellaksemme käyttäjälähtöisen oppimisympäristön hankkeessa hyödynnettiin palvelumuotoilun menetelmiä.
Palvelumuotoilu on palveluiden suunnittelua ja kehittämistä, johon palvelun käyttäjä otetaan aktiivisesti mukaan esimerkiksi haastatteluiden, kyselyiden, havainnoinnin tai yhteiskehittämistyöpajojen avulla. Suomessa palvelumuotoilu on saanut suosiota vasta kymmenen viime vuoden aikana ja sen hyödyntäminen lisääntyy nykyään monilla aloilla. Myös energia-alalla tarvitaan palvelumuotoilua, sillä toimintaympäristö on muuttunut kilpailu- ja asiakaskeskeisemmäksi. FrEE-hankkeessa olemme ottaneet kopin palvelumuotoilun menetelmistä alusta saakka.
Yksi suosituimmista menetelmistä palvelumuotoilussa on tuplatimantti (Design Council, 2019).
Sitä seurattiin myös FrEE-hankkessa. Tuplatimantissa on neljä vaihetta: A) löydä, B) määritä, C) kehitä ja D) tuota. Prosessi aloitettiin lokakuussa 2021, jolloin tarkoituksena oli ymmärtää työssä käyvien haasteita ja tarpeita pääasiassa liittyen ajankäyttöön sekä opiskelutapoihin (A, löydä). Lisäksi tässä vaiheessa ihmisiltä kysyttiin, minkälaisia sisältöjä he toivoisivat olevan oppimisympäristössä (tarvekartoitus). Seuraavaksi kerätty data analysoitiin ja siitä haettiin hankkeen kannalta tärkeimpiä asioita (B, määritä), joista olisi hyötyä oppimisympäristön kehittämisvaiheessa. Tulosten perusteella tehtiin design brief eli muutaman lauseen kooste siitä, mitä aletaan jatkokehittämään.
Tällä hetkellä hanke on kehittämisvaiheessa (C, kehitä). Silloin suunnitellaan konsepteja ja prototyyppejä oppimiskomponenteille, joita olisi tarkoitus testata mahdollisimman nopeasti. Tässä vaiheessa palvelumuotoilun kannalta prototyyppien ei tarvitse olla visuaalisesti valmiita, vaan oppimisympäristön toiminnallisuus ja sisältö riittää testaukseen (D, tuota). Testaukset pyritään tekemään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta oppimisympäristöä voidaan iteratiivisesti parantaa saadun palautteen mukaan. Tämä on myös kustannustehokas tapa muotoilla palveluita.
Tuplatimantin lähestymistavan lisäksi B, määritä -vaiheessa laadittiin haastatteluvastausten perusteella käyttäjäryhmien mukaisia persoonakortteja. Persoonakortit ovat visuaalisia, epätarkasti luotuja hahmoja, jotka kuvaavat käyttäjäryhmän tarpeita, motivaatiota ja käytöstä palvelukäytön kontekstissa. Persoonakortit ovat palvelumuotoilun suosituimpia työkaluja, sillä ne ovat helposti ymmärrettäviä ja ne luovat inhimillisen kuvan käyttäjästä.
Kuvasta 2 näkyy fiktiivinen hahmo, joka luotiin 13 henkilön haastatteluvastausten perusteella. Persoonakortista selviää oppimisympäristön potentiaalisen käyttäjän arki, hänen haasteensa sekä odotuksensa oppimisympäristöltä.
Yksi tärkeimmistä löydöksistämme tutkimuksen aikana oli esimerkiksi se, että monella talotekniikka- ja energia-alan työntekijällä työpäivät ovat vaihtelevia, joten opiskelu työajalla koettiin haastavaksi. Täten todettiin, että oppimisympäristön on oltava helppokäyttöinen ja intuitiivinen sekä sopeuduttava käyttäjän omaan aikatauluun. Seuraavassa blogitekstissä avataan tutkimuksemme löydökset tarkemmin.
Kirjoittaja
Lada Stukolkina
