Lähienergialiiton lausunto hallituksen asetusluonnoksista lähes nollaenergiarakentamiseen siirtymiseksi (YM036:00/2014)

Suomen Lähienergialiitto kiittää Ympäristöministeriötä mahdollisuudesta antaa lausunto  asetusluonnosten sisältöön.

Asetusluonnoksissa on kiitettävästi huomioitu rakennusten laatua parantavia sekä rakennusten käyttöön liittyviä tekijöitä. Lähienergialiitto kannattaa hallituksen tavoitteita uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämisestä ja rakennusten energiatehokkuuden parantamisesta. Lausuntomme puuttuu niihin asetusluonnoksen kohtiin, joiden näemme jarruttavan näihin tavoitteisiin pääsyä.

Asetusluonnosten merkittävimmät  puutteet ovat:

• Uusiutuvien energiamuotojen asema ei parane.
• Rakennusten energiatehokkuus ei kiristy merkittävästi.
• Kaikkea itse tuotettua uusiutuvaa energiaa ei voi hyväksilukea E-luvussa.
• Ehdotetut energiamuotokertoimien arvot yhdessä ehdotettujen E-luvun raja-arvojen kanssa ohjaavat rakentamista väärään suuntaan, eivätkä ohjaa rakentamista parantamaan energiatehokkuutta ja kasvattamaan uusiutuvan energian käyttöä.

Asetusluonnos Ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen energiatehokkuudesta

Uusiutuvan energian tuotantoon ei kannusteta

RES-direktiivin mukaan rakennusten mahdollisuuksia uusiutuvan energian tuotantoon tulee kannustaa asianmukaisilla toimenpiteillä, ja energiatehokkuusdirektiivi edellyttää parantamaan paikallisten ja alueellisten lämmöntuotantomarkkinoiden kehittämismahdollisuuksia. Suomen siirtyminen kustannustehokkaasti päästöttömään ja puhtaaseen energiaan on lisäksi hallituksen kärkihankkeita. Taseraja kaipaa uudistusta, koska se ei nykyisellään huomioi kiinteistöryppäiden yhteisen tai alueellisten energiatuotantoratkaisujen tuottamaa energiaa. Yhteinen energiantuotanto on monesti järkevin vaihtoehto sekä teknisesti että taloudellisesti. On myös huomioitava, että oman energian tuottaminen ei aina ole mahdollista kiinteistön omalla tontilla. Sähkömarkkinalain sekä uudistuvien rakentamismääräysten tulisi edistää kustannustehokkuuden ja ilmastonäkökulmien takia uusiutuvan energian ratkaisuja tasapuolisesti.

Asetusluonnoksen mukaan on katsottu, että energiatehokkuusvaatimuksiin ei pitäisi vaikuttaa rakennuksen kyky tuottaa energiaa yli sen oman tarpeen. Lähienergialiiton mielestä itse tuotetun energian (sähkö-, lämpö- tai viilennysenergia) ulos vienti, eli syöttäminen verkkoon, tulee ottaa mukaan E-lukuun ostettavan energian rinnalle, sillä rakennusten energiajärjestelmät ovat jatkossa yhä enemmän kaksisuuntaisia. Esimerkiksi aurinkoenergia pystytään suurissa kohteissa hyödyntämään tyypillisesti itse kokonaan, mutta pienissä kohteissa osa on ulos vietyä energiaa, joka joudutaan myymään kannattamattomaan hintaan. Tämän vuoksi on aiheetonta  pelätä esimerkiksi ylisuurten sähkön pientuotantojärjestelmien lisääntymistä. Myös pelkoa rakennusten rakenteellisen energiatehokkuuden vähenemisestä voidaan pitää turhana, sillä energiatehokkuudesta huolehditaan tasauslaskentavaiheessa. Nykyisessä järjestelmässä on myös laskennallisesti hankala arvioida mikä osuus omatuotannosta tulee omaan käyttöön ja mikä myyntiin. – Ongelmaa ei olisi jos kaikki tuotettu energia voitaisiin hyväksilukea. Riippumatta oman käytön osuudesta, oma energiantuotanto vähentää tuotantotarvetta muualla, tukee maan energiaomavaraisuutta ja edistää esimerkin voimalla uusiutuvan energian käyttöä.

Älykkään energian käytön ratkaisut

Pykälässä 10§ esitetty kannustin rakennusautomaatiojärjestelmän hyödyntämiseen on parannus. Lisäksi pykälässä 31§ esitetty vaatimus mittauksesta on oikeansuuntainen, mutta epämääräinen. Muuten asetusluonnos ei ota riittävästi huomioon älykkäitä taloteknisiä ohjausjärjestelmiä, kuten lämmityksen, ilmanvaihdon ja valaistuksen tarpeenmukaista ja automaattista ohjausta. Älykkäiden järjestelmien energiaa säästävä vaikutus on niin merkittävä, että se pitää huomioida paremmin energialaskennassa. Energian käytön hallinta on kustannustehokas energiatehokkuuden keino, jonka huomiotta jättäminen jarruttaa vastaavien ratkaisujen yleistymistä ja kehittymistä.

E-luvun raja-arvot

Suurin osa rakennuksista on asuinrakennuksia, ja niistä valtaosa pientaloja. Todellinen muutos asuinrakennusten energiatehokkuuteen jää hyvin pieneksi, energiamuotokertoimien muutosten takia. Pientalojen kokonaisenergiavaatimus pysyi käytännössä samana (kiristys sähkö- ja kaukolämmitteisissä rakennuksissa 3-4 %). Hallituksen esitysluonnos tuo esille, että vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa energiatehokkuuden parantaminen on kustannusoptimaalisinta 7%:n kiristyksellä vuoden 2012 tasoon nähden. Tämän jälkeen tekniikka on edistynyt, ja energiatehokkaan rakentamisen keinot ovat yleistyneet ja monipuolistuneet. Esimerkiksi aurinkosähköjärjestelmien hinta putosi kansainvälisesti n. 50 % vuosien 2008-2014 aikana. Uudet asuinrakennusten raja-arvot on helppo saavuttaa jopa ilman erityistä energiatehokkuuden huomioimista, käyttäen nykyhetken tyypillisiä talotekniikka- ja rakenneratkaisuja. E-luvun raja-arvojen tulee olla siis matalampia, jotta energiatehokkuuden todellinen muutos olisi merkittävä, ja kuvastaisi lakimuutoksen tavoitteita. Lisäksi käyttötarkoitusluokan 1d rakennusten ulkopuolisten johtojen lämpövuodot tulee ottaa energialaskennassa huomioon täysipainoisesti, ilman 5 %:n huojennusta E-luvun raja-arvossa.

Asetusluonnosten todellinen muutos asuinrakennusten energiatehokkuuteen. (kaukolämpö & sähkö). Laskelmissa on otettu huomioon, että kokonaisenergiasta on 50% kaukolämpöä ja 50% sähköä.

“Lähes nollaenergiarakennus” -termin käyttö on harhaanjohtavaa

Pidämme huolestuttavana sitä, että lähes nollaenergiarakennuksiksi kutsutaan rakennuksia, jotka todellisuudessa vastaavat enemmän matalaenergiarakennuksia. Mielestämme lähes nollaenergiarakennukselle tulisi määrittää oma direktiiviä vastaava vaatimustasonsa vaikka sitä ei otettaisi heti uudisrakennusten vaatimustasoksi. Direktiivin mukaan lähes nollaenergiarakennuksen energiantarve on liki olematon tai erittäin vähäinen, ja osa energiantarpeesta katetaan uusiutuvilla energialähteillä. Uusiutuvan energian käyttö on siis osa lähes nollaenergiarakennuksen määritelmää, mutta tällä hetkellä sille ei kuitenkaan  ole Suomessa määritelty vähimmäisvaatimusta. Uusiutuvan energian osuus voitaisiin määritellä esimerkiksi prosentuaalisen vähimmäistavoitteen avulla. Energiatodistuksen avulla lähes nollaenergiarakennuksen vaatimustasona voitaisiin pitää energiatodistuksen A-luokkaa. Nollaenergiatermiä todellisuudessa vastaava määritelmä selkeyttää keskustelua, rakennusten keskinäistä vertailua, sekä edistää siirtymistä kohti aitoa nollaenergiatasoa. Näin ala voi myös hyvissä ajoin ennakoida tulevaa.

Miten rakennamme ja remontoimme nyt vaikuttaa merkittävästi vuoden 2050 rakennuskantaamme, jolloin ilmastotieteen mukaan rakennusten pitäisi viimeistään olla hiilineutraaleja. Kaipaamme rakennuksille pitkän aikavälin kansallista suunnitelmaa, jota kiristyvät energiamääräykset aina ennakoitavasti seuraisivat.

Ilmanvaihto ja tiloissa tuotettu omavaraisenergia

Pidämme varaavien tulisijojen ja ilmalämpöpumppujen tuottaman omavaraisenergian kasvattamista tervetulleena muutoksena, samoin ilmanvaihtoon liittyviä kiristyksiä ominaissähkötehon ja lämmöntalteenoton suhteen. Toivoisimme kuitenkin myös ulkoilman etulämmitysjärjestelmien sekä myös rakennusvaipan ulkopuolella sijaitsevien kanavien lämpöhäviöiden huomioimista energialaskennassa.

Asetusluonnos Valtioneuvoston asetus rakennuksissa käytettävien energiamuotojen kertoimien lukuarvoista

Energiamuotokertoimet

Vuonna 2012 laskentaan mukaan tulleet energiamuotokertoimet perusteltiin tieteellisesti ja poliittisesti. Ne mm. korreloivat todellisia energiantuotannon primäärienergiakertoimia. Ehdotetuille noin 30 % lievemmille sähkön, kaukolämmön ja kaukokylmän energiamuotokertoimille annetut perustelut ovat ristiriitaisia ja perusteluissa käytettyjä laskelmia ei ole saatavilla. Lähienergialiiton mielestä kertoimien muuttaminen ennakoivasti tai ilman todennettuja muutoksia ei ole kannatettavaa, ja vaikeuttaa turhaan esimerkiksi energiatodistusten keskinäistä vertailua. Sähkö on hyvin arvokas energiamuoto ja sen säästökeinoja tulisi esimerkiksi Ruotsin tavoin yhä selkeästi ohjata energiamuotokertoimen avulla.

Kaukolämmölle on luonnoksissa annettu sama energiamuotokerroin (0,5) kuin uusiutuville polttoaineille (0,5). Kaukolämmön ympäristövaikutukset vaihtelevat kuitenkin merkittävästi laitoskohtaisesti. Jotta energiamuotokertoimet ohjaisivat  valintoja kohti kestävämpää energiantuotantoa, ehdotamme vaihtoehtoisesti, että jokaiselle kaukolämpöverkolle tulisi käyttöön oma paikallinen energiamuotokerroin. Tällöin esimerkiksi aurinko- ja bioenergialla tai lämpöpumpuilla tuotettu kaukolämpö saisi paremman kertoimen kuin fossiilisia polttoaineita käyttävät voimalat.

Perusteluissa on esitetty mm. “Sen vuoksi esitettävien kertoimien suhde tukee keskitettyä lämmitysenergian tuotantoa, jossa käytetään kaukolämmön kerrointa 0,5. Tämä on perusteltua energiantuotannon yleisen tehokkuuden lisäksi siksi, että puun polton pienhiukkaspäästöjä on hillittävä”. Mainittuja puun polton pienhiukkapäästöjä on toki hillittävä, mutta oikea ja tehokas keino on varaavien tulisijojen palamisen tehokkuutta ja puhtautta parava sääntely.

Koska uusiutuvien polttoaineiden energiamuotokerroin pidettiin luonnoksissa samana, on biopolttoaineita hyödyntävien rakennusten energiatehokkuusvaatimus kiristymässä noin 20% enemmän kuin muiden rakennusten tapauksessa. Pidämme tätä ristiriitaisena lakimuutoksen tavoitteisiin nähden.

Ehdotetut energiamuotokertoimet ja E-luvun raja-arvot

Ehdotuksen mukaisilla energiamuotokertoimilla ja E-luvun raja-arvoilla vaikutukseksi saadaan mm.:

• Tänä päivänä suunniteltu energiatodistusluokan C toimisto-/koulutusrakennus muuttuu lähes nollaenergiarakennukseksi.
• Muiden energioiden energiamuotokerrointen pudotessa suhteessa uusiutuviin 30%, saattaa nykyisten uusiutuvilla polttoaineilla energiaa tuottavien rakennusten energiatodistusluokka tippua suhteessa muihin vaikka tavoitteena on uusiutuvien lisääminen.
• Ehdotetut muutokset lisäävät suoran sähkölämmityksen käyttöä, koska pientalon ostaja ei pysty vaikuttamaan lämmitysjärjestelmän valintaan ja sitä kautta lämmityksen elinkaarikustannuksiin. Nyt rakennuttaja voi minimoida omat investointikustannukset suunnittelemalla “lähes nollaenergiarakennuksen”, jossa on suoran sähkölämmityksen lisäksi varaava tulisija ja ilmalämpöpumppu.

Jotta ehdotettujen muutosten vaikutus olisi helpommin ymmärrettävissä, oilisi toivottavaa, että muutoksien vaikutus asetusluonnosten perusteluissa olisi esitetty myös energiankulutuksena/kulutuksen muutoksina.

Lisätietoja

Lähienergialiiton hallituksen jäsen, Harri Hahkala

puh. 0400 828 636 harri.hahkala(at)metropolia.fi

Lähienergialiiton jäsen, arkkitehti MSc (Arch) Niko Mähönen

puh. 045 132 0751 niko.mahonen(at)tengbom.fi

Suomen Lähienergialiitto ry        

www.lahienergia.org