Lähienergiaratkaisut ovat olennainen osa lähes nollaenergiarakentamista. Suuri määrä suomalaisia kasvuyrityksiä odottaa, miltä uudet määräykset tulevat näyttämään. Tässä on yhteenveto Lähienergialiiton ehdotuksista säädösvalmistelussa esiin tulleisiin kriittisiin kysymyksiin.
Säädösten lähtökohdaksi Suomen edelläkävijyys ja kestävä kilpailukyky
Toivomme E-lukujen raja-arvoiksi FInZEB:n ehdotuksia merkittävästi kunnianhimoisempia päätöksiä. Suomi tarvitsee energiatehokkuudessa ja älykkäissä lähienergiaratkaisuissa edelläkävijän maineen, sillä puhtaan energia-alan kasvu- ja työllistämismahdollisuudet ovat merkittävät. Lisäksi E-lukujen raja-arvoja tulee tiukentaa niin ilmastotavoitteiden, Suomen energiaomavaraisuuden, rakennusten arvon kuin haja-asutusalueiden energiavarmuuden näkökulmista.
Alueellisesti tuotettu uusiutuva energia mukaan taserajaan
On erittäin tärkeää, että uusiutuvan energian tuotantomahdollisuutta laajennetaan nykyisestä E-lukutarkastelussa. Rakennusten kustannusoptimaalisuus on lähes nollaenergiamääräysten kulmakivi (lähes nollaenergia -direktiivi 244/2012). E-luvun ei pidä ohjata ratkaisuihin, jotka ovat rakennuskohtaisesti toteutettuina kalliita samalla, kun sama hyöty olisi toteutettavissa hyvin kustannustehokkaasti kiinteistöryppään tai alueen kiinteistöjen yhteisenä ratkaisuna.
Mielestämme FInZEB-raportin ehdotus taserajoista (kuva 1) on teknologianeutraali ja validi ratkaisu. Siinä myös rakennuksen ja tontin ulkopuolella tuotettu uusiutuva energia otetaan taseeseen mukaan ostoenergian tarvetta vähentävänä tekijänä. Ehdotamme, että direktiivin ”nearby/lähellä tuotettu uusiutuva energia” tilalla käytettäisiin ammattilaistenkin keskuudessa vakiintunutta termiä “lähienergia”.
FInZEB-raportissa hyväksynnän edellytykseksi on ehdotettu, että tuotantolaitos kytketään kaapelilla tai johdolla rakennuksen mittariin kulkematta yleisen energiaverkon kautta. Tällöin tuotettu energia olisi myös rakennuksessa mitattavissa.
Lähellä tuotettu uusiutuva lämpö (esim. aluelämpöverkot) sekä kylmä olisivat laskennassa eri asioita kuin kaukolämpö ja kaukojäähdytys, ja huomioitaisiin tapauskohtaisesti hyötysuhteiden, häviöiden, kylmäkertoimien ja energiamuotokertoimien avulla. [1 s. 31, 32.]
Useamman rakennuksen sähkönkulutuksen ja -tuotannon yhdistäminen yhden mittauspisteen taakse on uudisrakentamisessa teknisesti helppoa toteuttaa. Sähkömarkkinalaki kuitenkin kieltää toistaiseksi rinnakkaisten jakeluverkkojen rakentamisen ilman lupia ja kalliiksi käyviä ylläpito- ja tasevastuuvelvollisuuksia. Mikroverkon voi perustaa tällä hetkellä kuitenkin silloin, kun rakennukset ovat samalla tontilla tai rinnakkaisten tonttien alueella niin, että maapohjat ovat saman omistajan tai vuokraajan hallussa. Tästä näkökulmasta sähkömarkkinalakia on tärkeää järkevöittää joka tapauksessa, joten nollaenergiarakentamisessa yhteismittaroinnin voi ottaa lähtökohdaksi. Toinen, nykyaikaisempi vaihtoehto on mahdollistaa kiinteistöryppäiden yhteistuotannon virtuaalimittarointi, jossa kulutuksen ja tuotannon laskenta tapahtuu matemaattisesti tuotantolaitoksen ja osakkaiden mittarilukemien perusteella [3]. Näitä digitaalisesti toimivia älymittareihin yhdistettyjä pilvipalveluja mahdollistaa jo useampi yritys Suomessa.
Kiinteistössä tuotetun uusiutuvan energian myynti mukaan E-lukuun
Uusiutuvan energian myynti tulisi ottaa E-luvun laskentaan mukaan kuukausitasolla. Kustannustehokkuuden kannalta on tärkeää, että kaikki ilmastopäästöjä ja ympäristökuormitusta vähentävät energiateknologiat ovat määrittelyssä mukana. Tällä hetkellä energiamuotokertoimet heijastavat primäärienergiakertoimien lisäksi eri energiamuotojen keskinäisiä hintaeroja, joten korkea E-luku tarkoittaa myös korkeita asumiskustannuksia ja pieni E-luku vastaavasti alhaisia. Muualle viety energia vähentää primäärienergian tarvetta yhteiskunnassa siinä missä rakennuksessa käytettykin.
Erot suurten ja pienten kiinteistöjen tuottaman oman energian hyödyntämisessä voivat olla suuret. Esimerkiksi aurinkoenergian kohdalla isommat kiinteistöt, kuten toimistotalot, pystyvät käyttämään tyypillisesti oman tuotannon kokonaan, mutta pientalot eivät pysty tähän hetkittäisen kulutuksen ja tuotannon epäsuhdan takia. Tämän takia olisi reilua mahdollistaa E-luvun laskennassa kiinteistökohtaisen energiantuotannon huomioiminen kuukausitasolla. Myydyn energian arvo on merkittävästi, jopa viisi kertaa huonompi kuin itse hyödynnetyn energian, joten myynnin huomiointi E-luvussa ei tule johtamaan ylisuuriin tuotantojärjestelmiin.
Myydyn energian huomiointi E-luvussa ei tule johtaa rakennusten energiatehokkuuden syrjäyttämiseen. Lämpöhäviötarkastelulla on mahdollista huolehtia siitä, että rakennusten energiatehokkuus saadaan pysymään korkealla tasolla. Tasauslaskelman vertailuarvoissa on löydetty paljon kiristämisen varaa. FInZEB-hankkeessa todettiin, että näin on ainakin ikkunoissa, ilmatiiviydessä ja ilmanvaihdon lämmöntalteenotossa [1 s. 29]. Lisäksi ulkovaipan eristävyysvaatimuksia voitaisiin kiristää sisäilman laatua vaarantamatta [2].
Rakennusmääräysten tulee rohkeasti koskea ja edistää rakennusten yhteydessä tapahtuvaa energiantuotantoa, sillä rakennuksista on joka tapauksessa tulossa älykkäitä, energiatuotantoverkostoihin sulautuneita osasia.
E-luvun laskennassa käytettävien menetelmien ja laskenta-arvojen tulee kulkea kehityksen kanssa käsi kädessä
Koerakentamista on tehty riittävästi ja nollaenergiarakennuksia pystytään rakentamaan nykyisin riittävän kustannustehokkaasti. Lähienergialiitto on löytänyt FInZEB-raportin laskelmissa käytetyissä lähtöarvoissa paljon huomautettavaa. Esimerkiksi aurinkopaneelien ja aurinkokeräimien takaisinmaksuajat perustuvat jopa kymmenen vuotta vanhoihin tietoihin. Suosittelisimme niiden sijaan arvioinneissa käytettävän Aalto-yliopiston FinSolar-hankkeessa [3] tutkittuja arvoja. Tällöin FInZEB-raportissa havaitut edut muuttuisivat varsin kustannustehokkaiksi.
Uusien määräysten yhteydessä tulisi päivittää RakMK D5/2012 ja RakMK D3/2012 laskenta-arvoja uusimman tiedon mukaisiksi. Tutkimusten ja kokemusten mukaan esimerkiksi ilmalämpöpumput ja tulisijat [3 s. 69] tuottavat tiloihin vuodessa enemmän energiaa kuin nykyisissä ohjeissa todetaan. Myös kattiloiden ja tulisijojen välimaastoon kuuluvien automaattisten pellettitakkojen hyödyntämisasteet ovat varsin korkeat. Aurinkoenergian (sähkö ja lämpö) laskennassa yksinkertaistetut menetelmät aliarvioivat tuotantoa erittäin merkittävästi, jopa kolminkertaisesti. Lisäksi aurinkolämpöjärjestelmän tuottamalla energialla voidaan laskentaohjeissa vähentää ainoastaan käyttöveden lämmityksen tarvetta, kun todellisuudessa aurinkolämpöä hyödynnetään myös tilojen lämmitykseen.
Itse tuotetun energian hyödyntämisasteen arviointiin ei ole annettuna selkeitä ohjeita. Puhtaita energiateknologioita on paljon, ne kehittyvät ja niiden määrä kasvaa markkinoilla koko ajan. Esimerkiksi älykkäät järjestelmät, kuten tarpeenmukainen lämmitys, jäähdytys, valaistus, ilmanvaihto sekä sähkön kulutusjousto olisi tärkeä pystyä huomioimaan energialaskennassa tarkemmin. Samoin olisi tärkeää huomioida muita yleistyviä energiatehokkaita teknologioita kuten energiavirtojen kierrätys, vapaajäähdytys ja ilmanvaihdon esilämmitys.
Energiatalkoiden on oltava myös laatutalkoot
Vain toteutunut energiatehokkuus merkitsee. Toistaiseksi on liian usein havaittu, että suunniteltu energiankulutus ei kohtaa todellista. Myös rakentamisen huono laatu on jatkuvasti esillä. Kannatamme laajasti FInZEB-hankkeessa esiin tulleita laatua parantavia ehdotuksia, kuten käytön ja ylläpidon ohjeiden laadintaa sekä käyttäjien ja huoltohenkilökunnan ottamista mukaan käyttövaiheen tarkastukseen. Rakennuksessa tulisi lisäksi tehdä säännöllisiä katsastuksia ja toteutuneen energian vertaamista tavoitetasoon.
Rakennusluvan yhteydessä tulisi vaatia todelliseen ostoenergiankulutukseen perustuvia tavoite-energiankulutuksen sekä elinkaarilaskelmien laatimista, joissa verrataan eri teknologioita keskenään taloudelliselta kannalta kohteen erityispiirteet ja sijainti huomioiden. Lisäksi tässä vaiheessa tulisi tehdä tehotarkastelu, jossa laskettaisiin rakennuksen pohjakuormat, huipputehon tarve ja kulutuksen tasauksen mahdollisuudet. Käytössä olisi hyvä olla kaikille avoin sertifioitu laskuri, jolla voitaisiin tasapuolisesti ja edullisesti simuloida rakennusten energiataseet niin E-luvun kuin todellisen energiankulutuksen kannalta uusimman tiedon mukaisilla laskenta-arvoilla.
Kannatamme myös keinoja ja kannustimia, joilla rakennushankkeiden kaikki toimijat kuten suunnittelijat, urakoitsijat ja tilaaja saataisiin toimimaan tiiviimmin yhteisen energiatehokkuustavoitteen aikaansaamiseksi jo projektin alkuvaiheessa. Tässä simulaatiotyökalut toimivat erinomaisena apuna. Erilaisten hybridijärjestelmien lisääntyessä kannattaisi simulointeja ehdottomasti tehdä muissakin kuin sisäilmasto- ja jäähdytystarkasteluissa. Suosittelemme myös energia- ja energiatehokkuuskonsulttien pätevöittämisjärjestelmää sekä energia-asiantuntijoiden käyttämistä rakennushankkeissa. Koko ketjun koulutusta tulisi tehostaa käyttöön ja ylläpitoon asti, jotta saisimme kentälle riittävästi uusien energiaratkaisujen ammattilaisia.
Lisäksi ehdotamme, että rakennus- ja lähienergia-alalle laaditaan pitkän aikavälin suunnitelma aina vuoden 2050 ilmastotavoitteisiin asti. Tämä edesauttaisi rakennusalan valmistautumista ja ennakoimista tarvittaviin muutoksiin hyvissä ajoin.
Lisätiedot
Toiminnanjohtaja Karoliina Auvinen, karoliina@lahienergia.org, puh. 050 4624727
Energia-asiantuntija Maaria Laukkanen, maaria.laukkanen@eksergia.fi, puh. 050 300 8486
Hallituksen jäsen Markku Tahkokorpi, markku.tahkokorpi@utuapu.com
Viittaustiedot: Laukkanen Maaria, Auvinen Karoliina. 2015. Kannanotto. Suosituksia lähes nollaenergiarakentamisen säädöstyöhön. Suomen Lähienegialiitto ry. Saatavissa: https://lahienergia.org/julkaisut/
Lähteet
[1] Reinikainen, Erja, Loisa, Lassi, Tyni, Anni. 2015. Loppuraportti. Hankkeen sisältö ja tulokset. FInZEB -hanke. Verkkolähde: http://finzeb.fi/wp-content/uploads/2015/04/FInZEB_loppuraportti.pdf
[2] Lylykangas, Kimmo, Andersson, Albert, Kiuru, Jari, Nieminen, Jyri, Päätalo, Juha. 2015. Opas. Rakenteellinen energiatehokkuus. Korjattu versio. Verkkolähde: https://www.rakennusteollisuus.fi/globalassets/oppaat-ohjeet/ret_opas_20150917.pdf
[3] Juntunen Jouni, Auvinen Karoliina, Nissilä Heli, Jalas Mikko, Lovio Raimo. 2015. Aurinkoenergian markkinaselvityksiä. Aalto-yliopisto, FinSolar-hanke. Verkkolähde: http://www.finsolar.net/
[4] Tuomaala, Pekka, Laitinen, Ari, Virtanen, Mikko. 2014. Tulisijojen lämmönluovutus ja hyötysuhteet erilaisissa käyttötapauksissa. VTT Technology 191. Verkkolähde: http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2014/T191.pdf
