Lähienergialiitto järjesti marraskuussa 2023 webinaarin Päästökaupan uudet tuulet. EU:n päästökauppa on kehittynyt merkittäväksi välineeksi ilmastonmuutoksen torjumisessa. Se on laajentunut ja tiukentunut vuosien varrella, ja sillä on ollut vaikutusta päästöjen vähentämiseen ja vähähiilisten teknologioiden edistämiseen. EU on jatkanut järjestelmän kehittämistä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi entisestään. Tuoreimmat muutokset ovat päästökaupan laajentaminen liikenteeseen ja lämmitykseen.
Aiheesta oli alustamassa ja keskustelemassa Mauri Pekkarinen (MEP), Markku Ollikainen (Suomen ilmastopaneeli, puheenjohtaja) ja Valtteri Härmälä (Työ- ja elinkeinoministeriö, erityisasiantuntija). Tilaisuuden alustuksien ja käydyn keskustelun pohjalta tehtiin useampi blogikirjoitus. Tässä kirjoituksessa käsitellään sitä, miten ja miksi EU päätyi käyttämään päästökauppaa. Muita kirjoituksia ovat Miksi päästökauppamekanismi on etevämpi päästöjen vähentäjä kuin muut ohjauskeinot, EU:n vuoden 2040 tavoitteet ovat ne, jotka todennäköisesti pitävät huolen toimivasti päästöoikeuden hinnasta ja EU:n päästökaupan kunnianhimo kasvaa ja uusia toimialoja tulee päästökaupan piiriin.
EU:n ilmastopolitiikka koostuu kolmesta komponentista: päästökauppa-, taakanjako- ja maankäyttösektori.
Mauri Pekkarinen kertoi “Vuonna 2005 olin kauppa- ja teollisuusministeri, kun ensimmäisen kerran rakennettiin päästökauppajärjestelmä Euroopan unionin alueelle ja olin myös ministerineuvoston jäsenenä täällä EU:ssa päättämässä ja kansallisesti sitten mukana siinä prosessissa TEM:ssä” (kirj.huom. Työ- ja elinkeinoministeriö perustettiin 2008 yhdistämällä kauppa- ja teollisuusministeriöön työministeriö).
Kioton pöytäkirja vuodelta 1997 on EU:n päästökauppajärjestelmän taustalla
Markku Ollikainen seurasi tarkkaan Kioton ilmastoneuvotteluja (kirj. huom. Wikipedia Kiotonpöytäkirja). Markku kertoi “Tämä on hupaisa juttu: USA ehdotti päästökauppaamekanismiä Kioton sopimukseen ja EU vastusti sitä henkeen ja vereen”. Silloin käytettiin kovia puheenvuoroja “tällaista huonoa ohjauskeinoa vastaan.“
Kun Kioton sopimus tehtiin, niin EU sitoutui osana kehittyneitä maita selkeään päästövähennykseen. Sitten EU oli siinä tilanteessa, että sillähän ei ole toimivaltaa verotuksessa elleivät kaikki jäsenmaat ole yksimielisiä. Lisäksi yritykset vastustivat päästöveroa. EU oli pulassa: “millä ohjauskeinoilla me ajetaan EU Kioton sopimuksen lupauksiin?”. Kun ongelmaa yritettiin ratkaisti, kävikin ilmi että ”no hei ehkä se päästökauppa toimiikin, koska siinä ei synny toimivaltaongelmaa”.
EU:n toimivaltaongelma ratkaistiin jättämällä päästöoikeuden hinnan asettaminen markkinoille
Markku Ollikainen “Kun EU jakaa päästöoikeuksia ja asettaa päästökaton, on markkinoiden asia synnyttää hinta. Ja kun hinta määräytyy vapaasti markkinoilla, ei ole toimivaltaongelmaa ja homma toimi.”
Markku jatkaa “Käytännössä EU nöyrtyi aikaisemmasta kannastaan ja tätä kautta sitten päästökaupasta tuli EU:n pääinstrumentti Kioton tavoitteiden saavuttamiseksi.”
Hyvin nopeasti komissio kertoi, että päästökauppa on edullisin tapa vähentää päästöjä koko EU tasolla (lue lisää Miksi päästökauppamekanismi on etevämpi päästöjen vähentäjä kuin muut ohjauskeinot). Tällä hetkellä päästökauppa (ETS1) kattaa 12 000 laitosta ja noin 40 – 50% päästöistä. Suomessa on tällä hetkellä noin 500 laitosta, mutta selvästi alle 50% päästöistä.
EU päästökauppa on yksi maailman laajimmista hiilimarkkinoista
Mauri Pekkarinen “Päästökauppa (ETS1) kattaa energiantuotannon ja teollisuuden. Tietyn suuruisen energiatuotannon – ei kuitenkaan alle 20 MW tuotantoa, mutta kaikki kaiken muun energiantuotannon ja teollisuuden päästöt”.
Mauri Pekkarinen jatkoi “Päästökauppa on EU:n keskeinen väline kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. ETS1 on kuitenkin alle 40% kaikista päästöistä. Tämä muuttuu koska päästökauppa laajenee ETS1:n osalta ja lisäksi tulee uusi ETS2. “
Markku Ollikaisella kertoi vinkin “Päästökaupalla on hauska piirre. Jos viranomaiset vähänkään haluaa, sieltä saa tietoa mm. päästöjen hinta, päivittäiset määrät ostoista ja myynneistä. Siitä datasta voidaan – jos osataan lukea – mahdoton määrä asioita. Eli se on instrumentti, joka antaa viranomaisille palautetta siitä, miten politiikka toimi.”
Kirjoittaja
Tapio Tuomi, Lähienergialiitto
