Olin viime syksynä n. 2 kk työjaksolla Kyproksella Athienou -kunnan pormestarille kunnan omistamien rakennusten energiatehokkuuden parissa. Tämä on aiheesta kertovan blogisarjan neljäs ja viimeinen osa, jossa pyrin tekemään yhteenvedon Välimeren saaren kokemuksistani.
Paluusta Suomeen on kerennyt kulua kuukausia, joten kokemukset ovat saaneet asettua ja jäsentyä. Aihe on siksi hyvinkin ajankohtainen, että matkan mahdollistaneessa EU:n Climate-KIC ohjelmassa on taas haku käynnissä torstaihin 11.4. asti. Jutun lopussa siitä enemmän tietoa.
Investoinnit ovat haaste mutta ei mahdottomuus
Kuten kaikkialla, tekemistä rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi on myös 5 000 asukkaan Athienoussa vaikka kuinka. Ymmärsin, että asian tärkeyteen kiinnitettiin nyt todella paljon enemmän huomiota kuin aikaisemmin, sillä se olennaisesti kuului uuden, ennen rakennusinsinöörinä toimineen pormestarin poliittiseen agendaan. Kyproksen energianyhtiö on monopoliasemassa ja korkeista energiakuluista tiesivät varmasti kaikki. Rakennusten sisäolosuhteista saatettiin joutua joustamaan säästön vuoksi. Talvisin oli liian kylmää ja kesällä liian kuumaa jne. Yhtiön laskutussysteemi vaikutti varsin monimutkaiselta, eikä kulutustrendeihin ollut helppoa päästä käsiksi. Kreikan kielikin saattoi tosin omalla kohdalla asiaan vaikuttaa.
Taloudellinen tilanne kaikkien investointien kannalta oli haastava. EU:n erilaiset tukimuodot vaikuttivat kunnalle erittäin tärkeältä parannusten mahdollistajalta. Esimerkkinä mainittakoon, että lähes jokaisen rakennuksen katolla oli aurinkokeräimet, koska niistä oli aikoinaan saatu 70 %:n tuki. Kunnantaloon oli tulossa EU:n tukemana energiatehokkaat ikkunat ja vedenjäähdytyskone sekä aurinkopaneelit. ESCO-tyyppisiä palveluita ei tullut vastaan. Pitkälti vapaaehtoisvoimin ylläpidetyssä vanhustentalossa uskottiin, että selkeille ja konkreettisille parannusideoille voisi hyvin löytyä hyväntekijöitä. Koko rakennus oli kaupungin avaimet saaneen amerikkalaismiljonäärin ansiota.
Kokonaisuudessaan jäi tunne, että kunnassa ollaan kaikille konkreettisille ideoille avoimia ja vastaanottavaisia.
Aurinko on paikallinen öljy, lämpökaivosta tulee 20 asteista vettä
Toisin kuin aurinkokeräimiä, oli aurinkopaneeleita katoilla valtavaan potentiaaliin nähden (ks. kuva) erittäin vähän. Kunnantalon ja siinä sijaitsevan museon katto olisi laskujeni mukaan helposti riittänyt rakennuksen energiantarpeen kattamiseen sekä yli. Pientalojen PV-asennuksissa 3 kWp kokoluokka oli ymmärtääkseni tyypillinen. Pienempiä ei kannattanut asentaa, sillä aurinkosähkön tuottajille tulee sähkölaskussa joitakin lisämaksuja. Laskutuksen perusperiaatteena oli nettomittarointi, jossa 2 kk välein katsotaan paljonko ostettavaa energiaa jää jäljelle, kun kulutuksesta vähennetään paneeleilla tuotettu energia. Taseen yli tuotetusta energiasta ei saanut rahaa, ja tilanne nollattiin kerran vuodessa.
Maalämmön potentiaalia mittaava koekaivo löytyi hulvattomana sattumana kivenheiton päästä työpaikasta, betonisten dinosaurusten keskeltä. Nicosian yliopistolla toimivan professorin mittaristo näytti puskevan ylös 20 ºC-asteista vettä kun elettiin lokakuuta. Kaivoa kuormitettiin kuin se olisi jäähdytyskäytössä, mutta koe ei ollut jatkunut vielä puoltakaan vuotta. Professori arvioi että lämpötila pysyisi suhteellisen samana ympäri vuoden. 20 asteisella vedellä voisi helposti lämmittää tiloja talvisin sekä kenties leikata ainakin suurimpia jäähdytyspiikkejä kesäisin. Ulkolämpötila on kesäisin jopa yli 40 astetta. Löysin netistä vain yhden kohteen, jossa Kyproksella käytettiin energiakaivoja sekä lämmitykseen että viilennykseen. Mutta kokemuksista en kerennyt saada tietoa.
Opin työjaksolla jatkuvasti uutta. Isommassa kontekstissa energiakysymysten samankaltaisuus suomalaiseen toimintaympäristöön nähden yllätti. Vastaan tuli arkkitehtuurisesti liian monimutkaisia rakennuksia, joiden energiatehokkuutta oli vaikea parantaa. Tai hienoja uusiutuvan energian järjestelmiä, joiden säätö ja huolto oli jäänyt toissijaiseksi. Myös suojeltuja rakennuksia, joiden energiansäästö oli kieltojen takia hankalaa. Kuulostaako tutulta? Kuten Suomessakin, rakennuksia koski lämmöneristysmääräykset (vähentää myös jäähdytystarvetta) sekä energiatodistusvelvoitteet. Käytössä oli myös tuttuja vesikiertoisia lämmönjakojärjestelmiä kuten vesipatterit tai lattialämmitys, lämmönlähteenä usein fossiiliset polttoaineet. Uskon että suurimmat säästöpotentiaalit liittyvät Kyproksella kuitenkin energiatehokkaisiin jäähdytysratkaisuihin ja aurinkosähkön hyödyntämiseen.
Energiatapahtuma kertoi tiedonjanosta
Varmasti konkreettisin asia, jonka sain aikaiseksi, oli energiatapahtuma. Sen tarkoitus oli tuoda esiin paikallista osaamista ja auttaa verkostoitumisessa kuntalaisten kanssa. Kunnan työntekijät käänsivät ohjelman kreikaksi ja lähettivät virallisin leimoin kirjeitse paikallisille rakennusalan ammattilaisille. Athienoun keskitetystä järjestelmästä lähetettiin myös tekstiviestejä kaikille asukkaille. Ruokakauppojen kassat jakoivat ystävällisesti esitettä ja tapahtumasta myös sometettiin eri kanavissa.
Tapahtumailtana penkit alkoivat täyttyä hyvän aikaa ennen virallista alkua. Minulle kerrottiin että mikään aihe ei ole kiinnostanut yhtä paljon. Energia on Kyproksella kallista, joten aihe koskee monia. Paikalle tuli nykyisen pormestarin lisäksi uteliaina kuuntelemaan myös aikaisempia pormestareita. Kannustin kuuntelijoita tulkin avulla panostamaan energiatehokkuuteen sekä pidin lyhyen katsauksen rakennuksia koskevista havainnoista. Seuraavaksi paikallinen passiivitalojen asiantuntija luennoi ilmanvaihdosta, ikkunoista ja eristämisestä. Energiayhtiöstä tultiin kertomaan aurinkosähköliittymistä ja aurinkosähköjärjestelmien mitoittamisesta. Viimeiseksi esiintyi paikallinen aurinkosähkösysteemit katolleen asentanut sähköinsinööri, joka näytti kännykän kautta tietoa toteutuneesta tuotosta ja kertoi kilpailutuksesta. Ihmiset eivät meinanneet lähteä tapahtumasta kotiin, vaan kysymyksiä ja kiihkeääkin keskustelua riitti myöhään. Ajattelin että se on varmasti hyvä juttu.
Haku on auki!
Haku Climate-KIC Pioneers into Practice -ohjelmaan on parasta aikaa menossa. Hankkeessa yritys lähettää jonkun kiinnostuneen ulkomaille ja/tai vastaanottaa kansainvälisen asiantuntijan. Työjaksoon lähteville kuuluu matkan lisäksi hyödyllisiä opintoja ja workshoppeja. Mahdollisuudet päästä juuri samaan projektiin missä itse olin on olemassa, sillä paikan pitäisi olla jälleen satojen muiden joukossa auki. Annan mielelläni kokemuksistani lisätietoja.
Hankkeen kotisivut sekä hakuohjeet löytyvät täältä: .
Kirjoittaja
Maaria Laukkanen
Lähienergialiiton hallituksen varajäsen
Eksergia.fi – Avoin verkkokoulu energiatehokkaasta rakentamisesta
Blogisarjan edellinen kirjoitus Kyproksella lisäeristetään jäähdytyksen takia
