Runsaslukuinen joukko lähienergian ystäviä kokoontui Ruoholahteeen juhlistamaan Lähienergialiiton kymmentä ensimmäistä toimintavuotta. Rennossa ja lämpimässä ilmapiirissä keskusteltiin toteutuneista saavutuksista vähäpäästöiseen Suomeen ja lisäksi katsottiin tulevaisuuteen. Tässä kirjoituksessa käsitellään Oras Tynkkysen alustusta ja sitä seurannutta paneelikeskustelua. Juhlaseminaarin sisällöstä julkaistaan neljä blogikirjoistusta, joista tämä on kolmas.
Juhlaseminaarin toinen osuus käänsi katseet eteenpäin. Oras Tynkkysen alustus ja sitä seurannut paneelikeskustelu käsittelivät vihreän siirtymän tulevaisuutta, joka se nähtiin erittäin valoisana.
Vihreän siirtymän tulevaisuus on valoisa ja se tapahtuu
Alustuksen aiheesta piti Oras Tynkkynen, kansanedustaja (vihr) ja vanhempi neuvonantaja kestävyysratkaisut, Sitra (huhtikuun 2023 loppuun asti). Hänen pääviestinsä oli, että vihreän siirtymän tulevaisuus on valoisa ja että se tapahtuu. Näiden puolesta puhuvat se, että vihreän siirtymän tarve ilmeinen ja polttava. Edellytykset ovat kunnossa, koska teknologian kehitys on laaja-alaista. Siitä on seurannut se, että halvimmat uuden sähköntuotannon muodot ovat tuulivoima ja aurinko.
Oraksen mielestä politiikassa on monessa maassa tapahtunut vihreää siirtymää vauhdittava käänne. Politiikka ei sitä estä, mutta politiikka kertoo miten.
Oras tunnistaa vihreään siirtymään liittyviä haasteita. Ihmisillä on luonnollinen huoli kustannuksien noususta. Siihen liittyen heillä on kokemus, että vihreä siirtymä on kallista. Tämä ei Oraksen mielestä pidä kuitenkaan paikkaansa. Toinen haaste on vihreän siirtymän reiluus – jotkut kokevat se epäreiluksi. Siitä esimerkkinä rakennusten energiatehokkuusvaatimuksista uutisointi.
Teollisuudella ja teollisuuspolitiikkalla on suuri rooli. Niihin liittyy riski ”jos politiikka sorkkii teollisuutta tai jos poliittiset valinnat haittaavat vihreää siirtymää”.
Venäjän hyökkäyssota aiheutti energiakriisin, mutta vihreä siirtymä on selvinnyt viime aikojen kriiseistä – myös siitä. Mutta on muistettava riski, että seuraava kriisi katkaisee kamelin selän.
Vihreän siirtymän uhkaksi Oras nosti esiin ”Ruotsin tie, se on realistinen uhka Suomessa. Siinä pidetään kiinni tavoitteista muodollisesti, mutta ei toteuteta käytännön toimia.”
Toinen uhka on polarisaatio ja identiteettipolitiikka, jotka aiheuttavat kansan jakautumisen puoluekannan mukaan. Aiemmin vihreään siirtymään (silloin käytettiin kyllä muita termejä) liittyvissä asioista oltiin yllättävän samaa mieltä. Nyt on riskinä, että polarisoitumisen takia jotkut vastustavat toisen kantoja periaatteesta ”me vastaan te”. Tähän Oras haluasi muutoksen. Alustuksen lopuksi Orakselta kysyttiin aiheesta ja Oras sanoi ”Politiikka ei voi estää vihreää siirtymä, mutta voi hidastaa. Lisäksi sillä voi jarruttaa investointeja”.
On tärkeää pitää mielessä, että kaikkien on oltava osa ratkaisua
Oraksen alustukseen pohjautuvat paneelikeskustelu käynnistyi Armi Temmeksen juonnolla ”Suomessa jo nyt sähkö vähäpäästöistä ja sähköntuotannon vaihtelevuuden hallinta on kehittynyt paljon. Energian kuluttajat ovat aktivoituneet ja ovat nousemassa energiajärjestelmän keskiöön. Suurimmat muutokset pitää vielä tehdä kaukolämmön tuotannossa, jossa yhä – kylläkin vähenevässä määrin – käytetään hiiltä ja turvetta. Ongelmana näen myös puun käytöän kaukolämmössä. Ja tietenkin liikenne – poislukien raideliikenne – pohjautuu fossiilisiin polttoaineisiin. Mitä ajatuksia Oraksen alustus herätti?”.
Samuli Honkapuro on tehnyt saman huomion kuin Oras. Ihmiset tuntuvat kokevan vihreän siirtymän uhkaavan heitä. He ovat myös äänestäneet kaltaisensa eduskuntaan, ja edustaja on vastuussa äänestäjilleen. Samulin mielestä tässä pitää nähdä mahdollisuus. Kuka pystyy samaan positiivisen viestin läpi? Samuli pohti, että ”ehkä joku taho heitä lähellä. Ei joku pääkaupunkiseudulta”.
Samoilla linjoilla jatkoi Paula Pättikangas. Hänen mielestä oikeudenmukaisuus ja osaamistarpeet pitää nostaa esiin. Pitää muistaa, ettei kuormaa saa antaa yksityisille ihmisille.
”Onnea Lähienergialiitto!”, aloitti Kaisa Kosonen. Myös hän piti polarisoitumista uhkana. Kaisa muisteli vuotta 1998, jolloin hän oli mukana kampanjoimassa vihreästä sähköstä. Tilanne on nyt helpompaa ratkaista nyt kuin silloin. Hän arvioi, että ihmisiä saattaa huolestuttaa ”Esimerkiksi se, että tuuli- ja aurinkovoima kasvavat sellaisella vahdilla, että hirvittää – Mihin näitä tulee???” Kokonaisuus on kerrottava hyväksyttävästi ja otettava ihmiset mukaan vaikuttamaan. Polarisaatiokysymykseen löytyy hänestä helppo vastaus, viesti pitää muuttaa muotoon ”Tee mikä tuntuu hyvältä. Ei kaikkien tarvitse lopettaa makkaran syöntiä”.
Lauri Muranen kertoi, että hänen kiinnostus energia-alasta käynnistyi Oraksen kirjoituksesta vuodelta 2006 tai 2007. Hän kertoi ay-liikkeen tekemästä tutkimuksesta vihreään siirtymään liittyen. Tulosten perusteella erityisesti miehille on tärkeää, että omalla alalla on töitä ja töiden vähenemistä pelätään. Todellisuudessa vain yhdessä prosentissa työpaikkoja työtilanne on heikentynyt. Se, että uutisoidaan tulevista investoinneista terästeollisuuteen ja se tuo 1 000 työpaikkaa – se kiinnostaa ihmisiä.
Armin seuraava kysymys panelisteille oli ”Mitä hyötyä vihreästä siirtymästä on Suomelle ja mitä pitäisi tehdä, jotta Suomi hyötyisi?”
Laurin mielestä työllisyys ja sen kasvu on ratkaisu, jolla vihreän siirtymän hyväksyttävyys laajenee. Hän vertasi tilanne Nokian nousuun 25 vuotta sitten. Siksi teollisuuspoliittinen ajattelu pitää kohdistaa tähän.
Samulin mielestä on nämä asiat on pidettävä kirkkaan mielessä: hiilineutraalisuus on hyvä asia, vihreä teräs on hyvä vientituote – kuten myös sähkö. Samalla syntyy teknologiaosaamista.
Kaisa muistutti, että on tärkeää isojen strategioiden lisäksi muistaa ”ettei jää pieneltä ihmiseltä kaukaiseksi, vaan hän löytää oman tavan hyötyä”. Lisäksi tarvitaan uskallusta, erityisesti Kaisa mainitsi mokien kautta oppimisen ”Eri tapoja miten osaa käyttää appeja, miten yritti ostaa sähköauton, että ymmärretään, että kuitenkin tehtävissä, vaikka ei heti onnistunut”
Paulan otti puheeksi yleisen ajatuksen ”ihminen ei haluta luopua mitä on jo saavuttanut. Suomi on hyvässä tilanteessa, mutta suomalaisten energiankäyttö korkealla. On tärkeää pitää mielessä, että kaikkien on oltava osa ratkaisua.”
Yleinen huolenaihe oli työvoiman riittävyys ja riittääkö osaajat, ”mutta samalla joku pelkää viekö vihreä siirtymä työt”. Esimerkkinä mainittiin turveyrittäjät, joihin ratkaisuksi ehdotettiin ”valtion on tultava vastaan ja tarjottava muuntokoulutusta ja ostettava kalliit koneet – josta saavat uusia töitä. Tästä syntyisi uusi tarina, joka auttaa”.
Viimeinen keskustelun aihe oli ”Mitä Lähienergialiiton pitäisi tehdä?”
Yleinen mielipide oli, että jatkakaa nykyisellä tavalla. Pitää olla helposti lähestyttävä ja neutraali, avoin ihmisten huolille. Webinaareja kannustettiin jatkamaan ja aiheiksi ehdotettiin muun muassa ”miten päästä kiinni esimerksi tuulivoiman alennusmyynteihin” (kirj. huom. viittaus Jukka Ruususen juhlapuheeseen). Paula kannusti jatkamaan aktiivista osallistumista julkiseen keskusteluun ja jatkaa aktiivista tulevaisuuden ennakointia.
Paneelikeskustelun päätteeksi Samuli laittoi Lähienergialiiton viestintäjohtajan hatun päähänsä (huom! kirjoittajan myöntämä väliaikainen titteli) ja ehdotti uutta slogania Lähienergialiitolle ”Lähienergia on parempi kuin Lähi-idän energia”.
Lähienergialiitto on jo nyt tärkeä ja vaikuttava
Juhlaseminaarin päätteeksi Lähienergialiiton puheenjohtaja Jari Varjotie piti lyhyen yhteenvedon seminaarin sisällöstä. Päällimmäisenä ajatuksena Jarilla oli, että ”Lähienergialiitto on jo nyt tärkeä ja vaikuttava”.
Vihreä siirtymä on väistämätön, ja Lähienergialiitto on tärkeä ja vaikutusvaltainen toimija tässä prosessissa. Jatkossa tarvitsemme kuitenkin kansainvälisiä investointeja, eikä meidän keskustella liian Suomi-keskeisesti. Energia- ja teollisuuspolitiikan tulisi tukea yritysten investointeja kestävään kehitykseen. Lähienergialiiton on vaikutettava myös poliitikkoihin ja kuntapäättäjiin, jotta vihreä siirtymä etenee. Tärkeintä on äänestää niitä poliitikkoja, jotka edistävät vihreää siirtymää ja ymmärtävät Lähienergialiiton merkityksen. Yhdessä voimme saavuttaa tavoitteemme.
Puheiden ja paneelikeskusteluiden jälkeen juhlavieraat siirtyivät keskustelemaan kuohuviinin ja cocktail-palojen avustuksella. Jälkipolville kerrottakoon, että tarjolla oli: lohimousse pinaattikupissa, artisokka-krassileipänen, manchego-aprikoosi leipänen, maitosuklaa-pralineleivos, pistaasipallo ja marjatrifle.
Kirjoittaja
Tapio Tuomi, toiminnanjohtaja, Lähienergialiitto
Muut tilaisuudesta kirjoitetut blogitekstit
Paljon onnea Lähienergialiitto, olette ollut tosi tärkeässä roolissa tässä muutoksessa
Lähienergialiiton linjaukset ovat olleet hyviä ja kestäneet hyvin kymmenen vuoden ajan
