Runsaslukuinen joukko lähienergian ystäviä kokoontui Ruoholahteeen juhlistamaan Lähienergialiiton kymmentä ensimmäistä toimintavuotta. Rennossa ja lämpimässä ilmapiirissä keskusteltiin toteutuneista saavutuksista vähäpäästöiseen Suomeen ja lisäksi katsottiin tulevaisuuteen. Tässä kirjoituksessa käsitellään ”Merkkipaaluja menneeltä kymmenen vuoden ajalta” paneelikeskustelua.
Keskustelun moderaattorina toimi Tapio Tuomi ja keskustelemassa olivat Anni Mikkonen Suomen tuulivoimayhdistys, Jussi Hirvonen Suomen lämpöpumppuyhdistys SULPU, Saara Jääskeläinen Liikenne- ja viestintäministeriö ja Markus Andersen Suomen Aurinkoenergiayhdistys.
Kun fossiilisesta liikenteestä siirrytään pois, sinne mahtuu sekä sähköä, että kaasua että vetyä – hyvä jos edes riittää
Ensimmäisenä keskusteltiin liikenteestä liikenne- ja viestintäministeriön Saara Jääskeläisen kanssa. Saara jakoi Raimon esityksen näkemyksen siitä, että kantava ajatus on päästä pois fossiilisista polttoaineista ja siirtyä uusiin, modernimpiin vaihtoehtoihin. Se tarkoittaa pidemmällä aikajänteeltä siirtymistä pois polttamisesta.
Keskustelu lähti liikkeelle Tapion kysymyksellä “Liikenteen vaihtoehtoiset käyttövoimat – siis vaihtoehdot fossiilisille polttoaineille. Minua kiinnostaa tietää, mistä syystä ja milloin ne nostettiin keskusteluun?” Saara vastasi “Ensisijaisesti kyse oli päästöjen vähentämisestä ja lisäksi vihreä kasvusta. Ja tietenkin suomalaisten yritysten business-ideoista. Liikennesektorilla kaikki lähti liikkeelle biopolttoaineista”.
EU:n 2020 tavoitteet 20-20-20 sisälsivät EU:n yhteinen tavoite 10% uusiutuva energian osuus liikenteeseen. Saara kertoi “Silloin Suomi otti kunnianhimoisemman tavoitteen eli 20% uusiutuvaa energiaa liikenteessä. Suomessa valittiin keinoksi vuonna 2008 jakeluvelvoitelaki. Se on hyvin simppeli ja tehokas järjestelmä. Helppo seurata ja toteuttaa tavoiteltu päästövähennys. Ja tuo lisäarvoa uusiutuvalle komponentille ja niiden tuottajille”.
Seuraavaksi Tapio kysyi ”Vaihtoehtoiset käyttövoimat: biokaasu, biopolttoaineet, sähkö, vety – ja nykyään myös sähköpolttoaineet. Niiden välillä oli pitkään kova kilpailu yleiskisan voittajasta. Nyt vaikuttaa keskinäinen kilpailu rauhoittuneen. Oletko samaa mieltä ja jos, niin miksi näin on tapahtunut?” Saara kertoi olevansa samaa mieltä “Kyllä keskustelu on rauhoittunut. Muistan jakeluinfratyöryhmän kokoukset 2013/2014 EU:n jakeluinfradirektiivin valmistumisen jälkeen. Siitä eteenpäin oli hyvin vauhdikkaita kokouksia, kun kukin puolusti voimakkaasti omaa käyttövoimaansa. Sen jälkeen on herätty siihen, että liikenteen vaatima energiamäärä on niin suuri, että jokaiselle riittää siitä markkinaa. Kun fossiilisista siirrytään pois, sinne mahtuu sekä sähköä, että kaasua että vetyä – hyvä jos edes riittää. Haaste on niin mittava, ettei tarvitse kiistellä keskenään, vaan voi erikoistua. Eri käyttövoimat sopivat eri liikennemuotoihin vähän eri tavoin ja jokaiselle löytyy takuulla markkinaa”.
Lopuksi Tapio kysyin ”Kaikkien vaihtoehtoisten käyttövoimien kohdalla on käyty muna-kana keskustelu: kumpi tarvitaan ensin. Jakelu-/latausinfra vai kulkuneuvot. Onko sinulla arvioita, miten tämän ratkaisussa olemme onnistuneet?” Saara vastasi ”Sähkön ja kaasun osalta on mennyt hyvin ja sähkö osalta asiaa on helpottanut se, että vaikka ei ole julkista latausta tarjolla, niin voi ladata kotona. Julkinen latausinfra on lähtenyt kehittymään tosi, tosi nopeasti hyvin pienillä valtion panostuksilla. Tämä on ollut hienoa huomata, että toimijoita kiinnostaa lähteä siihen bisnekseen ja ilmeisesti se kohtapuoliin alkaa kannattaa, kun sähköautojen määrä lisääntyy. Metaanin kohdalla on myös menty mukavasti eteenpäin ja on tullut tankkausasemia pitkin Suomea hyvin pienellä valtion puuttumisella asiaan. Kyllä se on niin, että täytyy edistää sekä ajoneuvojen yleistymistä että jakelu/latausinfraa. Muuten se ei toimi markkinaehtoisesti”.
Lämpöpumppujen suosion takana on yhdistelmä EU:ta, Ruotsia ja suomalaisten kiinnostus kustannustehokkaisiin lämmitysratkaisuihin
Sitten siirryttiin keskustelemaan Sulpun Jussi Hirvosen kanssa. Kysymykseen herättikö Raimon alustus ajatuksia, Jussi vastasi. “Kyllä herätti. Raimo otti esille pidemmän aikajänteen ja Lähienergialiittohan perustettiin vain 10 vuotta sitten. Sen ensimmäinen aikaansaannos, oli että mentiin yhteen yhdistykseen ja alettiin puhaltamaan yhteen hiileen. Toisten pelkääminen ja jopa haukkuminen jäi nopeasti pois.”
Ensimmäisenä aiheena käsiteltiin Tapion väitettä “Miksi lämpöpumput yleistyivät niin nopeasti ja alan kasvu on jatkunut kovana näin pitkään?” Siitä Jussi ei ollut ihan samaa mieltä “En ole ihan samaa mieltä, koska ei yleistyminen niin hirveän nopeasti tapahtunut. Kuten Raimo mainitsi, niin 80-luvun alussa oli yksi yritelmä, jolloin myytiin kymmenkunta tuhatta maalämpöpumppua. Ja sitten 90-luvun puolessa välissä, jolloin ei lähdetty maa- vaan ilmalämpöpumpuilla liikkeelle.” Volyymeistä on hyvä tietää, että vuonna 2000 myytiin yhteensä 2 000 lämpöpumppua (kirj. huom. 2022 myytiin lähes 200 000 lämpöpumppua)
Jussi nosti esille EU:n panoksen “Merkittävää meille kaikille oli uusiutuvan energian direktiivi vuonna 2009. Sen yhteydessä kovan eurooppalaisen ja suomalaisen lobbauksen tuloksena lämpöpumput luokiteltiin uusiutuvaksi energiaksi. Lisäksi saatiin 30 miljoonaa tukea uusiutuvan energian saneerauspakettiin 2010-2011. Siitä 30 miljoonasta käytettiin yllättäen 25 miljoonaa lämpöpumppuihin. Se nosti volyymit uudelle tasolle”.
Jussi kertoi, että seuraavaksi avautui pientalojen saneerausmarkkina kaikille lämpöpumpputyypeille, erityisesti maalämpöpumpuille. Uusina mukaan tulivat ilmavesi- ja poistoilmalämpöpumput. Vähän kerrassaan tulivat mukaan kerrostalot ja tänä päivänä myös liikekeskukset, kaukolämmön tuotanto ja teollisuus. Tässä apuna on ollut kohtuullisen halpa ja puhdas sähkö. Suomessa on totuttu elämään kylmissä olosuhteissa, joten taloja rakennettaessa on aina mietitty energia-asioita. “Näissä olosuhteissa on ollut helppo myydä tällaisia energiaa säästäviä ratkaisuja”.
Tapio siirtyi seuraavaan aiheeseen kysymyksellä “Ilmeisesti Suomessa olemme maailman kärkimaita lämpöpumppujen käyttäjinä, onko näin ja miten näin pääsi tapahtumaan?” Siihen Jussi vastasi “Meillä on suuri onni, että Ruotsi on meidän naapuri tässä lämpöpumppuasiassa. Sieltä saimme uskoa, laitteita ja liiketoimintamalleja. Ei ole tarvinnut keksiä kaikkea täällä itse, eikä tehdä samoja virheitä jotka ruotsalaiset olivat jo tehneet.
Kun laskemme myytyjä lämpöpumppuja 1 000 asuntoa kohden, Suomi on maailman ykkönen. Väestölukuun tai talouksien lukumäärään suhteutettuna Ruotsi on Norjan jälkeen kolmantena. Vuonna 2022 Suomessa myytiin 28 lämpöpumppua taloutta kohden, kun Saksassa myytiin 2,8. He ovat siinä 15 vuoden takaisessa tilassa, kun nyt yrittävät kampittaa kaasua. Olemme erittäin ylpeitä, että näin on käynyt. Meillä on hyvät olosuhteet, sähköasiat kunnossa, hyvät porausolosuhteet, talotekniikka yleensä korkealla tasolla.”
Lopuksi käsiteltiin vanhaa väitettä, että ”lämpöpumput ovat sähköjärjestelmän vihollinen #1”. Sen Jussi tyrmäsi täysin “Koko ajan argumentti lämpöpumppuja vastaan on ollut sähköpiikki. Lämpöpumput aiheuttavat niitä ja lopullisesti tuhoavat tämän verkon. Mutta näinhän ei ole käynyt. Lämpöpumppujen ansiosta sähköpiikit eivät ole nousseet, koska ne ovat tasoittaneet niitä. Lisäksi lämpöpumppujen avulla on vähennetty sähkönkulutusta. Kun lämpöpumput tuottavat 15 TWh/v energiaa, niin ne ottavat 10 TWh jostain muualta – mutta ei sähköverkosta”.
Teknologisen kehityksen lisäksi merkittävä muutos oli se, että isot sähkönkäyttäjät kiinnostuivat tuulivoimasta
Suomen Tuulivoimayhdistyksen toimitusjohtaja Anni Mikkosen aloitti “kuten Raimo Lovio totesi, päästövähennysten osalta sähkön tuotanto on jo melkein hoidettu. Polttokysymys ja bion rooli on vielä hoidettava – missä mittakaavassa puuta voidaan polttaa. Mutta ennen kaikkea kysymys on liikenteestä, lämmityksestä ja teollisuudesta, miten niiden päästöihin vastataan ja miten ne hoidetaan. Tähän tuulivoima on valmis kantamaan kortensa kekoon. Tällä hetkellä maatuulivoimahankkeita on 50 GW edestä kehitteillä ja merituulivoimahankkeita 15-20 GW ja sen kehitys on vasta käynnistymässä. Eli on meillä sähköä tulossa. Jukka Ruusunen kertoi, että vuonna 2030 on Fingridin näkemyksen mukaan 20-30 GW tuulivoimaa. Kyllä me olemme samoilla linjoilla.”
Tapion ensimmäinen kysymys oli “Onko olemassa jokin tietty yksittäinen tapahtuma, joka käynnisti tuulivoiman yleistymisen Suomessa?” Anni vastasi “Kuten Saarakin sanoi: EU:n 20-20-20 tavoitteet. Suomen pitää kattaa vuoteen 2020 mennessä 20% energiankulutuksesta uusiutuvilla. Ministeriössä tehtiin laskelmia vuonna 2007/2008 – silloinhan Suomi nojasi vahvasti puuhun – ettei Suomi pysty siihen ilman tuulivoimaa. Sitä vain on pakko ottaa.
Keskustelu silloin oli aika rajua, minullakin on kuvakaappaus Kauppalehden tai Talouselämän mainoksesta ’Tuulivoimasta ei tule Suomessa koskaan taloudellisesti kannattavaa toimintaa, energia-asiantuntija 2007’.
Ministeriö laski, että 2020 mennessä tarvitaan 6 TWh/v tuulivoimaa ja syöttötariffia alettiin suunnittelemaan. Ja vaikka syöttötariffia on parjattu todella paljon Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana, niin kyllä se on se mikä käynnisti tuulivoiman rakentamisen Suomessa.
Syöttötariffi oli selkeä ja toi investointiympäristöön vakautta. Syöttötariffissa oli katto: mukaan pääsi 2 500 MW tuulivoimaa. Se oli sen verran iso, että voimalavalmistajat kiinnostuivat Suomesta ja he alkoivat kehittää Suomeen sopivia voimaloita. Energiayhtiöt ja ennakkoluulottomat suomalaiset henkilöt perustivat tuulivoimayhtiöitä ja kansainväliset tuulivoimayhtiöt kiinnostuivat Suomesta. Tänne tuli vahva hankeportolio ja alihankintaketju kehittyi. Nämä kaikki yhdessä käynnisti tuulivoiman kasvun Suomessa”
Tapio totesi, että “Nyt jo useamman vuoden ajan Suomen tuulivoimainvestoinnit ovat markkinaehtoisia. Miten tähän päästiin?”
Anni “Syitä on monia. Tuulivoimalavalmistajat kiinnostuivat Suomesta ja kehittivät meille paremmin sopivia voimaloita: käynnistyvät hieman pienemmällä tuulella ja saavuttavat maksimitehon myös vähän pienemmällä tuulella kuin Pohjanmeren rannalle suunnitellut voimalat. Tuli korkeampia torneja, joilla päästää käsiksi korkeampaan tuuleen. Pidemmät lavat, joilla saadaan isommalta alalta energiaa talteen. Teknologian kehitys laski huomattavasti tuotantokustannuksia, sen lisäksi voimaloiden elinikä on kasvanut. 10 vuotta sitten rakennetulla voimalalla käyttöikä on ehkä 25 vuotta, tänä päivänä se on 35 vuotta. Modernilla voimalla saa tuotettua kolme kertaa enemmän sähköä kuin 10 vuotta sitten rakennetulla ja lisäksi se tuottaa 10 vuotta pidempään.
Teknologisen kehityksen lisäksi merkittävä muutos oli se, että isot sähkönkäyttäjät kiinnostuivat tuulivoimasta – osin hinnan takia ja osin vihreiden arvojen takia – ja tuli pitkäaikaisia sähkönostosopimuksia (Power Purchase Agreement, PPA-sopimus). Lisäksi Suomen etuna on se, ettei kaavassa lyödä lukkoon voimalamallia. Tämä mahdollistaa sen, että kun on lainvoimaiset kaavat ja rakennusluvat, voit aina ottaa sen uusimman voimalatyypin”.
Aurinkosähköön on suhtauduttu koko ajan hyvin positiivisesti
Suomen Aurinkoenergiayhdistyksen puheenjohtaja Markus Andersenin kanssa keskusteltiin aurinkosähköstä Suomessa. Markuksella on pitkä kokemus aurinkosähköstä ja alusta lähtien hänen suhtautuminen aurinkosähkön suosion kasvuun on ollut “kun, ei jos”. Keskustelun aluksi Tapio esitti kysymyksen ”Suomessa aurinkosähkökapasiteetti vuoteen 2015 saakka oli varsin vaatimaton, mutta siitä lähtien kasvu on ollut kovaa. Mikä sinun mielestä käynnisti tuon muutoksen?”
Markus kertoi ”Joskus 2013 – tai 2014, Fortum käynnisti pientaloille tarkoitettu aurinkosähköpakettien myynnin ja samalla Caruna muuttui myötämieliseksi pientuottajia kohtaan. Samalla isot tukkumyyjät lähtivät mukaan ja tieto aurinkosähköstä levisi sähköalan yrityksiin”. Seuraava askel Markuksen mukaan oli vuodet 2016-18, jolloin aktiiviset suoramyyntiyhtiöt – huonosta maineesta huolimatta – synnyttivät kiinnostusta aurinkosähköä kohtaan ja näin syntyi samalla uusia toimijoita järjestelmien asennukseen ja myyntiin. ”Onneksi tieto – erityisesti hintatasosta – on lisääntynyt ja sen seurauksena markkinahäiriöt ovat pienentyneet”. Pisteen iin päälle laittoi isojen energiayhtiöiden tulo markkinoille ja nyt aurinkosähkö on osa “tavallisia” sähkönmyyntituotteita.
Seuraavaksi Tapio kysyi ”Aurinkosähköön on ollut tarjolla TEM:n energiatukea jo kymmenen vuotta, mikä sen merkitys on ollut?” Markuksen mielestä se on toiminut suunnitellusti ja sillä on ollut iso vaikutus, koska sillä saatiin yrityksen mukaan aurinkosähkön käyttäjiksi. Suosion taustalta löytyy lisäksi sähköveron poisto oman tuotannon osalta 800 MWh/a saakka, yrityksen parantunut imago ja kustannussäästöt. Markuksen mukaan tuki on ollut pieni tuuppaus – psykologinen kannuste – yrityksille yhdessä muiden yritysten esimerkkien kanssa. Markuksen mielestä energiatuen laskeva tukiprosentti on oikeasti ollut hyvä, se on kiihdyttänyt yritysten päätöksentekoa. Markkina ollut sen verran kehittynyt ja kilpailtu, ettei tuki ole siirtynyt hintoihin, vaan on laskenut asiakkaiden hintaa.
Lopuksi käsiteltiin Tapion väitettä ”Aurinkosähköön on suhtauduttu koko ajan hyvin positiivisesti, oletko pohtinut syitä tähän?” Markuksen mielestä syitä on useita. Ala on saanut kasvaa rauhassa, eikä organisoitua vastustusta ole ollut. “On ollut sellaista Strömsö-menoa koko ajan”. Vastustusta on toki löytynyt. Energiamurroksen aiheuttamat ja vaatimat muutokset sähköjärjestelmään on vaatinut muutoksia sääntelyyn ja kaikkien osapuolien suhtautumiseen pientuottajiin.
Kirjoittaja
Tapio Tuomi, toiminnanjohtaja, Lähienergialiitto
Muut tilaisuudesta kirjoitetut blogitekstit
Jukka Ruususen juhlapuhe: Paljon onnea Lähienergialiitto, olette ollut tosi tärkeässä roolissa tässä muutoksessa
Raimo Lovion alustus: Lähienergialiiton linjaukset ovat olleet hyviä ja kestäneet hyvin kymmenen vuoden ajan
Oras Tynkkysen alustus ja sitä seurannut paneelikeskustelu ”mitä vielä on tehtävä vihreän siirtymän kiihdyttämiseksi”: Lähienergia on parempi kuin Lähi-idän energia
