Lähienergia on saanut enenevässä määrin huomiota kansalaisten, tutkijoiden ja poliitikkojen piirissä. Mari Martiskainen teki aiheesta väitöskirjan [i] Sussexin yliopistossa vuosina 2010-2014. Työ vertaili lähienergiaa Suomessa ja Iso-Britanniassa, ja tarkasteli lähemmin neljää lähienergiaprojektia sekä asiantuntijoiden mielipiteitä niistä politiikan keinoista, joilla lähienergiaa voitaisiin tukea enemmän.
Lähienergiaa Iso-Britanniassa kutsutaan nimellä community energy
Kun Suomen yhteydessä lähienergia usein tarkoittaa lähellä tuotettua, yleensä lämmitykseen liittyvää uusiutuvaa energiaa, brittien community energy -konsepti sisältää laajemman, yhteisöllisyyteen liittyvän määritelmän. Erilaisia uusiutuviin energianlähteisiin ja energian säästöön liittyviä projekteja lähdetään kehittämään yhteisön aloitteesta, ja usein motiivina on sekä päästötön energia että oman alueen ja yhteisön kehittäminen. Lisäksi briteissä lähienergialla on monesti myös sosiaalipoliittisia ulottuvuuksia: projekteilla halutaan esimerkiksi auttaa energiaköyhyydessä eläviä kotitalouksia, joille sähkö- ja kaasulaskun maksaminen saattaa olla todellinen ongelma.
Hiljainen tieto yhä Lähienergiaprojektien onnistumisen taustalla
Lähienergiaa kehittävät tahot törmäävät usein erilaisiin haasteisiin sekä Suomessa että Britanniassa. Vaikka brittihallitus julkaisi tammikuussa 2014 maan ensimmäisen lähienergia-strategian[ii], projekteille päänvaivaa tuottavat useimmiten luotettavan tiedon saaminen erilaisista teknologiavaihtoehdoista, rahoituksen järjestäminen sekä itse rahoitushakemusten täyttäminen, mahdollisten tarvittavien rakennuslupien hakeminen sekä projektien läpivetäminen. Onnistuneilla lähienergiaprojekteilla, ja etenkin niillä jotka ovat lähteneet liikkeelle yhteisöjen itsensä alulle panemina, on usein taustalla henkilö tai henkilöitä, jotka ovat motivoituneita ja valmiita uhraamaan omaa aikaansa erinäiseen paperisotaan, ja jotka yleensäkin haluavat saada aikaan positiivisia muutoksia omassa naapurustossaan.
Etenkin niin sanottu ”hiljainen tieto”, joka ei välttämättä ole sanallista, vaan voi olla hyvinkin henkilökohtaista ja jota on saatu aikaisempien kokemusten kautta, on usein tärkeää lähienergiaprojektien kehittämisessä. Miten rahoitushakemus täytetään, miten projektitapaaminen järjestetään sekä mistä ja miten löytää enemmän tietoa juuri tiettyyn naapurustoon sopivista teknologioista, ovat tyypillisiä hiljaisen tiedon esimerkkejä, joita on yleensä vaikea jakaa tai opettaa toisille.
Lähienergiaprojekteille on usein hyödyllistä juuri hiljainen tieto, paikallisen alueen tuntemus sekä aktiivinen kanssakäyminen eri sidosryhmien, kuten muiden lähienergiaprojektien, rahoittajien ja neuvonantotoimijoiden kanssa. Britanniassa toimii myös hyvin aktiivinen niin sanottu välittäjäverkosto, eli järjestöt jotka toimivat paikallistason lähienergiaprojektien ja kansallisen tason politiikantekijöiden välissä. Näiden toimijoiden motiivina on edistää lähienergian asemaa ja varmistaa, että muun muassa erinäiset tukimuodot, kuten syöttötariffi, tukevat lähienergiaa parhaalla mahdollisella tavalla. Suomessakin kyseisiä toimijoita on perustettu viime vuosina, hyvänä esimerkkinä tästä on Lähienergialiitto.
Lähienergian toteutus vaatii yhteistyötä
Lähienergialla on mahdollisuus avustaa nykyisten energiasysteemien muuttumista päästöttömämpään ja myös demokraattisempaan suuntaan etenkin Britanniassa, jossa energiantuotanto on suurimmaksi osaksi kuuden suuren energiayhtiön hallitsemaa. Kunnallistason ratkaisuja on Suomessa tehty hajautetun energiantuotannon sekä esimerkiksi kaukolämmön kannalta jo pitkään. Mutta naapurustojen lähienergiaprojekteilla on mahdollista kehittää yhteisöllisyyttä sekä lisätä energia-asioiden näkyvyyttä, kun energiaa voidaan säästää ja tuottaa yhdessä paikallistasolla. Lähienergian potentiaalin toteuttamiseen tarvitaan kuitenkin naapurustojen innostusta, välittäjäverkostojen aktiivista toimintaa sekä etenkin hallituksen poliittista tukea ja visiota siitä, että lähienergialla voi olla merkittäväkin rooli tulevaisuuden energiaratkaisuja pohdittaessa.
Dr Mari Martiskainen, Research Fellow (Tutkija)
Centre on Innovation and Energy Demand
Sussex Energy Group
SPRU – Science Policy Research Unit/
University of Sussex
Lähteet
[i] Martiskainen, Mari (2014). Developing community energy projects: experiences from Finland and the UK. Doctoral thesis (väitöskirja), University of Sussex.
[ii] DECC (2014). Community Energy Strategy: Full Report. 27.01.2014. Department of Energy Climate Change.
