Onko sähkömarkkina rikki? -webinaarissa paneelikeskustelu jatkoi keskustelua ja tunnisti puutteita markkinoiden toiminnasta ja keskusteli kehitysehdotuksista, joiden avulla sähkömarkkina ja -järjestelmä toimisi eri tilanteissa nykyistä paremmin. Esiin nousi niin sähkön hinnan muodostusmalli, kuin kapasiteettimekanismi ja valtion rooli investointiympäristön vakauttajana.
Keskustelemassa olivat kansanedustaja Heikki Vestman (kok.), työelämäprofessori Iivo Vehviläinen Aalto-yliopistosta, johtaja Pekka Salomaa Energiateollisuus ry:stä, pääanalyytikko Marko Pikkarainen Lumme Energiasta, toimitusjohtaja Pasi Kuokkanen Elfi:stä ja toimitusjohtaja Veikka Pirhonen VIBECO:sta. Keskustelun moderoi Lähienergialiiton toiminnanjohtaja Tapio Tuomi.
Paneelikeskustelun alussa panelistit olivat yksimielisiä siitä, että muutoksia tarvitaan (Sähkömarkkinan pitää tuottaa sellaisia tehokkuushyötyjä, jotka viime kädessä siirtyvät asiakkaiden ja kuluttajien hyödyksi). Tässä kirjoituksessa käsitellään paneelikeskustelun osuutta, jossa panelistit kertoivat omat näkemyksensä siitä, mitä pitäisi muuttaa. Moderaattori antoi reunaehtoina seuravaat vaatimukset: muutoksen pitää huomioida kaikkien sähkömarkkinaan osallistujien (sähköntuottaja, -myyjä, -käyttäjä, -siirto, erityyppiset palvelun tarjoajat) tarpeet. Koska uusia investointeja tarvitaan joka paikkaan sähköjärjestelmää, ne tarvitsevat kannusteen, jotta investoinnit toteutuvat.
Keskustelun aluksi Heikki Vestman totesi “Markkinamalli – on poliittinen päätös, se ei ole markkinoiden voimasta tai vapaasti muodostunut tai saatikka taivaasta annettu, vaan se perustuu EU:n poliittiseen päätökseen.”
Veikka Pirhonen pohdiskeli EU:n regulaation vaikutuksia “Mietin sitä kokonaisinvestointivarmuutta, Miten se regulaatio tarkastelee sitä, kannattaako nyt tehdä vihreää tuotantoa? Kannattaako tehdä vihreätä teollisuutta? Välillä kuin lukee jotain työpaperia EU:sta, että saako Suomi nyt käyttää sähköä enemmän vai ei. Mitä minun kannattaa tehdä ja voin luottaa, että EU:n sitoumuksiin oikeasti sitoudutaan.” (kirj.huom. EU:n energiatehokkusdirektiivi 2023/1791: EU-tasolla vähentään primäärienergian kulutusta ja energian loppukulutusta 11,7 % 2030 mennessä verrattuna 2020 tehtyihin ennusteisiin)”
Onko nykyinen sähkön hinnan muodostusmalli kohdallaan
Heikki Vestman nosti esiin markkinamallin kehittämisen sähkön käyttäjien kannalta oikeudenmukaisemmaksi. Tämä voisi toteutua kokoomuksen (ja Elffin) ehdottamalla muutoksella sähkön hinnanmuodostukseen. “Esimerkiksi niin, että ne kaikkein korkeimmat tarjoukset irrotetaan hinnanmuodostuksesta ja ne saa tarjouksen mukaisen hinnan ja sitten kuitenkin suurelta osin niin, niin nykyinen mekanismi hinnanmuodostuksessa toimisi.” Omassa puheenvuorossaan Pasi Kuokkanen kannatti ehdotusta.
Marko Pikkarainen varoitti “Jos me lähdetään mallimuutoksiin ja lähdetään tekemään hyvin nopeita sähkömarkkinamallimuutoksia – vaikka tukkumarkkinahinnan laskentaan, niin sillä voi olla ikäviä vaikutuksia. Esimerkiksi näistä hinta-alueiden yli tapahtuvista siirroista. Sitten saattaisi käydä vaikka sellaisia ikäviä tilanteita että toisella alueella kokonaishinta jäisi halvemmaksi, mutta sinne siirretään sähköä. Toki ei tämä nyt ole sinänsä poikkeuksellista. Itse asiassa nyt syksyllä taisi olla Norjassa muutama semmoinen hetki, jossa sähkö virtaa niin sanotusti väärään suuntaan, mutta se johtui siirtoverkon haasteista.”
Pekka Salomaa “Iso ongelma on tämä Heikin ja Pasin hinnanmuodostusmalli. Nykyisen hinnanmuodostusmallin kauneus on se, että se kannustaa jättämään ne tarjoukset aidosti muuttuvien kustannuksien mukaan – tietysti siellä on myöskin tämä viranomaisvalvonta puoli siltä osin, että jos jossain erikoistilanteessa joku sitten mahdollisesti katsoi viisaaksi poiketa – mutta tällainen systeemi jossa kaikki tarjoukset eivät osallistuisi tähän yhteiseen huutokauppaan, vaan sieltä joku osa napsahtaisi pois, niin sehän johtaisi sitten kannusteeseen arvata markkinatulos, jolloin sitten hintataso muodostuisi joksikin muuksi kuin se kuin se olisi muuten.”
Tarvitaanko sähköjärjestelmään jouston lisäksi kapasiteettimekanismi
Toinen Heikki Vestmanin mainitsema muutostarve liittyi hallitusohjelmassa mainittuun kapasiteettimekanismiin. Heikin mielestä nykyinen malli ei kannusta riittävästi perusvoimaan ja joustavaan sähköntuotantoon investoimiseen – siis sääriippumattomaan tuotantoon. “Tuulivoima on kannibalisoinut tätä markkinaa – siis kannibalisoi jo itse itseään – ymmärtääkseni. Ratkaisu tällä hetkellä on kapasiteettimekanismi – yleiskäsitteenä, luodaan paremmat kannustimet investoida ydinvoimaan, vesivoimaan ja myöskin joustoon.”
Pasi muistutti joustojen roolista “Kun mennään sähköjärjestelmään ja sen tasapainottamiseen, niin minun mielestä ehdottomasti kulutusjouston voimakkaampi aktivointi säätösähkö- ja reservimarkkinoille. Niitä polkuja pitäisi avata ja sen eteen myös me isot sähkönkäyttäjät (kirj.huom. ja Lähienergialiitto) koitamme parhaamme mukaan tehdä työtä Fingridin työryhmässä. Kaikki kynnykset olisivat mahdollisimman matalia ja mieluummin niitä ei olisi lainkaan, koska joustoa tullaan tarvitsemaan joka tapauksessa. ”
Pekka Salomaa “Me tarvitaan lisää varmuutta siitä sähkön riittävyydestä ja se on se iso kysymys. Tässä nyt on tämä iso elefantti – ei nyt vielä posliinikaupassa, mutta huoneessa ainakin – eli nämä kapasiteettimekanismit.
Sen rohkenen sano – Heikkiä hiukkasen provosoiden, että kaikkein paras mitä voisi tapahtua tämän toimintaympäristön vakaana pitämisessä olisi poliitikkojen lupaus, että 10 vuoteen ei tehdä mitään isoja muutoksia. Ei siis yhtäkkisiä muutoksia esimerkiksi verotukseen, tukipolitiikkaan tai sellaiseen. Olisi luottamus siihen, että meillä on tiedossa pelisäännöt, joilla toimitaan. Joka mahdollistaisi sitten investointeja niin kysyntäjoustoon kuin tuotantokin.”
Investointien riskit ja EU:n valtioden rooli investointiympäristön vakauttajina
Pasi Kuokkanen totesi, että sähkömarkkinamallin tehdyt muutokset ovat ihan normaali poliittinen riski, joka on ihan kaikilla muillakin aloilla kun kuin sähkömarkkinoilla. Pasi jatkoi “Ei me voida olettaa, että jos tehdään 1978 ydinvoimalaitos ja Imatran voima sanoo ‘ei tehdä minkäänlaista lainsäädäntöuudistusta 60 vuoteen, kun se laitos on siellä’. Se on ihan normaali liiketoimintariski, joka liittyy kaikkeen muuhunkin ja pitää vaan toivoa että niitä riskejä vastaan on suojauduttu.”
Iivo Vehviläinen kertoi, että EU:ssa käytiin sähkömarkkinauudistuksen taustakeskusteluissa – hänen tulkinnan mukaan – suurin vääntö oli siitä, riittääkö vapaaehtoinen markkina näille pitkille sopimuksille – kuten PPA-sopimukset. Vai tarvitaanko valtiollista väliintuloa. Iivon mielestä EU:n ehdotus löysi hyvän tasapainon niiden välille. “Siinä mahdollistetaan, että jäsenvaltiot voivat alkaa tekemään pitkiä sopimuksia. Hankkivat tuotantoa, joka tarjotaan nykyisen markkinamallin kautta kaikkien käyttöön. Tässä näkyy, että me olemme antaneet markkinalle niitä tehtäviä alunperin, kun se on perustettu. Nyt ollaan sitä mieltä, että markkina ei tuota sellaisia investointeja tai sen tyyppisiä investointeja mitä eri jäsenvaltiot haluavat. Niin on luontevaa, että jäsenvaltiot ottavat itselleen enemmän kontrollia.
Tämä on sitä, mitä toteutetaan eri tavoin. Usein siihen liittyy että valtiot isot jäsenvaltiot (Saksa, Ranska) tekee omaa politiikkaan siitä, millaiseksi muokataan tuotantorakennetta ja miten tuotantorakenteesta saatavat hyödyt viedään, vaikka isoille teollisille käyttäjille. Se on ison pelin teollisuuspolitiikkaa, jossa EU antaa ne työkalut ja meidän pitäisi osata käyttää niitä.
Miten se kannattaa tehdä, siinä on aika paljon avoimia kysymyksiä, mutta että tämmöinen pitkä sopimus antaa tuottajille vakautta tuloille, se antaa kuluttajille – ostajalle – vakautta siitä sähkön hinnasta tulevaisuuteen, se pienentää markkinavoimaa ja siinä on paljon hyviä puolia kaiken kaikkiaan.”
Veikka Pirhonen investointiympäristön vakaudesta “Epävarmuus investoida uuteen tuotantoon kasvaa, jos tulee jälkikäteen uusia yllättäviä kustannuksia – vaikka tuulivoimalle. Sanotaan viiden vuoden päästä, että he joutuvat maksamaan tasapainon ylläpitämisestä maksuja – niin että jo tehdyt investoinnit muuttuvat kannattamattomiksi.”
Iivo Vehviläinen “Jos ajatellaan, että ne riskit ei ole semmoisia että kukaan osapuoli pysty niitä kantamaan, niin sitten voidaan miettiä että onko valtiolla joku rooli tulla jossain muodossa väliin ja ottaa osa siitä riskistä valtion kontolle. Jos sitten halutaan ajatella niin että tehdään teollisuuspolitiikkaa – voihan tässä käydä niin ettei meille mitään tämmöistä vihreän siirtymän teollisuutta tule, voi olla että se tulee jonnekin muualle missä on paremmat toimintaolosuhteet.”
Finanssimarkkinat kaipaavat muutoksisa
Marko Pikkarainen kaipasi finanssimarkkinoiden likviditeetin parantamista. Sähköpörssin säännöt – jotka perustuvat sinänsä hyvään EU-tason regulaatioon, ovat aiheuttaneet sen, että likviditeetti on laskenut. Marko jatkoi “Spekulatiivisen kaupankäynnin lisäämisen – tarkoituksena likviditeetin lisääminen – ja regulaation takia siirryttiin pankkitakausten käytöstä futuurituotteisiin ja kassavirtoihin. Tämähän esimerkiksi aiheutti niinkin suurelle yhtiölle kuin Fortum haasteita ja se minun mielestä kertoo hyvän esimerkin siitä, että jos tämän kokoluokan yritys on haasteessa vakuusvaateiden tai kassavirtojen kanssa, mitkä liittyvät johdannaismarkkinoiden toimintaan. Niin kyllä siinä mallissa jotain ongelmia on.” Myös Pekka Salomaa toivoi muutoksia EU-tason vakuusmaksu määrittelyihin.
Lisäksi Pekka ehdotti “Miten me pystyttäisiin nykyisistä suojausinstrumenteista johdannaismarkkinoilla saada mahdollisimman hyvää pitkän aikavälin hinta referenssiä. Jotta näitä investointeja voitaisiin edes jollakin tavalla suunnata tulevaisuuteen.”
Pasi Kuokkanen liittyi finanssimarkkinoiden kehittäjiin “Finanssimarkkinat ovat myös oma markkinansa, mikä on investointiympäristön vakautta. On hyvä muistaa, että 1990-luvulla sähkömarkkinoilla oli pankkeja mukana. Pankit lähtivät pois, koska sähkön hinnan ennustaminen ei onnistunut – syystä tai toisesta, heidän hyvistä mekanismeista huolimatta. Ja sitten pikkuhiljaa lähtivät aktiivisesti tästä treidaustoiminnasta pois. Mutta finanssimarkkinat on korjattava asia. ”
Markon ehdotus oli muuttaa nykyisiä vakuusvaateita sähköntuottajien ja sähkön myyjien osalta “Heihin nykyään käytännössä asetetaan samanlaiset vakuusvaateet kuin spekulatiivisen kaupankäynnin osapuolille. Tähän kyllä tarvittaisiin muutosta, koska tuottajilla on voimalaitokset – omaisuuserä on siellä ja sähkön myyjillä on asiakkaat.”
Tähän Pasi Kuokkasella oli mielipide “Mutta se ajatusmalli, että pitäisi olla erilainen riski näille treidaajille ja erilainen näille tuottajille, koska niillä on tuotanto assetit jotka takaa sitä asiaa. Ei se maailma nyt ihan aina ole semmoinen, että jos omistaa tuotantolaitoksen niin ei se sisällä minkäänlaista riskiä. Kyllä ne tuotantolaitokset pitää jonkinlaisia riskejä sisällään.”
Kirjoittaja
Tapio Tuomi, toiminnanjohtaja, Lähienergialiitto
Webinaarista julkaistut muut kirjoitukset:
