Yhteenveto Lähienergialiiton ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan seminaarin ensimmäisestä paneelikeskusteluslusta ”Millainen energiatulevaisuus Suomen kannattaa valita?” Eduskunnan pikkuparlamentissa 25.11.2014. Paneelikeskustelu on katsottavissa Lähienergialiiton YouTube-tilillä tai alla olevasta:
Panelistit:
- Iivo Vehviläinen, Liiketoimintajohtaja, Gaia Group Oy
- Tiina Koljonen, Low Carbon Finland 2050 -Platform -hankkeen koordinaattori, VTT
- Peter Lund, professori, Aalto yliopisto, teknisen fysiikan laitos
- Erkki Hiltunen, tutkimusjohtaja, Vaasan yliopisto, Vaasan Energiainstituutin pj
- Tarja Hailikari, toimitusjohtaja, Sähköteknisen Kaupan Liitto ry
- Raimo Lovio, professori, johtamisen laitos, Aalto yliopisto, Lähienergialiiton pj
Juontaja: DI Karoliina Auvinen, Lähienergialiitto
Paneelin teemat:
Mitkä ovat vähähiilisten ratkaisujen kehitystrendit ja tulevaisuusnäkymät? Mitkä ovat suurimpia epävarmuuksia? Millaisia energiapolkuja Suomella on valittavana ja mitä vahvuuksia ja heikkouksia eri vaihtoehdoissa on? Miten lähienergia muuttaa energiamarkkinoita? Tuleeko kuluttajista yhä enemmän myös tuottajia?
Iivo Vehviläinen (Gaia Group oy) alusti keskustelua kolmella kehitystrendillä:
- Uusiutuvan energian kasvu on globaalisti valtavirtatrendi, joka näkyy paitsi käytännön kasvulukuina myös kansainvälisen energiajärjestön IEA:n näkemyksessä tulevaisuudesta: niin sanotussa keski-skenaariossakin uusiutuvan energian arvioidaan kattavan noin puolet uudesta sähköstä vuoteen 2040 mennessä.[1]
- Aurinkoenergian hinnat ovat romahtaneet nopeasti, myös Suomessa. Vuonna 2005 aurinkosähkö oli vielä erikoistapaus, eikä siitä juuri puhuttu. Nyt hinnat ovat laskeneet kaksi kolmasosaa viidessä vuodessa ja aurinko alkaa joissakin tapauksissa Suomessakin näyttää jo houkuttelevalta. Jatkossa hintojen lasku jatkuu.
- Arviot Suomen sähköntarpeen kehityksestä vaihtelevat huimasti. Suomen sähkönkulutus kasvoi jatkuvasti vuosiin 2007/2008 asti, mutta sittemmin se on laskenut ja nyt tulevaisuus näyttää epäselvältä. Näkemykset siitä, miten paljon energiaa, erityisesti sähköä, Suomessa tarvitaan tulevaisuudessa, vaihtelevat suuresti ja yhteisen näkemyksen löytäminen on ollut vaikeaa. Eri tahojen ennusteissa on 5-6 ison ydinvoimalan ero vuonna 2050. Suomella on edessä yli sadan miljardin euron investoinnit infrastruktuureihin. Se, mitä uskomme tulevaisuudesta vaikuttaa siihen, millaisia päätöksiä ja investointeja tehdään.
Alustuksessa käytetty esitys.
“Se, mitä me uskotaan tulevaisuudesta, vaikuttaa siihen, millaisia päätöksiä tehdään.” (Iivo Vehviläinen, Gaia Group Oy)
Keskustelussa esiin nousivat mm. seuraavat teemat:
1. Uusiutuva energian kasvu on selvää – Suomen suunta ei
Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että uusiutuvan energian rooli maailmalla ja meillä tulee kasvamaan. Siitä, kuinka paljon ja miksi, oli osittain poikkeaviakin näkemyksiä.
VTT:n Low Carbon Finland 2050 Platform -hankkeessa on arvioitu, että älykkäiden sähköverkkojen avulla pelkästään tuuli- ja aurinkovoimalla voitaisiin tuottaa vuonna 2050 jopa 45 % Suomen sähkön tarpeesta[2].
Kysyttäessä uusiutuvien näkymistä Suomessa VTT:n Tiina Koljonen näki, että on aivan selvää, että uusiutuvan energian rooli tulevaisuudessa tulee kasvamaan, mutta se, miten suureksi, riippuu merkittävästi monesta eri tekijästä, kuten siitä, miten saadaan sovittua globaali ilmastosopimus ja miten ilmastopolitiikka globaalisti, EU:ssa ja Suomessa kehittyy; miten uudet teknologiat kehittyvät ja miten energian kysynnän rakenne kehittyy. Jos uusiutuvien osuus nousee korkeaksi, niin oletetaan, että meillä on käytössä teknologioita, joista emme välttämättä edes vielä tiedä, mitä ne ovat, liittyen esimerkiksi sähkön varastointiin yli kausien. Tulevaisuuteen liittyy siis monia epävarmuuksia.
Professori Peter Lund (Aalto yliopisto) puolestaan näki, että voittajateknologiat ovat jo selvillä: energiamurros, joka muistuttaa teollista vallankumousta tai digitaalista vallankumousta, on jo alkanut ja uusiutuva energia ja uudet teknologiat tulevat kasvamaan maailmalla vahvasti joka tapauksessa, sillä ne tulevat yksinkertaisesti halvemmaksi kuin vanha teknologia. Lundin mielestä epäselvää on lähinnä se, haluaako Suomi pysyä globaalissa kehityksessä mukana ja hyötyä siitä: haluammeko suomalaisille yrityksille osamme tästä valtavasta investontikakusta. Nyt tästä kehityksen kelkasta ollaan hänen mukaansa tippumassa.
“Meillä usein katsotaan kansainvälistä ilmastopolitiikkaa niin, että jos ei muut tee, niin ei mekään tehdä. Unohdetaan, että tässä on käynnissä iso teollinen vallankumous, jossa tavallaan ilmastosopimukset saattaa muuttua itse asiassa tämmösiksi redundanteiksi, kunhan uusi teknologia on riittävän halpaa.” (Peter Lund Aalto yliopisto)
2. Kotimaiset ratkaisut tuovat työtä ja auttavat pitämään koulut ja postit
Monissa puheenvuoroissa korostui kotimaisiin ratkaisuihin panostamisen hyödyt.
“Energiapäätöksissä pitäisi tukeutua enemmän tulevaisuuden energiaan, erityisesti niihin teknologioihin, joissa Suomessa on vahvuuksia. Olemme hyviä uusiutuvassa energiassa, olemme tavattoman hyviä energiankäytön tehostamisessa ja kysymys on, miksi ei sitten omissa energiapäätöksissä omissa energiapäätöksissä koskaan nosteta näitä Suomen teknologioita kunnolla esiin. (…) Nyt pitäis vaan kytkeä nämä omat energiaratkaisut energiapolitiikkaan ja luoda sillä työpaikkoja ja talouskasvua”, totesi Peter Lund (Aalto yliopisto).
“Se uusi Nokia, jota on odotettu, niin se tulee täältä. Suomessa me arvioidaan, että fiksusti tehtynä voitais luoda 90 000 työpaikkaa vuoteen 2050 mennessä. Nämä on ne tärkeät numerot meille Suomessa. Nyt pitää yrittää lyödä monta kärpästä samalla iskulla: työpaikat, talous, suosi suomalaista,” Lund jatkoi.
Vaasan seudulla toimii merkittävä osa Suomen energiaklusterista ja Vaasan energiainstituutti (VEI) kehittää ratkaisuja kotimaahan sekä vientiin. Instituutissa on tutkittu energiaomavaraisuutta sekä paikallisella että valtakunnan tasolla. Instituutin johtaja Erkki Hiltunen korosti hyötyjä, joita omavaraisuuteen panostaminen voi tuoda:
“Mehän ostetaan noin 8 – 8,5 miljardilla eurolla ulkomailta energiaa ja tästä aikamoinen osa pystyttäisiin kuitenkin korvaamaan kotimaisella energialla. (…) Aika pienilläkin seutukunnilla, alle 20 000 asukasta, energiakustannukset on tuolla noin 70 miljoonan euron luokkaa vuodessa. Kun ajatellaan kuntatalouksia, niin jos tästä edes kolmasosa tai puolet pystyttäisiin tuottamaan omalla alueella, niin se olisi melkoinen lottovoitto joka ainoalle kunnalle.”
“[Omavarainen, hajautettu ja työllistävä pientuotanto voi] muuttaa kylän luonnetta aika olennaisesti. Voidaan ajatella, että siellä jatkossa pysyy sitten kaupat, koulut, postit ja niin edelleen.”
Kotimaista osaamista ja potentiaalia on myös energian tehokkaamman ja älykkäämmän käytön puolella. Alan yrityksiä paneelissa edusti Tarja Hailikari Sähköteknisen kaupan liitosta (STK). Liiton julkaisema ja lykyisten yhteistyökumppaneiden tukema ”Hyvinvointia sähköllä -visio 2030[3]” koostuu viidestä teesistä:
- Jokainen on tietoinen energian kulutuksestaan ja vaikuttaa siihen
- Rakennukset ovat energiatehokkaita ja tuottavat itse käyttämänsä energian
- Sähköverkoissa on älyä
- Sähköä käytetään laajasti liikenteen energiana, ja
- Eläminen on entistä turvallisempaa ja mukavampaa.
Hailikarin mukaan sähkön älykästä käyttöä, kuluttajien roolia ja siihen liittyviä liiketoimintamahdollisuuksia ei huomioida Suomen energiapolitiikassa riittävästi, vaikkakin jotain edistystä on tapahtunut ja keskustelu on monipuolistunut.
3. Tulevaisuus ei vaan tapahdu – se valitaan
Monet panelisteista korostivat tavoitteenasettelun ja politiikkatoimien tärkeyttä siinä, millaisen energiatulevaisuuden saamme. Vaikka energiatehokkuuden, energiaomavaraisuuden ja uusiutuvan energian edut ovat selvät, niitä ei saada itsestään.
Raimo Lovio (Aalto yliopisto / Lähienergialiitto) korosti, että skenaarioiden, eli “mahdollisten kehitysten” laatimisesta ja odottelusta pitäisi päästä eteenpäin ja asettaa selkeitä tavoitteita sille, mitä halutaan, ja sitten strategiat niihin pääsemiseksi.
“Olisiko Nokia menestynyt kännykkäpuhelimissa, jos Nokia olisi strategiassaan lähtenyt siitä, että me lisätään kännyköiden prosentuaalista osuutta puhelimista sitä mukaa, kun EU niin vaatii ja muut maat on siinä mukana?” “Ei! Suomi toimi juuri päin vastoin. Suomi loi NMT-standardin, loi puhelinmarkkinat, oli edistyksellisin maailmassa, edelläkävijä, ja loi tän uuden teollisuuden. Tässä on ihan sama juttu. Jos me jäädään odottamaan, mitä muualla tapahtuu, me ei koskaan saada sitä liiketoimintaa ja työllisyyshyötyjä tänne Suomeen, vaan ne valuu muualle. (…) Tää ei ole pelkkää ilmastopolitiikkaa tai energiapolitiikkaa, vaan tämä on teollisuuspolitiikkaa, jolla luodaan työpaikkoja.”
Myös Tarja Hailikari kaipasi selkeämpää tavoitteellisuutta:
“Itse näissä asioissa peräänkuulutan tätä, että meillä olis jotain tavoitteita ja sit me mietittäis, miten sinne päästään. Olen itse henkilökohtaisesti aika huolissani siitä, että energiahan on oikeasti hirveän halpaa. Sehän on meidän teollisuuden etu ja se on meidän kuluttajienkin etu, mut sit kun mietitään investointeja ja sitä miten me ollaan menossa eteenpäin, niin se helposti se johtaa siihen, että kukaan ei halua investoida oikein mihinkään, ellei sitä joko säännöksillä tai tukimuodoilla ohjata. Tässähän on tämä meidän dilemma. Eli me voidaan sanoa, että me jätetään tämä markkinaehtoisesti tapahtuvaksi, niin se voi sitten tarkoittaa sitä, että kotimaisuusaste entisestään vähenee.”
Iivo Vehviläinen peräänkuulutti teknologianeutraliuutta ja markkinaehtoisutta, mutta totesi, että tällä hetkellä niin ydinvoima kuin tuulivoimakin ovat poliittisia päätöksiä: teknologiamielessä tulevaisuutta on helpompi nähdä, mutta poliittisten päätösten, jotka energiainvestointeja lopulta ohjaavat, ennakointi on vaikeaa.
4. Ydinvoimapäätös – onko riski lukittautumisessa uuteen vai lukittautumisessa vanhaan teknologiaan?
Puheenjohtaja haastoi panelistit kysymyksellä Tanskan mallista ja toisalta ydinvoimasta: Tanska aikoo tuottaa kaiken sähkönsä ja lämpönsä uusiutuvalla energialla jo vuonna 2035 ja kaiken energiansa vuonna 2050. Maa, jolla ei ole ydinvoimaa koskaan ollutkaan, aikoo siis sulkea vaihtoehdoistaan pois myös hiilen sidonta- ja varastointiteknologian (CCS), jonka tulevaisuus kaupallisena teknologiana on hyvin epävarma.
Suomessa ajatellaan yleisesti, että ydinvoima ja uusiutuvat täydentävät toisiaan. Puheenjohtaja haastoi panelistit kysymyksellä siitä, onko näin.
Tiina Koljonen, ei sulkisi pois mitään vaihtoehtoa nähden, että sanomalla ei ydinvoimalle Suomella on riski lukittautua polkuun, joka käy ajan myötä kalliimmaksi: “Me ei tiedetä, mihin suuntaan energia- ja ilmastopolitiikka kehittyy, miten energian kysyntä kehittyy, miten markkinat kehittyy jne, niin siinä on aina riskitekijä, että sulkemalla näitä ovia meidän takana, me voidaan ajautua tilanteeseen, jossa joudutaan huomattavasti korkeammilla kustannuksilla esimerkiksi siirtymään vähähiiliseen yhteiskuntaan. Eli itse kannatan monipuolista energiarakennetta ottaen huomioon kaikki mahdollisuudet vähentää päästöjä.”
Peter Lund näki tilanteen päin vastoin: juuri ydinvoiman lisäämisessä on riski, että Suomi lukittautuu kalliseen teknologiaan, joka ei lisää Suomen energiaomavaraisuutta eikä auta Suomea hyötymään globaalin energiamurroksen synnyttämistä puhtaan teknologian markkinoista. Lundin mielestä signaalit Kiinasta, Intiasta, Yhdysvalloista ja Euroopasta osoittavat, että nyt ollaan selvästi siirtymässä uuteen teknologiaan, yksinkertaisesti, koska se tulee halvemmaksi. Ja tämä kehitys on vasta alussa. Esimerkiksi Kiinan panostukset tulevat laskemaan uuden teknologian hintoja tuntuvasti edelleen. Samaan aikaan viimeaikaiset ydinvoimahankkeet Suomessa, Ranskassa ja Iso Britanniassa ovat osoittaneet, että ydinvoima ei olekaan niin halpaa kuin totuttiin ajattelemaan 1970-luvulla vaan se on kalliimpaa. Tässä tilanteessa se, että tehtäisiin nyt iso investointi ydinvoimaan, joka on hyvin iso ja pitkäaikainen investointi, on Lundin mukaan melkoinen riski lukittautumisesta vanhaan, kalliiseen teknologiaan. Tänään päätettävä ydinvoimala olisi käytössä tai jäähdyttelyssä vuosisadan loppuun asti. Hänen mielestään Suomen talouden ja työllisyyden kehitystä tukisi paremmin panostus kotimaisiin energiavaroihin ja teknologioihin: “Suomella on Euroopan parhaimmat bioenergiavarat per capita, parhaat tuuliolosuhteet per capita, aurinkoenergiamahdollisuudet yhtä hyvät kuin keski-Euroopassa. Me käytämme per BKT suurin piirtein kaksi kertaa enemmän energiaa kuin EU, siis tehostamismahdollisuudet on valtavat. Niin voi kysyä, että eikö tässä ole se win-win, että panostetaan juuri näihin teknologioihin, jotka on lähellä Suomea ja meidän omaa osaamista, ja jotka tulevat olemaan sitä valtavirtaa maailmalla, jolloin Suomen teollisuuskin pääsee valtavirtaan mukaan.”
Raimo Lovio näki, että viime aikaiset paperitehtaiden sulkemiset viestivät laajemmasta elinkeinorakenteen muutoksesta, joka vaikuttaa paitsi energiantarpeen kehitykseen (vähemmän energiaintensiiviseen suuntaan) myös siihen, millä aloilla Suomessa voidaan luoda työpaikkoja tulevaisuudessa. Lundin tavoin hän näki energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan panostamisen mahdollisuutena myös työpaikkojen luomiselle ja että nyt tarvitaan selkeitä valintoja siitä, millaista energiatulevaisuutta halutaan.
Erkki Hiltunen oli samaa mieltä, arvellen, että elinkeinorakenteen muutoksen myötä Suomen vahvasti keskitetyn energiarakenteen perinteestä voi olla tehokkaampaa siirtyä hajautetumpaan tuotantoon. Hän nosti Tanskan mallista esiin juuri sen, miten uusiutuvan energian lisääminen on tarkoittanut energiateollisuuden rakennemuutosta keskitetystä hajautetumpaan malliin[4].
Tiina Koljonen huomautti, että toisaalta jos teollisuudessa siirrytään yhä enemmän korkean jalostusasteen tuotteisiin, niin myös tuotteiden energiaintensiteetti kasvaa. Eli Suomen energiantarve ei välttämättä lähde laskuun, vaikka teollisuus uudistuukin.
Iivo Vehvilinen painotti teknologianeutraliuutta. Tanskan mallista sekä Koljonen että Vehviläinen nostivat esiin sen, että Tanska nojaa Suomea vahvemmin yhteispohjoismaisiin energiamarkkinoihin. Suomessa yritetään enemmän pitää kiinni omavaraisuudesta, mutta toisaalta se, että täällä yritetään ratkoa kaikki ongelmat itse, ei ole markkinaehtoisesti edullisin tapa.
5. Selkeämpää panostusta kotimaiseen osaamiseen, energiatehokkuuteen ja T&K -rahoituksen johdonmukaisuuteen
Terveisinä tulevalle hallitukselle panelistit lähettivät mm. seuraavaa:
- Energiapolitiikka pois siilosta, osaksi talous-, työllisyys-, teollisuus- ja ympäristöpolitiikkaa.
Peter Lund ja Raimo Lovio toivat esiin huoltaan siitä, että Suomessa tehdään yhä 1970-luvun energiapolitiikkaa, jota tehdään vanhoilla oletuksilla maailmasta ja Suomesta, ja joka ei tunnista globaaleja kehitystrendejä ja niistä kumpuavia mahdollisuuksia Suomen taloudelle ja työllisyydelle. He peräänkuuluttivat laajempaa näkökulmaa energiapolitiikkaan, jolloin sitä tarkasteltaisiin avoimemmin osana talous-, työllisyys-, teollisuus- ja ympäristöpolitiikkaa. Suomen omavaraisuus pitäisi nostaa nykyisestä 30 prosentista 50 prosenttiin vuoteen 2025/30 mennessä. (Ks. Professoriryhmän Uusi energiapolitiikka -aloite: http://www.energiapolitiikka.fi/[5])
- Selkeät tavoitteet energiatulevaisuudesta, jonka haluamme.
Jos uusiutuva energia, energiatehokkuus, älykkäät energiajärjestelmät ja kuluttajien osittain itse tuottama ja hallitsema on se, mitä halutaan lisää, sitä ei voi jättää pelkästään markkinoiden varaan, vaan tarvitaan tavoitteita ja regulaatiota. Hailikari muistutti, että aina kun puhutaan Nokiasta, pitäisi muistaa, että nyt ei haeta vain yhden yrityksen ihmettä vaan tarvitaan toimenpiteitä monista suunnista ja insentiivejä sen mukaan. Toisaalta Vehviläinen varoitti tukeutumasta liikaa mihinkään yksittäiseen teknologiaan: pitäisi jättää tilaa markkinakilpailulle. Hiltunen painotti, että seuraavan kymmenen vuoden aikana pitää pystyä vähentämään tuntuvasti pääästöjä ja lisätä uusiutuvaa energiaa, kun taas pitkällä tähtäimellä fossiilisista polttoaineista olisi luovuttava kokonaan. Lund muistutti, ettei kannata olettaa energiateknologioiden kehityksen olevan lineaarista.
- Negatiivinen kehitys puhtaan teknologian kehityksessä, demonstroinnissa ja markkinoille saattamisessa käännettävä paremmaksi.
Koljonen painotti, että hallitusohjelmassa tulisi panostaa monipuolisesti puhtaan teknologian kehittämiseen, demonstrointiin ja markkinoille saattamiseen muistuttaen, että nyt kehitys on ollut päinvastaista, kun tutkimusrahoja leikataan. Lund painotti, että ongelma on erityisesti innovaatioiden kaupallistamisessa. Innovaatiot jäävät mätänemään. Tekesille tarvitaan kunnon ohjelma tähän ja innovaatioiden kaupallistaminen on nostettava tavoitteena korkealle. Tiekartasta olisi siirryttävä vähähiilisen kehityksen strategian laatimisen puolelle.
Kansanedustajien kommenttipuheenvuorot (siteeraukset eivät ole sanatarkkoja)
Kansanedustaja Kimmo Tiilikainen, Keskusta:
”Lähden vähän laajemmin siitä, millaista maailmankuvaa tässä tavoitellaan: siirtymistä fossiilitaloudesta ja sen logiikasta biotalouteen ja sen logiikkaan. Keskitetystä energiantuotannosta ja isoista yrityksistä uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön nojaavaan biotalouteen, jolloin myös yhteiskunnan toimintalogiikkaa on muutettava astetta hajautetumpaan ja tasapainoisempaan suuntaan, ja aloitetaan mielellään tästä energiasta.
Energiapolitiikan pitäisi olla johdonmukaista, jossa energiatehokkuutta parannetaan, päästöjä vähennetään ja satsataan uusiutuviin. Mielihyviin nostamme tähän rinnalle erityisesti kotimaisuuden ja työllisyyden. Nämähän eivät ole millään tavalla toisiaan vastaan, vaan kotimainen ja työllistävä voi olla nimenomaan sitä energiatehokasta, päästöjä vähentävää ja uusiutuviin nojaavaa.
Mitä sitten tästä eteenpäin? Tässä tuli hyvin esiin skenaarioiden hajaantuminen. Meillä tulevaisuusvaliokuntaan on seuloutunut sellaisia ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa siihen, miten tulevaisuus kehittyy. Itse haluan lähteä siitä, että rakennetaan biotalouden ja osaamisintensiivisen teollisuuden, työpaikkojen ja teknologian varaan. Biotalous, cleantech ja kaikki sellainen teknologia, joka vähentää päästöjä ilmaan, maahan ja vesiin ja edistää materiaalitehokkuutta, niin siihen suuntaan jos päästään niin Suomi on oikealla polulla.”
Kansanedustaja Mikael Jugner, SDP:
”Tässäkin tilaisuudessa näkyy ajan riento. Kaksi vuotta sitten keskustapuolue ei pienimpänä oppositiopuolueena mielipiteillään juuri kiinnostanut. Nyt spekuloituna pääministeripuolueena sen kantoja kysytään aina ensimmäisenä.
Näin myös energiapuolella on tilanne muuttunut tyystin toiseksi. Oikeastaan koko energiateollisuudelle on tapahtunut se sama, kuin mitä sosiaalinen media teki medialle. Suurten keskitettyjen portinvartijoiden ja etukäteen suunniteltujen markkinaosuuksien sijaan on ajauduttu ehkä jopa sattumalta maailmaan, jossa hajautettu toiminta on vaan hemmetin paljon tehokkaampaa, ketterämpää ja taloudellisempaa. Tämä on luonnonilmiö, jota ei ole suunniteltu YK:ssa, EU:ssa tai Suomessa, vaan se on tapahtunut ja yllättänyt monet poliitikotkin ja tämä on aivan loistava juttu. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että hyväntekemisestä (kotimaisuus, uusiutuvat, energiansäästö) on kuin varkain tullut myös hyvää bisnestä, kun se aikaisemmin oli poliittisten päättäjien erilaisilla tukiaisilla ja päätöksillä ajamaa juttua.
Toinen asia on teknologiset harppaukset, jotka saattavat mullistaa tämän toimintakentän ihan muutamassa vuodessa. Tästä aurinkoenergia on ehkä paras esimerkki. Tällaisessa tilanteessa keskitetyn johtamisen ja politiikan kannattaa olla hyvin varovainen siinä, mitä teknologiavalintoja se tekee, koska ne voivat osoittautua vääriksi. Pitäisi antaa markkinoille tilaa etsiä sitä parasta teknologiatapaa. Ja yleisistä isoista punaisista linjoista täytyy pitää huolta, jotka liittyvät kotimaiseen, työllisyyteen, säästöihin, uusiutuviin ja niin edelleen. Tämä on ihan uusi tilanne poliitikoille. Ei siitä ole kuin viisi vuotta, kun politiikka määritteli energiapaletin, käytännössä esimerkiksi veti maton alta kaasulta. Tätä virhettä ei saisi toistaa uudessa hallitusohjelmassa, vaan antaa elävän elämän ohjata, koska se vie nyt parempaan suuntaan kuin yksikään poliittinen hallitus maailmassa olisi osannut.
Kimmon tapaan en hirveästi lähtisi muuttamaan hyviä perusperiaatteita, joita meillä on.
Ydinvoima on oma kysymyksensä. Näen sen niin, että ydinvoima ei tietenkään ole valtion tai politiikan tehtävä, mutta jos löytyy yrittäjä, joka sitä mieltä, että se voi siitä tehdä bisnestä, niin ei ole myöskään valtion tehtävä kampittaa sitä, edellyttäen, että turvallisuudesta huolehditaan jne. Siksi aion äänestää Fennovoiman puolesta, vaikka en olekaan kiivas ydinvoiman kannattaja.
Tämä tulee pelkästään ennusteena, toivottavasti olen väärässä, mutta TVO:n hakemus kaatui pitkälti teknologisiin ongelmiin, resurssiongelmiin. En usko, että ne olisi saanut sitä ydinvoimalaa, vaikka olisivat saaneet jatkoluvankin. Omasta mielestäni Fennovoimassa on samaa ongelmaa, että se ei välttämättä lennä, jolloin lupa raukeaa. Siksi seuraavan hallituksen olisi syytä ehkä antaa Fortumille, joka on kuitenkin se paras ja osaavin, paras ja vahvin Suomessa, mahdollisuus halutessaan rakentaa ydinvoimaa. Se riittää. Se iso juttu on on tehdä kaikkensa, että hajautettu markkinavetoinen tapa tuottaa energiaa toimii. Siitä mielenkiintoisesti hallituksen ja opposition linjaukset ovat menneet samaan suuntaan. Ehkä ensimmäistä kertaa mun elämässä on Suomessa aika hyvä konsensus siitä, mitä pitäisi tehdä.
Viimeiseksi vientijuttu. Ymmärrän, että Suomea voitaisiin käyttää referenssinä ja sitä kautta ikään kuin modernilla tavalla toimien luoda menestystä vientiteollisuudelle. Se toimi Nokian kännyköissä, mutta en usko, että se toimii energiassa. Niin moni kansakunta on jo meitä huikeasti edellä markkinatoimivuuden edellytysten luomisessa. Kyllä koko kotimaisen energiateollisuuden, vientiteollisuuden, pitäisi toimia niin, että sekä referenssit että se pärjääminen haetaan muilta markkinoilta kuin Suomesta. En usko, että Suomi voi toimia keppihevosena maailmanmenestykseen, vaan kyllä sen toiminnan pitää from day one suuntautua vähintäänkin Eurooppaan tai sitten Aasiaan.”
Kansanedustaja Oras Tynkkynen, Vihreät:
”Muutama yleisluontoinen huomio. Ensinnäkin on hyvä pysähtyä katsomaan, miten Suomi asemoituu muuhun maailmaan tällä hetkellä. Suomi on ainoita, ei ainoa, mutta ainoita läntisiä teollisuusmaita, jotka harkitsevat energiatalouden rakentamista lisäydinvoiman varaan. Suomi on ainoa läntinen teollisuusmaa, joka harkitsee Rosatomin reaktorin rakentamista.
Tässä on puhuttu Tanskasta, Saksasta, Ruotsista ja muista esimerkeistä. Tanskassa on todellakin tavoitteena siirtyä 100% uusiutuvaan energiaan, kattaen sähkön, lämmön ja liikenteen energian. Siellä on monia vaihtoehtoja pöydällä eikä ainoastaan sellaista, jossa nojataan valtavaan biomassan käyttöön.
Suomella on toistatuhatta kilometria merenrantaviivaa, meidä maapinta-alasta kaksi kolmasosaa on metsien peitossa, Suomi on vertailuissa cleantechin kärkimaita. Jos Suomella ei ole edellytyksiä siirtyä täysin uusiutuvaan energiatalouteen, niin ihmettelen, miten Tanska siihen voisi päästä. Uskon, että meillä on siihen Tanskaa paremmat edellytykset.
Muutoksen nopeudesta. Esimerkiksi viimeisten viiden-kuuden vuoden aikana aurinkopaneelien hinnat ovat tulleet alas 80% ja se kehitys jatkuu. Kehitys näkyy myös siinä, kun vertailee esimerkiksi VTT:n energiaskenaarioita vuodelta 2012 ja nyt. Uusissa skenaarioissa, vuonna 2050 Suomen sähköstä jopa 40 % voitaisiin tuottaa pelkällä auringolla ja tuulella. Yhdessä skenaariossa on jäljellä enää yksi ainoa ydinvoimala, eli Olkiluoto 3. Muu energia katetaan uusiutuvalla energialla.
Eli Suomessakin energiamurros on avannut uusia mahdollisuuksia. Jos 2020-luvun energiaratkaisuista yritetään päättää 1990-luvun tiedoilla, niin melko varmasti pieleen menee, sillä maailma muuttuu niin nopeasti.
Elinkeinopolitiikan kannalta kannattaa pohtia, että kummassa kasvu on maailmalla suurempaa ja nopeampaa: ydinvoimassa vai uusiutuvassa energiassa ja energiatehokkuudessa. Toiseksi kannattaa pohtia, kummassa Suomella on suuremmat vahvuudet. Tämän perusteella kannattaa punnita energiapolitiikan linjavalintoja: kumpi päälinjoista, kumpi paradigmoista tukee paremmin meidän teollisuuden vientiedellytyksiä.
Mikael Jugner aprikoi, että kotimaiset referenssit eivät ole ehkä niin tärkeitä. Olin eilen Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa puhumassa ja siellä oli puhumassa myös Anne Jalkala, joka on tehnyt väitöskirjansa referenssien merkityksestä cleantech -alalle. Hänen johtopäätöksensä oli symmetrisesti vastakkainen Jugnerin johtopäätökseen nähden. Hänen viestinsä oli se, että nimenomaan ne referenssit ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta meidän cleantech-yritykset pääsevät ponnahtamaan maailmalle.
Täältä kyseltiin, että mitä oikeasti tehdään? Vastaus on: liian vähän. Pitää tehdä enemmän. Esitän, että Suomen pitää tehdä Suomen energiakäänne: rakentaa vähäpäästöinen tai päästötön energiatalous ilman lisäydinvoimaa. Se on vähän niin kuin Saksan energiakäänne, mutta fiksummin ja halvemmin. Meidän ei kannata lähteä ensin ajamaan alas nykyistä ydinvoimaa, kun meidän pitää ensin ajaa alas koko meidän fossiilinen energiankäyttö. Meidän ei tarvitse rakentaa uusiutuvaan energiaa niin kalliilla kuin mitä Saksa on tehnyt 1990-luvulla tai 10 vuotta sitten, kun teknologian hinta on tullut jo alas.
Mitä hallitusohjelmaan kannattaa kirjata? Raivataan uusiutuvan energian hallinnolliset esteet; otetaan käyttöön uusutuvan energian, hajautetun pientuotannon nettolaskutus; hienosäädetään verosta ja tukia, että saadaan kotimainen uusiutuva energia nopeammin käyttöön; satsataan demonstraatiohankkeisiin, tehdään parhaamme Suomena, että EU:n päästökauppa saadaan korjattua.”
[1] Arvio perustuu IEA:n World Energy Outlook 2014 -raportin Central -skenaarioon, joka olettaa tiettyjä parannuksia energiapoliittiseen ohjaukseen, mutta ei niin paljoa, että ilmaston lämpeneminen rajoitettaisiin kahta astetta pienemmäksi. Arvio on siis verrattain konservatiivinen. IEA:n 450-skenaariossa, jossa lämpeneminen rajoitettaisiin kansainvälisen tavoitteen mukaan kahta astetta pienemmäksi, uusiutuvien osuus kasvaisi vielä selkeästi suuremmaksi. Ks. lisää:
[2] VTT:n ja kumppaneiden Low Carbon Finland 2050 Platform -hankkeessa laadittiin erilaisia skenaarioita Suomen mahdollisista energiatulevaisuuksista tavoiteltaessa vähähiilistä Suomea. Näistä yhdessä, muutos-skenaariossa, uusiutuvan energian rooli kasvaa suurimmaksi, eikä uutta ydinvoimaa Olkiluoto 3 -reaktorin jälkeen enää rakenneta. http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2014/T165.pdf
[3] STK:n ja neljän muun sähköistysalalla toimivan järjestön sekä 19 yhteistyöyrityksen tai -yhteisön allekirjoittama ”Hyvinvointia sähköllä -visio 2030” on näkemys tulevaisuudesta ja sähkön roolista osana jokapäiväistä elämää vuonna 2030. Ks. http://www.hyvinvointiasahkolla.fi/
[4] Tanskassa energiateollisuuden murros on merkinnyt myös omistajuuden muutosta: kolme neljäsosaa Tanskan tuulivoimaloista on kansalaisten omistamia.
[5] Lund ja Lovio kuuluvat molemmat kymmenen professorin ryhmään, joka on peräänkuuluttanut Suomelle uutta energiapolitiikkaa muun muassa “Kasvua ja työllisyyttä uudella energiapolitiikalla” –raportissaan. Ks. http://www.energiapolitiikka.fi/
