Ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan lähes nollaenergiarakentamisen säädöksiä. Motiva Oy kokosi ministeriölle sidosryhmien näkemyksiä. Tässä Lähienergialiiton haastattelu ja viestit säädösvalmisteluun.
Mitä tarkoitamme ”lähienergia”-termillä?
Lähienergialiitto määrittelee lähienergian seuraavasti: ”Lähienergia on käyttäjien itse säästämää, tuottamaa tai omistamaa puhdasta energiaa. Lähienergiamuotoja ovat aurinkoenergia, bioenergia, maa-, ilma- ja vesilämpö, tuulivoima, vesivoima ja älykkäät energiaratkaisut.” Rakennusten näkökulmasta keskeisimpiä ratkaisuja ovat lämpöpumput, aurinko- ja bioenergia sekä kiinteistörypäskohtaiset lähienergiaratkaisut, joten Lähienergialiittoa haastateltiin lähinnä näitä koskien.
Taserajan määrittelyllä on suuri merkitys ja vaikutus kustannustehokkuuteen
Aurinkoenergian yleistymiselle uusiutuvan energian taserajan määrittely on todella kriittinen kysymys. Riippuen taserajan asettamisesta ja siitä, miten aurinkoenergia otetaan huomioon E-luvun laskennassa, aurinkoenergian kannattavuus voi parantua kuten on jo parantunut yhdessä teknologisen kehityksen kanssa. Erityisesti jos muu kuin kiinteistökohtainen tuottaminen on mahdollista, kannattavuus paranee sillä isommat järjestelmät ovat yksikkökustannuksiltaan huomattavasti edullisempia, jopa puolet halvempia.
Lähienergialiiton näkemyksen mukaan rakennusmääräysten (E-luvun) ei pitäisi ohjata ratkaisuihin, jotka ovat rakennuskohtaisesti toteutettuina kalliita samalla, kun sama hyöty olisi toteutettavissa hyvin kustannustehokkaasti kiinteistöryppään tai asuinalueen yhteisenä ratkaisuna. Pienkiinteistöissä paikallisesti tuotetun sähkön suhteen tuottajien oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun kannalta on välttämätöntä, että E-luvun laskennassa huomioidaan koko tuotanto eikä pelkästään se osuus, joka voidaan välittömästi kuluttaa kiinteistössä.
Suunnittelu- ja tilaajaosaamisessa on parannettavaa
Aurinkoenergian laajamittaisempi käyttö edellyttää rakennusten suunnittelussa uuden oppimista sekä järjestelmäoppimista. Osaajia on jo, mutta lisää tarvitaan. Jotta aurinkoenergian käyttö lisääntyisi, tulee kouluttaa asentajia, rakennussuunnittelijoita, arkkitehtejä, rakennuttajia, kaavoittajia ja tilaajia. Aurinkosähkön verkkoon syöttämisen tekniset ja juridiset esteet on saatu poistettua, mutta eduksi olisi rakennuspaikkakohtaisten erojen ja hybridijärjestelmien ottaminen huomioon E-luvun laskennassa. Muita keskeisiä kysymyksiä ovat mm. hinnoittelun ja varastoinnin kehittyminen.
Myös tilaajaosaamista pitäisi kehittää esim. julkisella sektorilla. Vuorovaikutusta pitäisi lisätä ja yhteistyömalleja kehittää, mm. mahdollisuuksien luontia tilaajien, rakentajien ja lähienergiaratkaisuja tarjoavien yritysten vuoropuhelua ja yhteistoimintaa fasilitoimalla. Toteuttajien on tärkeä kiinnittää huomiota ajalliseen tehokkuuteen, sillä pk-yrityksillä ei ole resursseja olla mukana pitkissä koulutus- tai kokousprosesseissa.
Kotimaisia ratkaisuja on runsaasti tarjolla
Aurinkosähköpaneeleja tuottaa kaksi kotimaista yritystä, samoin aurinkolämpökeräimiä valmistaa kaksi kotimaista yritystä; lisäksi Suomessa on lukuisia aurinkoenergiajärjestelmien komponenttivalmistajia. Useilla yrityksillä on merkittävästi vientiä.
nZEB-lainsäädäntö voi myös edistää bioenergiaa hyödyntävien lämmitysjärjestelmien hyödyntämistä. Samoin kuin aurinkoenergian tapauksessa, alueelliset matalalämpöverkot ja asuinaluekohtaiset hybridilämpölaitokset, joissa hyödynnetään asuinalueen olosuhteista riippuen rinnakkain bioenergiaa, maalämpöä, aurinkolämpöä sekä lämpövarastoja, voivat tulla asukkaille suhteellisesti edullisemmaksi ja vaivattomammaksi kuin rakennuskohtaiset ratkaisut.
E-lukujen tason tiukentaminen mahdollistaa sekä energiatehokkuuden että uusiutuvan energian käytön lisääntymisen
Lähienergialiitto toivoo E-lukujen asettuvan FinZEB-tasoa huomattavasti tiukemmalle tasolle. Rakennusten energiatehokkuudesta ei tule tinkiä, mutta energiatehokkuuden lisäksi nollaenergiarakentamisen säädöksillä on tärkeää edistää uusiutuvan lähienergian käyttöä. Päästöjen vähentämisen, kustannustehokkuuden ja ihmisten palvelutarpeiden näkökulmasta olisi hyvä, jos kiinteistökohtaisten uusiutuvan energian ratkaisujen lisäksi nollaenergiasääntely mahdollistaa myös vaihtoehtona kiinteistörypäskohtaisten lämmön- ja sähköntuotantoratkaisujen hyödyntämisen.
Karoliina Auvinen
Suomen Lähienergialiitto ry
karoliina(at)lahienergia.org
