Tuulivoiman yleinen hyväksyttävyys on todella korkea. Vuoden 2014 energia-asenteet kyselyn mukaan yli 80 % suomalaisista haluaa Suomeen lisää tuulivoimaa. Kuitenkin konkreettisia hankesuunnitelmia usein vastustetaan. Onko se merkki siitä, että tuulivoimaa ei pitäisi rakentaa? Vai onko se merkki siitä, että tuulivoima on kuten kaikki muutkin infrahankkeet: aina löytyy joku, joka ei halua muutosta lähiympäristöönsä?
Tuulivoimahankkeen suunnittelu vie vuosia ja etenkin isommat hankkeet sisältävät useita vaiheita, joissa ihmiset voivat tuoda esille mielipiteensä hankesuunnitelmista. Virallisten kuulemisten lisäksi tuulivoimatoimijat jalkautuvat usein myös hankepaikkakunnalle keskustelemaan paikallisten ihmisten kanssa tuulivoimasta. Ja tietysti pyrkivät myös puhelimitse vastaamaan ihmisten huoliin.
Vaikka ihmisiä olisi kuinka kuultu hankesuunnittelun aikana, on silti mahdollista että kaavasta valitetaan hallinto-oikeuteen. Kaavavalitus ei kuitenkaan ole osoitus siitä, että hanketta – tai tuulivoimaa ylipäänsä – ei tulisi rakentaa. Hallinto-oikeuden tehtävänä on linjata onko kyseinen hanke toteutettavissa vai ei tai onko luvitus tehty oikein hallinnollisen prosessin osalta.
Tuulivoiman yleinen hyväksyttävyys pysyy jatkossakin korkealla hyvin ja huolellisesti toteutetuilla tuulivoima-alueilla. Huolellisesta suunnittelusta ja toteutuksesta vastuu on hankekehittäjillä, konsulteilla ja voimalavalmistajilla. Kun hanke on suunniteltu huolellisesti, eikä asukkaille aiheudu tuulivoimaloista haittaa, voi osa hankkeeseen epäilevästi suhtautuneista ihmisistä helpotuksesta huokaisten todeta, että tuulivoima onkin ihan ok. Ja silti tästäkin huolimatta alueelle jää todennäköisesti joku asukas tai mökkiläinen, joka ei pidä muutoksesta maisemassa eikä ole tuulivoimaloihin tyytyväinen.
On aivan luonnollista, että kaikki eivät ota avosylin vastaan oman ympäristönsä muutosta. Väitän, että jos kaikkien asukkaiden pitäisi hyväksyä Helsingin uuden yleiskaavan linjaukset, ei Helsinkiin rakennettaisi jatkossa yhtään mitään. Samalla logiikalla olisi Tampereella jäänyt Kekkonen-Paasikivitie maanpäälle tunneliin siirtymisen sijaan, Jyväskylän uuden automarketin rakennustyöt käynnistämättä ja niin edelleen. Ei tuulivoima voi poiketa muusta rakentamisesta niin, että hankkeen takana pitäisi olla 100 prosenttisesti koko kunnan asukkaiden ja mökkiläisten tuki, ennen kuin hanke voidaan toteuttaa. Päättäjien ja hankekehittäjien tulisi pitää tämä visusti mielessään.
On myös hyvä huomata, että netin keskustelupalstoilla, blogipalveluissa ja lehtien yleisönosastoissa huutelevat tuulivoiman vastustajat eivät ole osoitus siitä, että yleinen mielipide olisi tuulivoimaa vastaan. Sama ihminen (tai pieni joukko ihmisiä) pystyy aktiivisella toiminnallaan työntämään esimerkiksi tuulivoimaa vastustavaa viestiä eri foorumeille saaden tilanteen näyttämään siltä, kuin kyseessä olisi enemmistön mielipide. Tutkijat ovat varoittaneet tällaisesta illuusiosta useasti. Esimerkiksi viime kesänä MIT-yliopiston tutkijat esittelivät tutkimusta, jossa tuotiin esille kuinka helposti sosiaalisessa mediassa vähemmistön mielipide näyttää enemmistön mielipiteeltä. Tosiasiassa valtaosa ihmisistä ei kerro mielipidettään yleisönosastoilla eikä Facebookissa – onpa olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka eivät käytä sosiaalista mediaa lainkaan. Suuren yleisön mielipide saadaan esille parhaiten kattavilla mielipidetutkimuksilla, jollaista Energia-asenteet tutkimus edustaa, ja paikallinen mielipide hankekohtaisilla kyselyillä, jollaisista esimerkkinä tässä lehdessä sivulla 14 oleva tutkimus.
Lopulta tulee muistaa myös se, että vaikka tuulivoima on uusiutuvaa, puhdasta energiaa, jonka avulla torjutaan ilmastonmuutosta, ei kaikkien tarvitse tykätä meistä tai tuulivoimasta. Sen myöntäminen vapauttaa!
Hyvällä tuulella,
Anni
Kirjoittaja:
Anni Mikkonen
Suomen tuulivoimayhdistys ry
Julkaisun alunperin Tuulivoima-lehden numerossa 3/2015
