Onko sähkömarkkina rikki? -webinaarissa Pertti Järventaustan alustuksen jälkeen käydyssä paneelikeskustelussa aloitettiin keskustelu sähkömarkkinan olemassaolon perusteista ja siitä, miten ne pitäisi ohjata sähkömarkkinan kehittämistä. Keskustelussa nousi esiin kysymys, onko alkuperäisiä tavoitteita pohdittu tarpeeksi, kun arvostellaan markkinoiden toimintaa. Onko niin, että mekanismi, jolla hinta määritellään, toteuttaa alkuperäiset tavoitteet? Muutokset, joita tarvitaan, pitäisi ohjata näiden tavoitteiden toteutumiseen.
Keskustelemassa olivat kansanedustaja Heikki Vestman (kok.), työelämäprofessori Iivo Vehviläinen Aalto-yliopistosta, johtaja Pekka Salomaa Energiateollisuus ry:stä, pääanalyytikko Marko Pikkarainen Lumme Energiasta, toimitusjohtaja Pasi Kuokkanen Elfi:stä ja toimitusjohtaja Veikka Pirhonen VIBECO:sta. Keskustelun moderoi Lähienergialiiton toiminnanjohtaja Tapio Tuomi.
Tässä kirjoituksessa käsitellään paneelikeskustelun ensimmäistä aihetta, joka oli myös tilaisuuden otsikko “Onko sähkömarkkina rikki?”. Siihen moderaattori Tapio Tuomi pyysi suoraa vastausta “kyllä tai ei” ja lisäksi tärkein perustelu vastaukselle. Kysymyksen suoraviivainen asettelu oli tarkoitettu keskustelun käynnistäjäksi, ja se toteutui vallan mainiosti.
Miksi sähkömarkkina on olemassa?
Heikki Vestman: “Jos mietitään, mitkä niitä perusteluja oli – minkä takia meillä ylipäätään on sähkömarkkina ja minkä takia markkina aikoinaan avattiin.
Sehän liittyy tietysti siihen, että haetaan tehokkuushyötyjä. Sellaisia tehokkuushyötyjä, jotka viime kädessä siirtyvät asiakkaiden ja kuluttajien hyödyksi. Se on tämän markkinamekanismin oikeutus. Ja itse asiassa Suomeen sähkömarkkinoiden avaamisessa kilpailulle, noita samoja perusteita sieltä itse asiassa voi löytää.
Lisäksi tulee tasapainottaa kulutusta ja tuotantoa ja luoda kannustimia investoinneille ja näin ollen huolehtia että järjestelmä toimii tulevaisuudessa ja että hintasignaali toimii.”
Nykyisen sähkömarkkinamallin vahvuuksista Pasi Kuokkanen nosti esiin: “Sähkömarkkinamallin suurin vahvuus on, että se ylläpitää tehokkaasti kilpailua ja poistaa ei kannattavaa kapasiteettia markkinoilta.”
Keskustelussa nousi esiin, onko alkuperäisiä tavoitteita pohdittu tarpeeksi, kun arvostellaan markkinoiden toimintaa. Onko niin, että mekanismi, jolla hinta määritellään, toteuttaa alkuperäiset tavoitteet? Ja muutokset, joita tarvitaan, pitäisi ohjata näiden tavoitteiden toteutumiseen.
No onko se rikki vai ei?
Kysymykseen vastaamista hankaloitti se, että mitä tarkoittaa ”olla rikki” – sen sai jokainen asiantuntija vapaasti tulkita.
Panelistit olivat varsin yksimielisiä siitä, että suoraa vastausta on hyvin vaikea antaa. Pekka Salomaa rohkeni vastata: “Ja oma vastaukseni on että, markkinat toimivat eivätkä ole rikki. Totta kai kehittämistarpeita on koko ajan, kuten missä tahansa markkinassa”. Toisaalta Veikka Pirhonen vastasi: “Minä vastaan, että se on rikki.” Veikan perustelut liittyivät negatiivisiin seurauksiin, jotka syntyivät erittäin korkeista sähkön hinnoista, mm. ’otta puhuen sähkö ei meiltä loppunut ja järjestelmä toimi – mutta hinta oli liian kova maksettavaksi yhteiskunnalle. EU:ssa, Suomessa ihmisten henkilökohtaiset kärsimykset. Sähkölämmittäjän joutuivat myymään kotejaan ja muuttamaan pois. Teollisuus on joutunut luopumaan tuotannosta.’”
Marko Pikkarainen: “Sähkömarkkinat toisaalta toimivat juuri niin kuin niiden piti toimia. Ja näistä kovista hinnoista muun muassa seurasi se, että kulutus laski tuntuvasti. Toisaalta pitäisi yleisesti ajatella, että jos meillä on jostain uupelo (kirj. huom. = puute), niin meidän pitäisi todennäköisesti käyttää sitä vähemmän.”
Korjataanpa, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty
Kaikkia panelisteja yhdisti ajatus, että parannettavaa toki löytyy. Lisäksi viime vuosien häiriöt – jotka olivat pääasiassa Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamia – osoittivat, että sähkömarkkinat toimivat periaatteessa suunnitellusti. Häiriöiden positiivisena puolena huomattiin, että ne paljastivat kehittämiskohteita.
Pasi Kuokkanen vertasi tilannetta: ”Meillä on sellainen haaste – varsinkin fyysisellä sähkömarkkinoilla, että – vähän kun ajettaisi autolla joka kolisee ja se menee kuitenkin eteenpäin – niin onko se rikki vai ei?
Tilanne vaan on, että sähkömarkkinassa se auto ei saisi pysähtyä. Meidän pitää nöyrästi myöntää, että sitä pitää kehittää ennen kun se totaalisesti hajoaa. Totaalinen hajoaminen tarkoittaa poliittisen tai ostajien luottamuksen menettämistä.”
Heikki Vestman pohti: ”Synnyttääkö nykyinen markkinamalli sellaisia tehokkuushyötyjä, joita markkinamallilla haetaan ja kenen näkökulmasta? Kenelle ne hyödyt siitä mahdollisesti syntyneestä tehokkuudesta menee ja toisaalta, että syntyykö oikeanlaisia kannustimia investoinneille”
Kun korjauksia lähdetään tekemään, on luottamuksen säilyttäminen oleellista
Iivo Vehviläinen toi esille: ”Mutta sitten tästä, että toimijat antavat tarjouksia ja niiden perusteella määritetään hintatasot. Avoin kysymys on, että onko ne tarjoukset – mitä sinne pörssiin tulee – niin heijasteleeko ne toimivaa markkinarakennetta vai ei?”
Pasi Kuokkanen lisäsi: ”Mutta sähkömarkkinamallia ei ole tarkoitettu sellaisiin tilanteisiin, että on niukkuutta tai synnytetään keinotekoisesti niukkuutta.”
Marko Pikkarainen ehdotti: ”Se mitä voisi vielä todeta, että markkinamekanismien kehittämisestä voisi Heli Laaksosen avioehto runoa mukaillen: markkina saa kehittää, jos ossaa kanssa koota sen.”
Pasi Kuokkanen varoitti: ”Sanoisin, että sähkömarkkina on hajoamaisillaan, jollei lähdetä tekemään muutoksia – ja valitettavasti se voi hajota myös poliittisen luottamuksen tai ostajien luottamuksen menettämisen kautta.”
Viime vuosien sähköyhtiöiden voitot?
Paneelikeskustelua sähköisti aihe, ”hyötyivätkö jotkut yhtiöt kriisin aiheuttamista hintapiikeistä ja jos, niin oliko se liikaa”.
Pekka Salomaa aloitti: ”Aikanaan väitettiin, että sähköyhtiöt olisivat repineet isoja voittoja, ja tällaisia ennusteita kuultiin vuonna 2022. Kun tilinpäätökset alkoivat ilmestyä vuonna 2023, voitot umpisurkeasta vuodesta 2021 vuoteen 2022 olivat toki plussalla, mutta vain viidesosa siitä, mitä eräs professori julkisuudessa ennusti.” (Korjaus 17.5.2024 Pekka Salomaa: oikea kokoluokka on 600 miljoonaa, Talouselämän artikkelin mukaisesti)
Pasi Kuokkanen kommentoi: ”Vain viidesosa ennusteesta? Tuo viidesosa on yksi miljardi euroa lisätuottoa. Muistaakseni professori puhui viidestä miljardista, ja ajattelin, että viidesosa siitä on miljardi.” (Kirj.huom. 17.5.2024 liittyy Ylen uutinen 13.3.2023)
Heikki Vestman huomautti: ”Se raha, joka niiltä sähkön käyttäjiltä on tullut – kyllä se jollekin on mennyt. Ehdottomasti joku siitä hintakriisistä on hyötynyt. Vielä totean sen, että kyllä meidän omassa kansallisessa markkinassa on sellaisia erityisiä herkkyyksiä, joita sitten tämä markkinamalli korostaa – erityisesti tiukassa tehotilanteessa. Herää kysymys, että pääseekö markkinavoimaa esimerkiksi käyttämään sillä tavalla, joka ei ole terveen markkinan merkki.”
Iivo Vehviläinen pohdiskeli: ”Ehkä tarttuisin tuohon – jos miettii että millaisia keskusteluja me käydään vaikka tuolla taloustieteen laitoksen käytävillä, että on se kummallista, että jos on tämmöisiä kohtuullisen hyvin toimeentulevia omakotitaloasujia Helsingissä, jotka miettii että onko niillä varaa asua siellä niitten sähkölaskujen takia.”
Kirjoittaja
Tapio Tuomi, toiminnanjohtaja, Lähienergialiitto
Webinaarista julkaistut muut kirjoitukset:
