Tässä jutussa on yhteenveto tämän hetken tilanteesta sähkön pientuotantoon ja aurinkolämpöön liittyvissä asioissa: kannattavuus, luvat, verotus, hinnoittelu, taloyhtiöt. Suosittelen kaikkia lukemaan tämän ja varmistamaan, että omat tiedot vastaavat tämän hetken tilannetta. Selvennyksiä, parannuksia ja tarkennuksia on tapahtunut ja tapahtuu jatkuvasti.
Onko takaisinmaksuaika se oikea tapa mitata aurinkoenergian kannattavuutta?
Aurinkosähkön/-lämmön kannattavuuden laskennasta liikkuu monia tarinoita. Yksinkertaistaen voi sanoa, että aurinkoenergia on Suomessa taloudellisesti kannattavaa, kun sillä korvataan kalliimpaa ostoenergiaa. Kannattavuuden laskentaan vaikuttaa monet tekijät: oman sähkönkulutuksen määrä, kiinteistön sijainti, investoinnin tekijä jne.
Takaisinmaksuaika ei ole yksin soveltuva menetelmä eikä anna oikeaa kuvaa aurinkoenergiainvestoinnin kannattavuudesta, koska aurinkopaneelien tai -keräinten käyttöikä on noin 30 vuotta sekä järjestelmä on teknisesti hyvin toimintavarma. Takaisinmaksuaikaa laskettaessa ei oteta huomioon investoinnin pitoaikaa eikä jäännösarvoa. Yksittäisenä investoinnin mittana takaisinmaksuaikamenetelmää voidaan puolustaa vain, jos investoinnin vanhenemisriski on huomattava
Hyvät välineet kannattavuuden arviointiin löytyy Aalto-yliopiston Finsolar-hankkeen sivuilta:
Mitä lupia tarvitaan sähkön pientuotannon aloittamiseen?
Osittain tilanne on selvä: sähkön jakeluverkkoon saa kytkeytyä, kunhan laitteisto täyttää kriteerit. Energiateollisuus on antanut ohjeistuksen ”Tuotantolaitoksen sähköverkkoon liittämistä suunnittelevan tulee tarkistaa paikalliselta verkkoyhtiöltä tuotantolaitoksen verkon liittämistä koskevat velvoitteet ja ohjeet. Tuotantolaitosten sähköverkkoliitännän ja sähköisten ominaisuuksien tulee täyttää sähköturvallisuusstandardien sekä sähkömagneettisten yhteensopivuusstandardien vaatimukset. Standardien mukaisilla laitteilla varmistetaan, ettei sähköverkossa työskenteleville asentajille aiheudu hengenvaaraa ja että verkon jännitteen laatu pysyy riittävän hyvänä tuottajalle itselleen sekä naapureille. Tuotantolaitoksen asennustyöt saa tehdä vain sähköalan ammattilainen.” Toimenpiteet hoituvat (lähes aina) aurinkosähköjärjestelmän toimittajan toimesta. Kannattaa varmistua hankinnan yhteydessä, kumman osapuolen vastuulla tämä on.
Tarvittaviin rakennuslupiin tuli selvyyttä 1.5.2017 voimaan tulleessa Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksessa. Lähtökohtana on, että aurinkopaneelien ja -keräinten asentaminen – kun eivät merkittävästi vaikuta kaupunkikuvaan tai ympäristöön – ei vaadi rakennus- tai toimepidelupaa.
Sähkön pientuottaja tarvitsee sopimukset ylijäämäsähkön siirtoa ja myyntiä varten
Sähkön pientuotannon aloitukseen liittyy aina sopimusten teko verkko- ja sähköyhtiön kanssa. Ylijäämäsähkön siirtoa ja myyntiä varten pitää tehdä sähkösopimukset. Varsin yleinen käytäntö on, että ylijäämäsähkön ostaja on sama yhtiö, jolta ostat sähkön. Sähkön toimittajan valintaehtoihin kannattaa lisätä vertailu ylijäämäsähkön myyntiehdoista, niissä on suuria eroja.
Aurinkosähkön kannattavuuteen vaikuttaa sekä sähköverotus että ylijäämätuotannon myynnin verotus
Tuokokuun alusta 2015 astui voimaan laki, jolla parannettiin isompien voimaloiden kannattavuutta ja kevennettiin seurantaraportointia:
- Voimalaitokseksi rekisteröinnin ulkopuolelle kokonaan jäävät voimalaitokset, joiden nimellisteho on enintään 100 kilovolttiampeeria (kVA). Rajana käytettyä nimellistehoa nostettiin nykyisestä 50 kVA:sta.
- Samassa yhteydessä purettiin nykyinen sääntely, jossa yli 50 mutta enintään 2 000 kVA:n nimellistehoisen voimalaitoksen verokohtelu riippuu siitä, siirretäänkö sähköä sähköverkkoon kalenterikuukauden aikana vai ei. Tilalle tuli sääntely, jossa voimalaitos säilyy verotuksen ulkopuolella, jos sen kalenterivuodessa tuottaman sähkön määrä ei ylitä 800 megawattituntia (MWh). Sillä, minkä tehoisessa voimalaitoksessa sähkö olisi tuotettu, ei ole enää merkitystä.
Jos samalla omistajalla on useampia aurinkosähkövoimalaitoksia (vaikka ne sijaitsevat saman kiinteistön katolla), kukin aurinkosähkövoimalaitos on verotuksen ulkopuolella, kunhan seuraavat ehdot täyttyvät:
- ne toimivat itsenäisesti,
- syöttävät tuottamansa sähkön esim. erillisiin sähköpääkeskuksiin ja
- niissä ei ole ristiinajon mahdollisuutta.
- Selvyyden vuoksi: yksittäisen aurinkosähkövoimalan kalenterivuodessa tuottaman sähkön määrä ei ylitä 800 megawattituntia (MWh).
Kun haluat varmistaa aurinkosähkövoimalaitoksen sähköverokäsittelyn, kannattaa kääntyä paikallisen yritysverokeskuksen tai Konserniverokeskuksen puoleen. Yhteystiedot löydät Verohallinnon sivuilta. (Tämä ja edellinen kappale lisätty 6.3.2020)
Kotitalouksien osalta verottaja antoi ohjeistuksen syksyllä 2014 (jota päivitetty 2020) ”Käytännössä kotitalouden harjoittamaan sähkön myyntiin liittyvät vuotuiset menot ja poistot ovat lähes poikkeuksetta niin suuret, että kotitalouden harjoittamasta pienimuotoisesta sähköntuotannosta ei muodostu verotettavaa tuloa. Pienimuotoista sähköntuotantoa ei siten tarvitse pääsääntöisesti ilmoittaa verotuksessa”. Maatilojen, yritysten ja muiden juridisten henkilöiden kohdalla verotukseen ei ole tehty erillistä ohjeistusta, joten ylijäämä sähkön myyntiä verotetaan myyntinä (verotuksessa sähkö on tuote).
Tietyissä tapauksissa aurinkovoimalaitoksesta voidaan periä kiinteistöveroa. Tavalliselle pientuottajalle näin ei yleensä tapahdu ”Luonnollinen henkilö (verovelvollinen) voi hankkia käyttöönsä aurinkosähköjärjestelmän, tuulivoimalan tai muun vastaavan pienimuotoisen sähköenergiaa tuottavan laitteiston, jolla hän tuottaa pääasiassa sähköä omiin tarpeisiinsa. Kotitalouden sähköntuotantolaitteisto voi kuitenkin satunnaisesti tuottaa sähköenergiaa yli kotitalouden oman tarpeen. Tällaiset pienimuotoiset kotitalouksien sähköä tuottavat laitteistot, joista ei siirretä sähköä jatkuvasti myyntitarkoituksessa sähköyhtiön sähköverkkoon, jäävät kiinteistöverotuksen ulkopuolelle. Ne eivät ole kiinteistöverolain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja rakennelmia.”
Lisätietoa Verohallinnon ohjeessa Tuulivoima- ja aurinkovoimalaitokset verotuksessa (päivitetty 21.3.2022).
Voiko verkkoyhtiö rajoittaa rakennettavan voimalaitoksen kokoa?
Järjestelmän mitoitukseen liittyen kannattaa ottaa yhteys omaan jakeluverkkoyhtiöön. Lue lisää sähkön pientuotannon liittäminen jakeluverkkoon.
Aurinkovoimalan keskitetty suojaus
Kun käyttöpaikassa vähintään 50 kW (aurinkosähkö)järjestelmä, täytyy toteuttaa keskitetty suojaus. Invertterien omat suojaukset eivät täytä standardin vaatimusta. Lue lisää Aurinkovoimalan keskitetty suojaus.
Verkkoyhtiö vaihtaa sähkömittarin pientuotannon aluksi ja veloittaa siitä, onko se aiheellista?
Pientuotannon verkkoon kytkennästä liikkuu huhuja ja vääriä tulkintoja siitä, onko verkkoyhtiöllä oikeus laskuttaa pientuotannon aloittamisen yhteydessä mahdollisesti tehtyä mittarin vaihtoa tai muita veloituksia. Tässä yksi esimerkki:
Verkkoyhtiö on hinnoitellut aurinkosähkön verkkoon liittämisen: Kahdensuuntaisen mittauksen aloitusmaksu 320€ alv 0% ja verkkoon myydystä sähköstä perivät verkkomaksua 0,65€ /MWh.
Energiaviraston vastaus (16.6.2015) kysymykseen ”onko yllä esitetty veloitus kohtuullinen?” on seuraava:
”linjasimme, ettei verkonhaltija saa periä pientuotannon mittaamisesta erillistä mittarointimaksua vaan mittauksen kustannukset tulee kattaa siirtomaksuilla. Tiedossamme ei ole, että tästä päätöksestä olisi valitettu, joten kyseessä on siten viraston kanta asiassa.”
Sähköyhtiö veloittaa ylijäämäsähkön myynnistä sähkön siirtomaksun
Yleensä verkkoyhtiö ei veloita ylijäämäsähkön siirrosta mitään. Sähkömarkkinalaki antaa siihen kyllä mahdollisuuden ja asettaa veloitukselle maksimiarvon. Kysyin Energiaviraston kantaa asiaan ja heidän vastauksensa (22.4.2016) on:
”Verkkoyhtiöillä on tosiaan oikeus periä siirtomaksu verkkoon syötettävältä pienimuotoiselta sähköntuotannolta. Sähköntuotannon jakelumaksut ovat kuitenkin tarkemmin säännellyt kuin kulutuksen jakelumaksut.”
Sähkömarkkinalain 56 §:n kohdan 2 mukaan sähkön tuotannolta veloitettavilla jakelumaksuilla tulee kattaa suhteellisesti pienempi osuus jakeluverkon kustannuksista kuin sähkön kulutukselta perittävillä jakelumaksuilla.
Valtioneuvoston asetus sähkömarkkinoista (65/2009) 5 §:n mukaan:
”Sähköntuotannon siirtomaksu jakeluverkossa perustuu energiamäärään. Jakeluverkonhaltijan yksittäiseen liittymään sijoittuvalta sähköntuotannolta veloittama siirtomaksu ei saa ylittää keskimäärin 0,07 senttiä kilowattitunnilta vuodessa. Tässä tarkoitettu siirtomaksu määritetään jakamalla yksittäiseen liittymään sijoittuvalta sähköntuotannolta verkkoon syötöstä vuodessa veloitettujen siirtomaksujen summa ilman arvonlisäveroa saman ajan kuluessa verkkoon syötetyn energian määrällä.
Siirtomaksuksi ei katsota liittymismaksua eikä lisäpalveluista veloitettuja maksuja.
Tässä pykälässä tarkoitetaan:
1) liittymismaksulla maksua, jonka suorittamalla sähköntuottaja saa liittymissopimukseen perustuvat oikeudet;
2) lisäpalvelulla siirtopalvelua täydentäviä erillisiä suoritteita sekä palvelua, joka ylittää tasoltaan Suomessa jakeluverkoissa yleisesti noudatettavan palvelutason.”
Edellä esitetyn perusteella sähkön tuotannon jakelumaksuille jakeluverkoissa on siten olemassa lakisääteinen maksimitaso. Maksimitason kokoluokasta saa hyvän kuvan esimerkin avulla:
- tämän jutun kirjoittaja tuotti 2015 aurinkopaneeleilla sähköä 3 700 kWh, josta 2 700 kWh meni omaan kulutukseen ja ylijäämänä myin n. 1 000 kWh
- joten maksimi siirtomaksu tuon ylijäämän osalta olisi 0,07 snt * 1 000 kWh = 70 senttiä/vuosi.
Saako naapurin tontille rakentaa? Aurinkosähkövoimalaa siis
Miten asunto-osakeyhtiö voi hyödyntää aurinkosähköä?
Kirjoittaja:
Tapio Tuomi
Suomen Lähienergialiitto ry
tapio(at)lahienergia.org
Lisätietoja
Aalto-yliopiston Finsolar-hanke
Auringosta sähköt kotiin, kerrostaloon ja yritykseen -kirja
Aurinkoenergia Suomessa -kirja
