Syyskuussa 2000 neljän vuoden valmistelut osuuskunnan omistamasta Middelgrundenin merituulipuistosta olivat loppusuoralla. Rahoitusvaihe oli aloitettu ja hankkeen taustalla olleen Hans Christian Sørensenin faksi oli laulanut varsin mukavasti, kun kööpenhaminalaiset olivat hankkineet osuuksia kaupungin edustalle tulevasta puistosta.
Tuolloin Tanskan yksi merkittävimmistä sanomalehdistä, Jyllands-Posten, kirjoitti viikonlopun alla laajan artikkelin Middelgrundenista. Sørensenin mukaan kielteisen artikkelin pyrkimyksenä oli loata hanketta nostamalla esiin osin perusteettomiakin argumentteja. Maanantaina työpaikalle palattuaan Sørenseniä odotti todellinen yllätys. Faksi oli vastaanotettuja viestejä täynnänsä ja osuudet myyty loppuun viikonlopun aikana. Lehtiartikkeli oli saanut aikaan laajan vastareaktion: 8500 osuuden lunastajaa äänestivät teoillaan tuulivoiman puolesta.
Middelgrundin merituuliopuisto on monella tapaa oiva osoitus siitä, mitä yksityiset ihmiset voivat tahdolla ja tarmolla saada aikaan. Vastustajia, epäilijöitä ja kieltäjiä löytyi monelta taholta, mutta kiitos yksityishenkilöiden innostuksen, nyt Kööpenhaminan edustalla pyörii kaksikymmentä 2MW turbiinia. Puolet näistä on osuuskunnan, puolet energiayhtiön Dongin omistuksessa. Merituulipuisto on Kööpenhaminalle merkittävä niin energianlähteenä (~4 % kokonaiskulutuksesta) kuin myös imagollisesti.
Tanskan kulku tuulivoiman hyödyntämisen kärkimaaksi perustuu nimenomaan kansalaisten aktiivisuuteen. Kolme vuosikymmentä sitten tuulivoimalle asetetut kannustimet herättivät ensin tavallisten ihmisten kiinnostuksen. Energiayhtiöt lähtivät mukaan tuulivoimabisnekseen useamman vuoden jäljessä, vasta kun toimintamallien toimivuus oli todistettu.
Olisko Suomessa nähtävissä samanlaista yksityishenkilöiden heräämistä, joskin yli 30 vuotta myöhemmin? Ihmisten oman kiinnostuksen ja harrastuneisuuden myötä pienen mittakaavan lähienergiaratkaisut alkavat yleistymään. Tietoisuus ja hyväksyttävyys lisääntyvät, kun lähienergia tehdään näkyväksi. Julkisyhteisöt, energiayhtiöt ja muut yritykset ovat olleet kovin varovaisia liikkeissään uusiutuvan energian hyödyntämisessä. Toisaalta esimerkiksi Teuvalla koko kylä saa sähkönsä tuulivoimasta, koska kyläläiset ottivat asian omiin käsiinsä.
Kun toimintatavat ja –kulttuuri muuttuvat radikaalisti, nimenomaan tavallisilla kansalaisilla vaikuttaa olevan tarvittavaa rohkeutta ja riskinsietokykyä tarttua murrokseen. Päätöksiä saattavat ajaa osaltaan ideologiat rationaalisten ja vedenpitävien kannattavuuslaskelmien ollessa vasta toissijaisia. Vasta kun uusien toimintatapojen järkevyys ja kannattavuus on osoitettu käytännössä, lähtevät esimerkiksi kunnat ja yritykset liikenteeseen tehden marginaalista valtavirtaa.
Hans Christian Sørensen katselee Middelgrundenin merituulipuistoa veneen kannelta. Keskustelu ajautuu vähä väliä aaltovoimaan, jonka kimpussa mies nykyisin ahertaa. Sørensen tietää, että teknologisia läpimurtoja vaaditaan useita ennenkuin aaltovoimasta saadaan merkittävä energianlähde. Teknisen valmiuden jälkeen pitää myös saavuttaa ihmisten hyväksyntä. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, jos veikkaisi, että Sørensen hyödyntää kansalaisten muodostamia osuuskuntia myös aaltovoiman järkevyyden todistamiseksi.
Jukka Kajan
Lähienergialiiton viestintäkoordinaattori
Lähteet:
Danish experience in connecting local communities and wind power, Danmarks Vindmøllerforeningen, 2013.
