Yksityishenkilöiden kiinnostus aurinkosähköä kohtaan voidaan hyödyntää suurissa aurinkosähköinvestoinneissa

by

(c) Maaria Laukkanen

Kiinnostus ympäristöystävällisen aurinkosähkön käyttämiseen ja tuottamiseen on vahvaa. Maaseudun tulevaisuudessa nyt maaliskuussa julkaistun tiedon mukaan 51 % omakotitaloasujista on kiinnostunut aurinkosähköstä.

 

Täytyy kuitenkin todeta, että vain investointimielessä aurinkopaneelien asentaminen asuintaloon ei ole järin kannattavaa, vaikka järjestelmä maksaakin itsensä ajan myötä takaisin pienentämällä sähkölaskua. Syy alhaiseen investoinnin kannattavuuteen on yksinkertainen. Asuintalossa sähkönkäytön huippu on eri aikaan kuin aurinkosähköjärjestelmän tuoton huippu. Siksi asuintaloon asennettujen aurinkopaneelien tuottamasta sähköstä suuri osa on myytävä verkkoon, josta sähköä taas joudutaan ostamaan, kun kulutus on huipussaan. Verkkoon myytäessä sähköstä saadaan tuottona sähköenergian hinta, kun taas ostettaessa maksetaan energian hinnan lisäksi siirtomaksu ja sähkövero. Näin aurinkosähköjärjestelmästä saatava säästö sähkölaskussa jää huomattavasti pienemmäksi kuin tilanteessa, jossa kaikki tuotettu sähkö käytettäisiin suoraan itse. Aurinkosähköjärjestelmän asentaminen omakotitaloon ei siis ainakaan vielä ole investointina tuottoisaa talon omistajalle. Siitä syystä järjestelmiä katolleen hankkivat he, jotka pitävät arvossa aurinkosähköstä saatavia epäsuoria hyötyjä esimerkiksi ympäristöystävällisyyttä, talon arvon nousua, yleistä kansantaloudellista hyötyä tai vaikka oman imagon kohottamista. Tosiasia kuitenkin on, että, positiivisista ympäristövaikutuksista huolimatta, aurinkosähkön tuotanto alkaa kasvaa todenteolla vasta, kun siihen investoiminen on taloudellisesti houkuttelevaa.

Vaikka aurinkosähkön tuotanto asuintaloissa ei lähde taloudellisin perustein kasvamaan ainakaan aivan vielä, on aurinkosähköllä yleisesti jo nyt suuret kasvumahdollisuudet. Suomessa aurinkopaneelit voitaisiin asentaa taloudellisin perustein lukemattomiin rakennuksiin. Aurinkosähkön tuottaminen on taloudellisesti kannattavaa, kun kaksi ehtoa täyttyy:

  1. Kaikki tuotettu sähkö kulutetaan itse
  2. Tuotettu sähkö kulutetaan samaan aikaan kuin sitä tuotetaan

Nämä ehdot voidaan täyttää suhteellisen helposti esimerkiksi toimistotaloissa. Aurinkosähkövoimalan koko täytyy vain mitoittaa kesäaikaisen huippukulutuksen mukaan.

Suomessa on runsaasti yksityishenkilöitä, jotka ovat ainakin harkinneet aurinkosähkön tuotantoon investoimista. Jos investoinnista saisi vielä selkeästi rahallista hyötyä, luulenpa, että jopa tosiasiallisia investoijia saattaisi löytyä suuri määrä. Miksi kuitenkaan kukaan haluaisi ostaa aurinkopaneelit jonkun toisen katolle? Eihän niitä voi edes esitellä naapurille, vai voiko? Voinhan jo nyt seurata esimerkiksi Saksassa asennettujen aurinkopaneelien tuottoa hetki hetkeltä. Ei siis pitäisi olla mikään ongelma seurata (ja esitellä naapurille) oman aurinkovoimalan sähkön (ja eurojen) tuottoa, vaikka voimala ei olisikaan omalla katolla.

Entä miksi kiinteistönomistajana antaisin toisen asentaa aurinkopaneelit taloni katolle, jos joudun ostamaan voimalan tuottaman sähkön lähes samaan hintaan kuin sähköverkosta ostamani sähkön? Epäsuorat vaikutukset, kuten pr-arvo voisi olla tässä ratkaiseva kannustin. Voihan kiinteistö markkinoida itseään uusiutuvan energiantuotannon edelläkävijänä. Sen lisäksi kiinteistönomistaja voi saada kiinteän sähkönhinnan osalle käyttämästään sähköstä suojautuen näin mahdolliselta sähkön hinnan nousulta.

Tähän asetelmaan perustuvaa investointimallia hyödynnetään jo maailmalla. Nykyisessä tilanteessa saman mallin voisi ottaa käyttöön myös Suomessa.

Leino Kuuluvainen
Lähienergialiiton jäsen

 

Ajankohtaista

Maa- ja metsätalousvaliokunnan asiantuntijalausunnossa Juha Marjeta ”Älykkäällä kodilla päästöt kuriin”

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma (KAISU) on parhaillaan eduskunnan valiokuntakäsittelyssä. Lähienergialiiton maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassa asiantuntijalausunnossa Juha Marjeta painotti, että lämmitystä, energiantuotantoa ja -kulutusta tulisi tarkastella kokonaisuutena.   Ilmastolain mukaan valtioneuvosto hyväksyy kerran vaalikaudessa Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU). Suunnitelma varmistaa osaltaan, että ilmastolaissa linjattu kansallinen tavoite kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä vähintään 80 % vuoden 1990 tasosta saavutetaan vuonna […]