Tässä artikkelissa on tarkoitus läpivalaista energiatodistusta siitä yleisimmin esitettyjen kysymysten avulla. Etenkin todistuksen jatkosta päättävien olisi hyvä pystyä tarkastelemaan asiaa mahdollisimman monesta näkokulmasta. Tekstin runkona on käytetty energiatodistuksen lakimuutosaloitteen perustelumuistiota [1]. Samoja teemoja käsiteltiin myös eduskunnan lähetekeskustelussa 24.4.2014 [2] ja ympäristövaliokunnan istunnossa 30.4.2014 [3]. Äärimmillään koko energiatodistusta on pidetty turhana. Kansalaisaloitteen lakimuutosehdotukset [4] ovat esitettynä alla.
MUUTOSEHDOTUKSET LAKIIN RAKENNUKSEN ENERGIATEHOKKUUDESTA 18.1.2013/50:
1. MUOKATAAN MOMENTTIA, 3 LUKU 9 § 2 MOMENTTI:
”TODISTUKSESSA ILMOITETAAN LISÄKSI LASKENNALLINEN JA TOTEUTUNUT OSTOENERGIANKULUTUS.”
2. LISÄTÄÄN UUSI MOMENTTI, 3 LUKU 10 § 2 MOMENTTI:
”PIENTALOILTA, JOTKA ON RAKENNETTU ENNEN VUOTTA 2008, EI KOKONAISENERGIANKULUTUKSEN MÄÄRITTÄMISESSÄ OTETA HUOMIOON MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN NOJALLA SÄÄDETTÄVIÄ ENERGIAMUOTOJEN KERTOIMIA.”
Yleisimpiä energiatodistuksesta esitettyjä kysymyksiä, joihin tässä artikkelissa pyritään löytämään vastaus ovat:
- Onko laskennallinen energiankulutus informatiivisempi kuin toteutunut?
- Tarvitseeko laskennallista energiankulutusta lisätä energiatodistukseen?
- Miksi energiamuotokertoimia käytetään myös vanhoissa rakennuksissa?
- Voiko E-lukua verrata todelliseen energiankulutukseen?
- Ovatko kaikki energiakorjaukset kannattavia?
- Mikä ihme on primäärienergiakerroin?
- Miten nykyisiin energiamuotokertoimiin on voitu päätyä?
- Miksi kaikelle sähkölle on sama kerroin?
- Miksi sähkö on taloissa paha mutta autoissa hyvä?
- Minkälainen on nykyistä parempi energiatodistus?
- Mikä on sopiva hinta energiatodistukselle?
- Onko energiatodistuksesta ollut hyötyä?
1. Onko laskennallinen energiankulutus informatiivisempi kuin toteutunut?
Lakimuutosehdotuksen ensimmäisessä kohdassa kannatetaan toteutuneen energiankulutuksen lisäämistä energiatodistukseen. Ehdotus koskee todennäköisesti sen pakollista ilmoittamista, sillä nykyisessäkin energiatodistuksessa on tiedoille yksi kokonainen sivu (ks. kuva 2, vasen puoli). Ympäristöministeriön asetuksen liitteen 1 [5] mukaan se on täytettävä aina, kun tiedot ovat saatavilla. Näin on yritetty huomioida sitä, että suuressa osassa rakennuksia ei mitattu lämmitysenergiankulutus ole saatavissa. Esimerkiksi puu-, pelletti- tai öljylämmitteisissä pientaloissa riittävän tarkka kirjanpito vuosittaisesta polttoaineenkulutuksesta on harvinaista. Riittävän hyvät tiedot on saatavilla yleensä vain sähkö- ja kaukolämpökohteissa.
Kansalaisaloitteen perustelumuistiossa mainitaan, että toteutuneita arvoja ei pelkästään lisättäisi energiatodistukseen, vaan koko energiatodistus perustuisi siihen [1]. Perusteluna tähän on se, että toteutunutta energiankulutusta pidetään paljon informatiivisempana ja ymmärrettävämpänä kuin laskennallista. Voidaan varmasti kiistatta todeta, että tieto toteutuneesta energiankulutuksesta ei satu kehenkään. Koko rakennuksen kattavalla älyjärjestelmällä voidaan esimerkiksi säästää merkittävästi energiaa ja sen vaikutusta on syytäkin ostajalle tai vuokraajalle esitellä. Jos pienempi energiankulutus kuitenkin johtuu suosituksia reilusti alhaisemmasta ilmanvaihtuvuudesta sairastuttaen ihmisiä, on tilanne taas toinen.
Jos toteutuneen energiankulutuksen arvo otettaisiin käyttöön energialuokan määräävänä indikaattorina, olisi varauduttava siihen, että rakennusten keskinäinen verrattavuus voisi kärsiä merkittävästi. Kuvasta 1 nähdään, että toteutunut lämmitysenergiankulutus vaihtelee valtavasti jopa samoilla rakennusmääräyksillä rakennetuissa kohteissa. Kulutuserot voivat olla jopa 250 kWh vuodessa neliötä kohden laskettuna. Tämä koskee myös kerrostaloja, joissa energiaa tuhlaavien ja toisaalta energiaa säästävien asukkaiden luulisi tasaavaan toisiaan.
Kuva1: Todellinen energiankulutus vaihtelee jopa samoilla rakennusmääräyksillä rakennetuissa kohteissa merkitsevästi [6].
Joitakin syitä miksi todelliset kulutuserot ovat niin suuria
- rakennuksen asukasluku vaihtelee
- veden kulutus voi olla alle 100 tai yli 200 l/asukas päivässä
- sisälämpötila voi vaihdella 18 °C ja 25 °C asteen välillä (yksi aste tarkoittaa nyrkkisäännön mukaan 5 % eroa energiankulutuksessa)
- ilmanvaihto voi olla suosituksiin nähden liian alhainen (asukkaiden tietämättä, energian säästämiseksi tai melun pienentämiseksi)
- rakennuksen sijainti ja mikroilmasto vaihtelevat (tässä voisi auttaa ns. normeeraus)
- asukkaiden erilaiset tuuletustottumukset ym. muut kulutustottumukset vaihtelevat
Ehkä näistä syistä myös olemassa oleville kerrostaloille lasketaan nykyään energiatodistus standardikäyttötilanteessa sen sijaan, että se tehtäisiin toteutuman perusteella. Tällöin esimerkiksi ilmanvaihdon määrä on aina määräysten mukainen, vedenkulutus otetaan keskimääräistä arviota esittävästä taulukosta ja sisälämpötila sekä rakennuksen sijainti ovat kaikille samat.
2. Tarvitseeko laskennallista energiankulutusta lisätä energiatodistukseen?
Lakimuutosehdotuksen ensimmäisessä kohdassa halutaan myös, että laskennallinen ostoenergiankulutus ilmoitettaisiin energiatodistuksessa. Nykyinen energiatodistus jo itseasiassa perustuu siihen ja tieto löytyy energiatodistuksen sivun kaksi ylä-osasta (kuva 2, oikea puoli). Laskennallisen ostoenergiankulutuksen ja etusivun energialuokan määrittävään E-lukuun nähden ainoa ero on siinä, että huomioon on otettu eri energiamuotojen tuotannon hyötysuhde eli energiamuotokerroin.
E-luvun sekoittumista ostoenergiaan on pyritty estämään käyttämällä yksikön kWh alaindeksissä merkintää E (kWhE). Laskettu ostoenergiankulutus on annettu vuotta kohden kokonaisena summana sekä lämpimälle nettoalalle. Perustelumuistion mukaan lämmin nettoala on herättänyt hämmennystä. Se tarkoittaa ulkoseinien sisämittoja pitkin laskettua rakennuksen pinta-alaa, eli aluetta, jota rakennuksessa pyritään aktiivisesti lämmittämään. Helpointa ja myös nopeinta voi olla katsoa kokonaissummaa. Jos sen kertoo energian hinnalla, saa siitä suoraan arvion rakennuksen vuotuisista energiakustannuksista.
Kuva 2: Toteutunut energiankulutus (vas.) ja laskennallinen ostoenergiankulutus (oik.) ilmoitetaan jo nykyisessä energiatodistuksessa.
3. Miksi energiamuotokertoimia käytetään myös vanhoissa rakennuksissa?
Kansalaisaloitteessa halutaan poistaa E-luku ennen 2008 vuotta rakennettujen rakennusten energiatodistuksista. Lakimuutosehdotukseen on tullut aloitteen alkuunpanijalta myöhemmin muutosehdotus, joka toivotaan jälkikäteen huomioitavan [7]. E-luku astui voimaan vasta 2012, joten korjatussa ehdotuksessa se haluttaisiin poistaa niistä pientaloista, jotka on rakennettu ennen sen voimaantulemista, eli vuotta 2012.
Erityisesti sähkölämmittäjistä E-luku tuntuu rankaisemiselta, sillä ennen rakennusten lämmitykseen ohjattiin käyttämään sähköä. Uusien ja vanhojen rakennusten keskinäistä vertailua pidetään myös mahdottomana ja kyseenalaisena. Aloitteen allekirjoittaneet pelkäävät, että energiamuotokertoimella painotettu ostoenergiankulutus voi laskea talon arvoa myynti- ja vuokratilanteessa. Huolet pitävät varmasti paikkansa, sillä nämä ovat juuri niitä porkkanoita, joita energiatodistuksen avulla on pyritty saamaan aikaan energiatehokkuuden edistämiseksi. Toisaalta ilman energiatodistustakin energiamuotokertoimet näkyvät energian hinnoissa ja elinkaarikustannuksissa (korrelaatio muotokertoimien ja energian hintojen välillä on hyvä ainakin kuvassa 5 käytetyillä energialähteillä, ja näistä alkavat kuluttajat olla tietoisia).
Suomessa lienee EU-maista prosentuaalisesti eniten pientaloja, joten niiden merkitys energiankulutukseen ja kansantalouteemme on myös suuri. Vuonna 2012 pientalojen osuus oli 76 % [9]. E-luvun poistaminen vanhasta talokannasta voisi aiheuttaa suuren kolauksen koko energiatodistukselle. Rakennuskanta uusiutuu vain noin prosentin vuodessa ja vasta vuonna 2010 on tullut voimaan merkittäviä energiatehokkuutta parantavia määräyksiä. E-luvun ulkopuolelle jäisi siis energiansäästöpotentiaalilta merkittävin rakennuskanta.
Vanhassa rakennuksessa on usein mahdollista parantaa energiatehokkuutta, jopa yli uudisrakentamismääräysten tason. Vastakysymyksenä voitaisiinkin esittää, aiheuttaisiko E-luvun poistaminen vastareaktion niissä kiinteistönomistajissa, jotka ovat jo rakennuksensa ympäristövaikutuksia tehokkaasti pienentäneet erilaisilla elinkaaritaloudellisilla investoinneilla? Uudsirakennuksissa on myös E-luvun myötä panostettu elinkaari- ja, joten olisiko oikein, jos nämä investoinnit eivät rakennusten vertailuissa näkyisi?
Sähkön ympäristövaikutukset ovat kaikissa rakennuksissa samat. Sähkön energiamuodonkerroin on korkea, koska sen jalostusaste on korkea. Sähkö on arvokas, mutta tällä hetkellä korkeapäästöinen energiamuoto, jota tulisi säästää esimerkiksi teollisuuden ja liikenteen tarpeisiin. Muualla Euroopassa sähkön kerroin esiintyy vielä korkeampana kuin Suomen ollen tyypiillisesti 2,5. Tämä voi kertoa Suomen keskimäärin paremmasta energiatuotannosta, sekä siitä, että muualla halutaan ohjata sähkön käyttöä vieläkin tehokkaammin.
4. Voiko E-lukua verrata todelliseen energiankulutukseen?
Lakimuutosehdotuksen perustelumuistiossa sanotaan, että E-luku ei ole lainkaan lähellä todellista energiankulutusta etenkään vanhoissa rakennuksissa. Huolellisesti laadittu energiatodistus sisältää kattavan määrän rakennukseen liittyviä erilaisia lukuja ja riippuen miten lukuja verrataan, ovat erot toden totta erittäin suuria. E-lukua ei kuitenkaan ole tarkoitettu toteutuneen ostoenergiankulutuksen vertailuun, sillä se kuvastaa uusiutumattomien luonnonvarojen energiankulutusta, jota energiatodistuksen avulla halutaan hillitä.
Mikäli vain saatavilla olevien tietojen puolesta on mahdollista, tulisi energiakustannuksia arvioitaessa katsoa kumpaakin energiatodistuksen kohtaa ostoenergiasta: laskennallista ostoenergiaa ja kirjattua toteutunutta ostoenergiaa. Mitattu energiankulutus voi olla laskennallista ostoenergiaa pienempi tai suurempi aikaisemmin mainituista syistä. Energiatodistuksen laatimista varten kannattaa rakennukseen tutustua mahdollisimman hyvin. Mitä paremmin rakennus tunnetaan, sitä parempi energiatodistuksesta tulee. Mikäli rakennuksessa on esimerkiksi tiivistetty ikkunoita ja ovia, näkyy tehdyt työt tuloksissa mahdollisen tiiveysmittauksen myötä.
5. Ovatko kaikki energiakorjaukset kannattavia?
Lakimuutosehdotuksen perusteluissa todetaan, että lämmitysjärjestelmän saneeraus ei useinkaan ole taloudellisesti perusteltavissa talon elinkaari huomioiden. Tällaisia tapauksia löytyy Suomessa varmasti monia. Siksi on hyvä muistaa, että remontoiminen tai lämmitysjärjestelmän vaihtaminen ei koskaan ole pakollista, vaan kiinteistönomistajasta itsestään kiinni.
Yleisesti ottaen energiansäästötoimenpiteet, erityisesti joka tapauksessa korjausta vaativista rakennusosista tai talotekniikasta puhuttaessa, ovat erittäin tuottavia investointeja. Energiaremontin jälkeen kiinteistön omistajalla on kuukausittain enemmän rahaa käytettävissä lainan lyhentämiseen ja maksun jälkeen kaikki säästö tulee omaan käyttöön. Lisäksi rakennuksen arvo ja käyttöikä voivat kasvaa merkittävästi. Voi olla, että mahdolliset rakennuksesta aiheutuvat haitalliset terveysvaikutukset vähenevät, riippuen mitä rakennuksessa tehdään ja mikä oli lähtötilanne. Tarjolla on myös valtion energia-avustusta.
Kiinteistönomistajat voivat parantaa energiatehokkuutta esimerkiksi lisäeristyksellä, tiivistämällä, ikkunavaihdolla, ilmanvaihtoremontilla, lisä- tai pääenergianlähteen muutoksilla ja omalla sähköntuotannolla. Verkossa on runsaasti hyviä sivustoja, joista lähteä liikkeelle asiaan perehtymiseksi.
- www.korjaustieto.fi
- www.neuvoo.fi
- www.eemontti.fi
- www.teeparannus.fi
- www.hometalkoot.fi
- www.motiva.fi
- www.ara.fi/fi-FI/Rahoitus/Avustukset
Energiatodistuksessa on myös ostajalle tai vuokraajalle eroteltuna eri teknistaloudellisesti suositeltavien energiasäästötoimenpiteiden vaikutus rakennuksessa (kuva 3). Energiatodistus on näin ollen kanava tiedon saamiseksi rakennuksen energiatehokkuuspotentiaalista jo osto- ja vuokraustilanteessa.
Kuva 3: Kohdat joissa energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet ja niiden vaikutus E-lukuun on näkyvissä.
6. Mikä ihme on primäärienergiakerroin?
Ministeritasollakin on ihmetelty, mitä primäärienergia oikein tarkoittaa. Kaikki jalostamaton luonnon energia, kuten öljy, hiili, uraani, aurinko, tuuli vesi, biomassa ja geoterminen energia ovat primäärienergialähteitä. Kaikki energia, jota käytetään on peräisin jostain niistä.
Primäärienergiakerroin lasketaan siten, että primäärienergia, esimerkiksi maaperästä löytyvän hiilen potentiaalinen ja hyödynnettävissä oleva energia, jaetaan siitä energialaitoksesta saadulla helpommin hyödynnettävällä energialla, kuten sähköllä. Lyhyesti sanottuna kyseessä on energiatuotannon hyötysuhde alla olevan jakolaskun mukaisesti.
Eri energiamuotojen ympäristövaikutukset poikkeavat valtavasti toisistaan. Primäärienergiakertoimia käytetään eri energiamuotojen yhteismitallistamiseksi esimerkiksi tilastointitarkoituksissa. Energiatuotannon ketjua ja luonnonvaroja kuvaava primäärienergiakerroin on nähty paremmaksi energiamuotokertoimen lähtökohdaksi kuin esimerkiksi päästökerroin, ja sitä hyödynnetään myös energiatodistuksissa koko EU:ssa.
Kuva 4 kuvaa hiilellä tuotetun sähkön tuotantoketjua. Siitä nähdään, kuinka suuria häviöitä sähköntuotannossa voi pahimmillaan olla. Lakimuutosehdotus E-luvin poistamisesta ja energialuokan perustumisesta toteutuneeseen ostoenergiaan tarkoittaa käytännössä energialaskennan jättämistä katkoviivaan pistorasian kohdalle. Nykyinen energiatodistus taas pyrkii ohjaamaan ympäristöön sekä kansallisiin näkökulmiin liittyen hyödyntämään uusiutuvaa lähienergiaa. Tällöin pitkistä tuotantoketjuista ja tuontienergian riippuvuudesta voitaisiin päästä eroon. Hyödyt jakaantuisivat asukkaille ja kiinteistön omistajille energialaitosten sijaan.
Kuva 4: Koko energiatuotannon ketjun voidaan huomioida primäärienergiakertoimien avulla.
7. Miten nykyisiin energiamuotokertoimiin on voitu päätyä?
Erityisesti kaukolämmön kerroin 0,7 ja sähkön 1,7 herättää ihmetystä. Kolme neljäsosaa Suomessa tuotetusta kaukolämmöstä tulee yhteisvoimalaitoksista, joista saadaan sekä sähköä että lämpöä perinteisiä erillislaitoksia paremmalla hyötysuhteella. Miten ympäristöhaitat jaetaan niissä sähkön ja lämmön kesken, on erittäin merkityksellistä.
Aalto-yliopiston teettämässä energiamääräysten taustaraportissa [10] todelliset kertoimet on laskettu usealla eri tavalla, muun muassa ns. hyödynjakomenetelmällä. Tämä laskentatapa on laajasti käytössä Suomessa. Menetelmässä yhteistuotannon sähkölle ja kaukolämmölle kuvitellaan tyypillinen vaihtoehtoinen energiantuotantotapa ja näiden erillisten energialaitosten hyötysuhteiden avulla määritetään kummallekin energiamuodolle kuuluva kerroin yhteistuotannon parempi kokonaishyötysuhde huomioiden. Sähkön erillistuotanto ei ole yhtä hyvä hyötysuhteeltaan kuin kaukolämmön, mikä näkyy täten kertoimissa.
Edellistä filosofiaa noudattaen on koko Suomen sähkön primäärienergiakertoimeksi laskettu 1,75 ja kaukolämmölle 0,77 (laskutavassa uusiutuville energioille kertoimeksi on annettu 0) [10]. Fossiilisille polttoaineille käytetään energiamuotokertoimena vertailuarvoa 1. Uusiutuvan polttoaineen kohdalla kerroin on 0,5, vaikka luku voisi todellisuudessa olla pienempikin energiatuotannon välittömien seurausten perusteella. Kuitenkin energiatodistuksen tarkoitus on kuitenkin ohjata kokonaisuutta, jolloin esimerkiksi hyvää eristystä ja energiatehokasta ilmanvaihtoa ei voida uusiutuvan energian turvin unohtaa. Rakennus on myös usein helpompi lämmittää uusiutuvilla, jos energiantarve on pieni.
Kuva 5 osoittaa, että laskettu todellinen primäärienergiakerroin, todistukseen annettu energiamuotokerroin ja energian hinta korreloivat hyvin keskenään, ainakin jos uusiutumattomana polttoaineena on kevyt polttoöljy ja uusiutuvana pelletti kuten kuvassa. Kansantajuisempia päästökertoimia ei ole käytetty energiamuotokertoimina ilmeiseesti erityisesti siksi, että ne vaihtelevat vuosittain paljon radikaalimmin kuin todelliset primäärienergiakertoimet [10]. Lisäksi niiden yhteys energian hintoihin näyttäisi olevan huonompi.
Kuva 5: Eri energiamuotojen vertailua (sähkö, kaukolämpö, kevyt polttoöljy, pelletti), tiedot saatu lähteistä [10, 11]
Koska kaikissa energiatodistuksessa käytetyissä energiamuotokertoimissa ei kysymyksessä ole yksi yhteen primäärienergiakerroin, ei termiä voitu käyttää energiatodistuksessa suoraan. Tämän vuoksi puhutaan energiamuotokertoimesta.
8. Miksi kaikelle sähkölle on sama kerroin?
Ihmetyksen aiheena on myös ollut, miksi esimerkiksi ostettu tuulisähkö saa saman energiamuotokertoimen kuin kaikki muukin sähkö. Todellisuudessa käytössä olevat primääriergiakertoimet vaihtelevat jatkuvasti. Miksi siis tyytyä stabiiliin ja kaikille samaan keskimääräiseen kertoimeen? Energiatodistus voitaisiin ainakin teoriassa sitoa johonkin ajanhetkeen tai energialaitokseen.
Mutta voitaisiinko rakennuksia sen jälkeen enää vertailla keskenään? Energialuku riippuisi energialaitoksesta eikä rakennuksesta. Lisäksi sähkön toimittaja voi vaihtua energiatodistuksen laatimisen jälkeen moneen kertaan. Sähkörasiasta tuleva sähkö on käytännössä sekä uusiutuvaa että uusiutumatonta sekasähköä, vaikka ostaisikin ekosähköä. Koko Suomen keskiarvoissa pysyminen lienee siis perusteltu kompromissi. Kertoimia voidaan muuttaa kaikissa rakennuksissa energiantuotannon parannuttua. Näin rakennusten keskinäinen vertailtavuuskin säilyy.
Uusituvan energian tuottaminen itse näkyy tällä hetkellä energiatodistuksessa siten, että rakennuksessa hyödynnetty osuus vähennetään ostoenergiasta. On myös kaavailtu, että verkkoyhtiöön myyty ylimääräinen energia näkyisi todistuksessa.
9. Miksi sähkö on taloissa paha mutta autoissa hyvä?
Bensa-auton moottorin hyötysuhde on noin 15 % ja sähköautojen 70 – 83 %. Jos koko polttoaineketjua katsotaan, on bensa-auton kokonaishyötysuhde 12 % sähköautoilla sen ollessa 28 – 36 %. Sähkökäyttöineen ajoneuvo on siis paljon ympäristöystävällisempi.
Sähkö on myös polttoaineena valtavasti edullisempaa kuin bensa. Jos auto on välttämätön, on sähköinenkäyttöinen näin ollen hyvä investointi. Jos kaikki autot suomessa olisivat sähköautoja, nousisi sähkönkulutus maksimissaan 10 % [8]. Tämä on mahdollista tuottaa uusiutuvilla energialähteillä ja vaikka rakennusten energiaa säästämällä. Sähköön verrattuna vähemmän arvokasta ja jalostettua rakennusten lämmitykseen tarvittavaa lämpöenergiaa on saatavissa niin maasta, merestä, ilmasta, jätevedestä ja jäteilmasta tai esimerkiksi suoraan auringosta.
10. Minkälainen on nykyistä parempi energiatodistus?
Kansalaisaloitteen perusteluissa energiatodistus haluttaisiin kaksisivuiseksi, informatiivisemmaksi ja helppolukuisemmaksi. Ymmärrettävyyden ja käytettävyyden parantaminen kaikissa tuotteissa on varmasti aina hyvä asia. Kuitenkin jo nykyiseen energiatodistukseen on yritetty sisällyttää mahdollisimman paljon ja harkitusti remontoijalle, ostajalle ja vuokraajalle hyödyllistä tietoa. Lopputuloksen takana näyttäisi olevan pitkä taustatyö ja kokemukset energiatodistuksen edellisestä versiosta. Ollakseen hyödyllinen, tulee myös energiatodistuksen olla laadukas.
Ottaen huomioon energiatodistuksen tavoitteet, rakennuksen monimutkaisuuden ja rakennuksen merkityksen yleensä elämän suurimpana investointina, voi kaksi sivuinen energiatodistus olla liian haastava tavoite saavuttaa. Energiatodistuksen tehtävä on kokonaisvaltaisempi kuin pelkästään osoittaa rakennuksen energiankulutus. Energiatodistuksen tehtäviä ovat erityisesti
- tarjota ostajalle ja vuokraajalle neutraalia tietoa sekä rakennuksen toteutuneesta että lasketusta energiakulutuksesta
- antaa tietoa rakennuksen luonnonvarojen kuluttamisesta
- ohjata saneerauksia siten, että rakennuksista tulisi kokonaisvaltaisesti energiatehokkaampia rakenteiltaan ja lämmitysjärjestelmiltään uusiutuva energia huomioiden
- antaa tietoa energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä
- arvioida rakenteita ja talotekniikaa energianäkökulmasta
Jos yhdellä katsastuskäynnillä olisi mahdollista saada riittävän tarkka kuva rakenteiden ja teknisten järjestelmien kunnosta, voitaisiin energiatodistuksessa kenties arvioida myös eri energiakorjausten kustannuksia ja niiden takaisinmaksuaikoja kohtuuden rajoissa olevalla toleranssilla.
11. Mikä on sopiva hinta energiatodistukselle?
Energiatodistuksen alkuaikoina oli liikkeellä jopa 2 000 € pyytäviä energiatodistuksen laatijoita. Sittemmin hinnat ovat tasaantuneet voimakkaasti, eikä huonoja esimerkkitapauksia markkinoilla pitäisi enää olla. Nykyiset energiatodistuksen hinnat ovat olleet keskimäärin 520 € ja yli 90 %:ssa alle 700 € [12]. Jos energiatodistus tehdään perusteellisesti, voi siihen kulua pientalossakin kokonainen päivä tapauksesta riippuen. Palvelun laadun takaamiseksi, ei hintoja kannata laskea liian alas. Huolellisesti tehdyn energiatodistuksen hyödyt voivat olla monikertaiset, huonosti tehdystä taas ei hyödy kukaan. Energiatodistusten laadun valvomisen tehtävä on annettu ARA:lle.
On hyvä myös muistaa, että kaikissa tapauksissa energiatodistusta ei vaadita. Näin on alle 50 000 € arvoisissa rakennuksissa, sekä vuokrakohteissa joiden vuokra on alle 350 €/kk. Niin sanottua kevennettyä menettelyä voidaan käyttää kaikissa myynti- ja vuokraustilanteissa, joissa rakennusta ei esitellä julkisesti. Tällä hetkellä energiatodistus vaaditaan yleisesti ottaen vuoden 1980 jälkeen rakennetuista rakennuksista, ja piiriin otetaan rakennuksia pikkuhiljaa lisää.
12. Onko energiatodistuksesta ollut hyötyä?
Energiatodistus on tuonut paljon hyvää tullessaan. Ensimmäiseksi mainittakoon, että energiatehokkuuskeskustelu, kriittisenä tai ei, on lisääntynyt energiatodistuksen myötä valtavasti.
Toiseksi, A-luokkaan kuuluvien rakennusten määrä lisääntyi merkittävästi rakennuslupapuolella heti energiatodistusten tultua mukaan tarkasteluihin. Nyt todistus on kohta vuoden ollut ohjaamassa energiatehokkuutta myös korjausrakentamismääräysten kautta, kun tavoitteeksi otetaan pykälää tai paria parempi E-luku. Kokonaisuus ratkaisee, ei osaoptimointi ja juuri siinä E-luku on oivallinen työkalu. Myös niin sanotut lähes nollaenergiatalot tullaan määrittelemään E-luvun avulla. Koska E-luku on monessa mukana, kannattaa muistaa, että mahdolliset muutokset nykyisessä energiatodistuksessa voisivat aiheuttaa muutospaineita useisiin eri osa-alueisiin.
Kasvavalla energiatehokkuusalalla energiatodistus otettu ilolla vastaan ja sen ympärille kehitetty paljon erilaisia kokonaisvaltaisia korjauskonsepteja. Pieni E-luku lisää rakennusten arvoa, edesauttaa päästöjen vähentämisestä, hillitsee rakennuksen elinkaarikustannuksia, parantaa Suomen energiatasetta ja kannustaa luomaan uusia rakentamisen innovaatioita, eli juuri sitä mitä Suomessa nyt kaivataan.
Lopuksi
Niinkin monimutkaisessa asiassa kuin rakennukset yhtenäistävä energiatodistus ei varmasti mikään vaihtoehto ole täysin aukoton. Kuitenkin vaikuttaisi siltä, että energiatodistuksen suunnittelijat ovat tehneet paljon taustatyötä nykyisen energiatodistuksen eteen.
Valtion tulee ohjata aina parhaan saatavilla olevan tiedon mukaisesti, joten usein käy niin, että vanhassa ei voida pysyä ikuisesti. Uutta tekniikkaa ja tietoa tulee valtavasti ja niiden myötä prioriteetit muuttuvat ajansaatossa.
Joskus tapanamme on ajatella, että taidamme energiatehokkaan rakentamisen luonnostaan, eikä mitään oikeastaan tarvitse tehdä. Suomi olikin 1970-luvulla energiatehokkuuden kärkimaita, mutta on sittemmin jäänyt etenkin Ruotsin varjoon. Vasta vuonna 2010 ajanmukaisia energiatehokkuutta parantavia rakennusmääräyksiä otettiin käyttöön. Osaamista meillä kyllä on, mutta saatavilla oleva tekniikka ei valitettavasti ole yleistynyt samoissa määrin kuin muissa Pohjoismaissa.
Energiatodistuksen hyötyjä olisi ehdottomasti syytä perustella nykyistä kansantajuisemmin. Rakennusten valtavan energiansäästöpotentiaalin kannalta, vireille pitäisi saada kansallinen hälytystila. Olisi hyvin toivottavaa, että energiatodistus, muodossa tai toisessa, tulisi kansalle ja sen edustajille tutuksi hyödyllisenä asiakirjana, sillä sellaiseksi se on tarkoitettu. Vai riittääkö pelkkä kiinnostus ja positiivisuus energiatehokkuutta kohtaan sittenkin muuttamaan asioita?
______________________________________
Maaria Laukkanen
Rakennusinsinööri, Energiatehokkuusyrittäjä
Lähienergialiiton hallituksen varajäsen
Lähteet
[1] Perustelut rakennuksen energiatodistuslain muutostarpeille. 2014. Omakotiliitto. Perustelumuistio 25.3.2014. Saatavisssa: < www.omakotiliitto.fi/sites/default/files/2014/7.%20Perustelumuistio%20Eduskunta.pdf >
[2] Lähetekeskustelu. 2014. Eduskunta 24.4.2014.
[3] Ympäristövaliokunnan kuuleminen 30.4.2014.
[4] Energiatodistuslain muuttaminen. 2013. Kansalaisaloite.fi 11.4.2013. Luettavissa: <www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/297 >
[5] Energiatodistuksen kokonaisenergiaankulutuksen (E-luvun) määrittäminen. 2013. Ympäristöministeriön asetuksen 27.2.2013/176 liite 1. Luettavissa: < www.finlex.fi/data/sdliite/liite/6186.pdf >
[6] Kalema, T. 2012. Pientalon lämmitysjärjestelmät ja energiatehokkuus. Tampereen teknillinen yliopisto. Kalvosarja. Luettavissa: < neuvoo.fi/LinkClick.aspx?fileticket=SQszbuJWUHk%3D&tabid=3372 > Referoitu: 17.5.2014.
[7] Omakotiliiton aloite ja sen täsmennykset. Luettavissa: < www.omakotiliitto.fi/sites/default/files/2014/6.%20Aloitteen%20oikaisu.pdf >
[8] Sähköajoneuvot Suomessa. 2009. Selvitys. Biomeri Oy 6.8.2009. Luettavissa: < www.tem.fi/files/24099/Sahkoajoneuvot_Suomessa-selvitys.pdf >
[9] Suomen virallinen tilasto (SVT): Rakennukset ja kesämökit [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-677X. 2012, Rakennuskanta 2012 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.5.2014].
Saantitapa: www.tilastokeskus.fi/til/rakke/2012/rakke_2012_2013-05-24_kat_002_fi.html
[10] Keto, M. 2010. Energiamuotojen kerroin. Yleiset perusteet ja toteutuneen sähkön- ja lämmöntuotannon kertoimet. Raportti Ympäristöministeriölle. Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu. Energiatekniikan laitos. 23.11.2010. Saatavissa: <www.ym.fi/download/noname/%7BA6ABCFF7-55FA-412C-A0C7-FEE5CC0A2F24%7D/30744 >
[11] Tilasto: Energian hinnat [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-7984. 4. vuosineljännes 2013, Liitetaulukko 3. Lämmitysenergian kuluttajahintoja joulukuussa 2013 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 16.5.2014]. Saantitapa: tilastokeskus.fi/til/ehi/2013/04/ehi_2013_04_2014-03-20_tau_003_fi.html
[12] Olemassa olevien omakotitalojen energiatodistusten hinnat kohtuullisia. 2013. Ympäristöministeriön ja Motivan tiedote. Päivitetty 17.3.2014. Luettavissa: < www.ymparisto.fi/fi-FI/Rakentaminen/Rakennuksen_energia_ja_ekotehokkuus/Rakennuksen_energiatodistus > Referoitu: 17.5.2014.
