Yhteenveto Lähienergialiiton ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan seminaarin paneelikeskustelusta Energiapolitiikan rooli cleantech-teollisuuden vauhdittamisessa Eduskunnan pikkuparlamentissa 25.11.2014. Paneelikeskustelu on katsottavissa myös YouTube-videona tai alla olevasta
Paneelin teemoja: Valtioneuvoston visiona on, että Suomi on vuonna 2020 cleantech-liiketoiminnan globaali supervalta. Samalla, kun kansainväliset markkinat kasvavat, myös kilpailu kovenee. Energiateknologiassa ovat perinteisesti pärjänneet maat, joilla on toimivat kotimarkkinat. Kuinka hyvin Suomen energiapolitiikka tukee cleantech-teollisuuden menestystä? Kansainvälinen E&Y julkaisee neljännesvuosittain Renewable Energy Country Attractiveness Indices -tutkimusta, joka pisteyttää kansallisia uusiutuvan energian markkinoita. Suomi on RECAI-indeksissä häntäpäässä. Miksi? Onko tämä ongelma?
Panelistit:
- Mikko Rytilahti, KHT, partneri, Ernst & Young
- Jari Tainio, Vice President, Solutions & Field Services, Schneider Electric
- Juha Stenberg, toimitusjohtaja, There Corporation
- Timo Rosenlöf, hallituksen puheenjohtaja, Naps Solar Group
- Jukka Tolvanen, ohjelmajohtaja, ABB
- Karin Wikman, kehityspäällikkö, Tekes
Juontaja: DI Karoliina Auvinen, Lähienergialiitto
Paneelin ensimmäisellä kierroksella panelistit esittelivät, miten heidän firmansa toimivat cleantech-alalla Suomessa:
Timo Rosenlöfin edustama Naps Solar Group keskittyy kokonaisuudessaan aurinkosähköön. Kyseessä on rypäs operatiivisia yrityksiä useassa maassa. Yritys on globaalisti yksi alansa vanhimpia, aloitettu vuonna 1981.
Jukka Tolvasen edustama ABB on johtava sähkövoima- ja automaatioteknologiayhtymä, jonka palveluksessa työskentelee noin 100 maassa noin 145 000 henkilöä, joista Suomessa noin 5 400. Suomessa ABB toimii yli 30 paikkakunnalla ja on yksi suurimmista teollisista työnantajista. ABB auttaa asiakkaitaan kehittämään prosessejaan energiatehokkaammiksi ja sitä myötä talodellisemmiksi ja tuottavammiksi. Uusiutuvan energian bisnekseen ABB tuli vähän myöhemmin, keskittyen aurinkoinverttereihin. Kun potentiaali nähtiin, palkattiin pari-kolme vuotta sitten alalle sata insinööriä lisää, eikä sekään riittänyt. ABB osti kilpailijan pois, päästäkseen asemaan, jossa haluaa olla. Aikanaan ABB:ltä saattoi ostaa myös ydinvoimaloita, jos sellaista haluasi. Alan toiminnot on kuitenkin myyty pois. Nähtiin, että ydinvoima ei istu ABB:n yrityskuvaan.
Jari Tainion edustama Schneider Electric on sähköalaan ja ohjausjärjestelmiin keskittyvä globaali toimija, joka työllistää noin 160 000 ihmistä – Suomessa noin tuhat. Tainion yksikkö tekee energiatehokkuushankkeita avaimet käteen -periaatteella. Asiakkaiden energiatehokkuutta yritetään parantaa mm. käytännön ylläpitotoimilla.
Juha Stenbergin johtama There Corporation on startup-yritys, joka toimii energiatehokkuuden ja kysyntäjouston ratkaisujen parissa. Yritys toimii kuluttajamarkkinoilla, joka edustaa Suomessa noin kolmasosaa energian kulutuksesta, suurimpana lämmitys ja viilennys. Yritys kasvaa nopeasti, sillä markkina on uusi. There Corporationin palveluita myyvät Suomessa Fortum, Helsingin Energia ja Anvia. Kaupallistaminen on vasta alkuvaiheessa.
Karin Wikmanin edustama Tekes on cleantechnin mahdollistaja ja rahoittaja. Cleantech ja uusiutuvan energian sektori ovat yksi nopeimmin kasvavista aloista ja siihen panostetaan merkittävästi. Tekesin tehtävä on tukea T&K:a ja rahoittaa ohjelmatoimintaa.
Mikko Rytilahden edsutama Ernst & Young on maailmanlaajuinen tilintarkastuksen, vero- ja lakipalveluiden, yritysjärjestelyiden ja liikkeenjohdon konsultoinnin asiantuntija, joka työllistää noin 150 000 henkeä, josta energiasektorilla noin 10 000. Energiasektorilla yrityksen rooli on etsiä hankkeille rahoittajia ja sijoittajille sijoituskohteita
Miksi Suomen uusiutuvan energian markkinat eivät pärjää sijoitusympäristöjen vertailussa?
Rytilahti (E&Y) alusti keskustelun analysoimalla syitä, miksi Suomi sijoittuu häntäpäähän E&Y:n Renewable Energy Country Attractiveness Indices -indeksissä.
E&Y:n kansainvälinen RECAI-indeksi vertailee eri maiden houkuttelevuutta uusiutuvan energian sijoitusympäristönä: kuinka sijoittajat, yritykset ja teknologiantarjoajat näkevät eri markkinat, eli minne kannattaa laittaa panoksia, kun katsotaan ennen kaikkea sähköntuotantoa. Neljännesvuosittain julkaistavaa indeksiä on julkaistu nyt 42 kertaa ja sitä seuraa noin 1,7 miljoonaa tahoa.
Suomi on indeksissä sijalla 37/40, eli häntäpäässä. Samaan referenssiryhmään kuuluvat mm. Ukraina, Venäjä, Romania ja Kenia – joskin myös Norja. Sijoitukseen vaikuttavat mm. seuraavat tekijät:
- Vertailun painopiste: vertailu keskittyy lähinnä niin kutsuttuun uuteen uusiutuvaan energiaan. Esimerkiksi vanha vesivoima on jätetty pois.
- Energiamarkkinoiden ”driverit” Suomessa eivät viittaa uusiutuvan energian selkeään tarpeeseen: Suomessa ei ole selvää, mistä tarve uudelle uusiutuvalla energialla tuotetulle sähkölle tulisi, etenkin, kun markkinoille on tulossa runsaasti ydinsähköä.
- Poliittinen tuki: vertailu piteyttää, millaista lainsäädäntöä ja poliittista tukea annetaan sille, että uusiutuvan energian markkinat kunnolla syntyvät.
- Kilpailukyky: Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on hyvin halpa energia tällä hetkellä, jolloin uutta uusiutuvan energian kapasiteettia ei pystytä rakentamaan ilman joitakin tukia.
- Suomen ilmastotavoitteet: Niistä ei tällä hetkellä tule lisäkannusteita.
- Pientuotannolle markkinoille pääsy on Suomessa ollut haaste.
- Resurssit: Suomen resurssesista esim. aurinko ei ole niin houkutteleva joihinkin muihin maihin nähden, mutta Suomi pystytään tekemään houkuttelevaksi. Suomen sijoituksessa on nykyään yhtä iso paino aurinkoenergialla ja tuulivoimalla. Bioenergialla on matalampi painotus. Aalto- ja vuorovesienergian potentiaalia ei ole.
- Infrastruktuuri: Suomessa on ihan hyvä infrastruktuuri. Rahoitusta on suurin piirtein tarjolla ja kansainväliset sijoittajatkin ovat alkaneet liikkua Suomessa enemmän nyt, varsinkin tuulivoiman ympärillä. Tuulivoiman rahoitusta on kansainvälisestikin saatavilla isoillekin hankkeille.
- Kasvuodotukset: Suomessa 15,7 % sähköstä tuotetaan tällä hetkellä uusiutuvalla, joka ei ole vanhaa vesivoimaa. Kasvua on jonkin verran, mutta moneen muuhun markkinaan verrattuna kasvuodotukset ovat aika heikot.
Kotimarkkinoista haettava kilpailuetua kansainvälisillä markkinoilla
Jo paneelin ensimmäinen kierros kirvoitti kipakkoja kommentteja kotimarkkinoiden tärkeydestä Suomessa toimiville cleantech-yrityksille (vastauksena kansanedustaja Mikael Jugnerille, joka oli aiemmassa paneelissa epäillyt, onko niin väliä, ovatko markkinat Suomessa vai maailmalla).
Jari Tainio (Schneider Electric) on itse tehnyt energiakatselmuksia suomalaisiin kiinteistöihin 1990-puolivälistä, mikä on antanut vahvan ymmärryksen kiinteistöjen energiatehokkuudesta. Koko Suomen mittakaavassa Tainio arvioi pelkästään kiinteistöjen energiansäästöpotentiaaliksi luokkaa 280 miljoonaa euroa vuodessa. Teollisuudessa, raskas konepajateollisuus ja paperiteollisuus poislukien, potentiaali on vastaavasti luokkaa 400 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on potentiaalia, joka nyt jää käyttämättä: ”Suoraan sanottuna me ei tehdä tälle mitään tällä hetkellä. Lääpitään pintaa, mutta oikeasti toimenpiteitä tehdään tosi vähän. (…) Miten me rakennetaan tämmöisestä toiminnasta Suomelle kilpailuetutekijä? Me puhutaan nyt paljon kilpailukykyasioista, mutta miten me rakennetaan tästä suomalaisesta elinkeinoelämästä, yrityksistä ja osaajista täällä sellainen verkosto, jolla me saadaan kilpailuetua kansainvälisillä markkinoilla? Tässä on se olennainen kysymys, johon pitäisi myös pureutua. Nyt puhutaan aivan liikaa energiantuotannosta. Se on tärkeää, mutta… kaikki sanoo, että energiatehokkuus, mutta sen ympärillä ei ole minkäänlaista konkretiaa. Sitä keskustelua me tarvitaan.”
Juha Stenberg (There Corporation) korosti kotimarkkinoiden tärkeyttä erityisesti startup-yrityksen näkökulmasta. Esimerkiksi energiatehokkuudessa ja kysyntäjousto-alalla tärkeimmät kilpailijat ovat ovat USA:sta, Saksasta, Tanskasta ja Brittein saarilta, ja niin kuin E&Y:n raportti osoittaa, nämä ovat niitä markkinoita, joissa tapahtuu jotain. “Kaikki startupit lähtevät kuitenkin kotimarkkinoilta, hakevat sieltä uskottavat referenssit. On ihan hölynpölyä sanoa, että joo tuolla globaaleilla markkinoilla… Kyllä se uskottava referenssi pitää saada kotimarkkinoilta. Varsinkin energia-alalla on vielä se, että jokaisella markkinalla on hiukan omia ominaisuuksia. Niin kuin Pohjoismaissa, tai Suomessa, meillä paljon hyviä asioita: hyvät sähköverkot, älyverkot ja älymittarit täällä ja se uskottava referenssi on saatava. Näin se on meidän kilpailijoilla ja näin se on myöskin meillä.”
Lisäksi Stenberg valotti alan potentiaalia: tällä hetkellä sellaiset ratkaisut ovat kaupallisesti valmiina, joilla olisi Suomeen miljardin euron vuotuinen vaikutus. Suurin osa tästä näkyisi hyötynä kauppataseessa, kun tuodaan vähemmän fossiilisia polttoaineita, tai kun tehdään kysynnän joustoa, energiatehokkuutta. Siihen päälle tulee työllisyyshyödyt ja kansainvälisten markkinoiden potentiaali. Kyseessä on todella iso markkina.
Mitä olisi tehtävä toisin uusiutuvien markkinoiden parantamiseksi?
Paneelin puheenjohtaja pyysi panelisteilta lisää näkemyksiä siihen, pitäisikö E&Y:n vertailun valossa Suomessa tehdä jotain toisin investointiympäristön houkuttelevuuden parantamiseksi uusiutuvalle energialle.
Mikko Rytilahden (E&Y) mielestä olennaista olisi luoda Suomeen uusiutuvan energian haluttavuus, eli tarve tuottaa lisää uutta uusiutuvaa energiaa. Maailmalta katsottuna kysymys on, tarvitseeko Suomi oikeasti uutta uusiutuvaa energiaa. Viesti pitäisi saada selkeäksi, että tänne tarvitaan investointeja ja että uusiutuvalle energialle on täällä edellytykset. Rytilahden mukaan tarvitaan sellainen viitekehys, mikä nyt on saatu tuulivoimalle. Regulaatiolla tai tuella on sysättävä markkinaa vähän käyntiin, mutta kun päänavaus on saatu, ja markkina käyntiin, niin se alkaa ruokkia itse itseään.
Karin Wikman (Tekes) muistutti, että bioenergiapuolella Suomi toki on edelläkävijä ja pärjää hienosti. Mutta jos katsotaan muita teknologioita, niin tarvittaisiin ajatusmaailman muutos, eli nähtäisiin uusiutuvan energian edistäminen osana teollisuus- ja innovaatiopolitiikkaa. On kyse kasvusta, työllisyydestä ja kotimaisuudesta. Wikman totesi, että vaikkei meillä markkinatukimekanismeja kauhean paljon ole, niin on meillä kuitenkin demonstraatiorahoitusta ja hienoja innovaatiotuki-instrumentteja, joita on ehkä alihyödynnetty. Varsinkin julkiset toimijat voisivat toimia tässä aktiivisemmin, koska pilotointia tarvitaan ja ilman sitä ei maailmalle päästä.
Timo Rosenlef (Naps Solar Group) painotti, että alan teollisen toimijan näkökulmasta painopiste ei saa olla siinä, että aina puhutaan demonstraatioista. Naps on ollut alalla nyt 33 vuotta ja näkee, että on korkea aika pompata demonstraatioista todelliseen volyymiin. Siitä, perustuuko se insentiiveihin, vai perustuuko se rajoituksiin, voidaan keskustella, mutta kaiken kaikkiaan poliittiselta ohjaukselta tarvitaan oikeanlaista fasilitointia. Teknologiariippumattomia voidaan olla, kun ensin luodaan reilut puitteet. On katsottava, mikä on lähtötaso. Uusiutuvien kohdalla halutaan usein tarttua insentiiveihin, mutta ihan samalla viivalla pitäisi puhua siitä, pitäisikö perinteisten tuotantomuotojen kattaa todelliset kustannuksensa. Sillä on yhtä iso painoarvo, mutta siitä harvemmin puhutaan. Esimerkiksi Saksassa on laskettu, että jos hiilivoiman pitäisi kattaa todellinen kustannuksensa, niin se olisi seitsemän senttiä lisää kilowattituntiin.
Jukka Tolvasen (ABB) kommentissa korostui Tekesin tukeman tutkimusyhteistyön tai ”tutkimusekosysteemin” tärkeys ABB:n kaltaisille isoillekin yrityksille. Tästä Cleenin energiatehokkuusohjelma on hyvä esimerkki. ”Me ollaan aika paljon tutkittu ABB:llä itse asioita. Nyt on huomattu, että jos halutaan suurempaa säästöpotentiaalia, suurempia vaikutuksia, auttaa asiakkaita enemmän, niin sen sijaan, että katsotaan yhtä laitetta, pitää katsoa systeemejä. Kun analysoidaan systeemejä, tuppaa käymään niin, et se oma kompetenssi hyytyy. Meillä Suomessa on todella mielenkiintoisia maailmanluokan yrityksiä, joilla on vahvaa tutkimustoimintaa myös täällä. Tähän suomalaiseen kulttuuriin, missä voidaan vielä luottaa toisiimme, niin tällainen yhteiskonsortiotutkimus toimii tosi kivasti. (…) Jos Amerikassa tehdään se sama juttu, niin pöydällä on sellanen 300-sivuinen yhteistyö soppari ja pino lakimiehiä ympärillä.”
Jari Tainio (Schneider) peräänkuulutti kertaalleen kotimarkkinoiden luomisen tärkeyttä: tutkimustyötä tarvitaan, mutta kuten professori Peter Lund sanoi aiemmassa paneelissa, innovaatiot mätänee maakuntiin. On paljon pieniä yrityksiä, joilla on ideoita ja oivalluksia, mutta ne eivät löydä tietään markkinoille. Pienillä yrityksillä ei ole lihaksia lähteä viemään tuotteitaan ulkomaille ja samaan aikaan kotimarkkinat eivät vedä. Jos kotimarkkinaa ei saada toimimaan, on turha luulla, että innovaatioita saadaan vietyä ulospäin: ”Nyt jos me katotaan sitä käytännön realiteettia energiatehokkuushankkeista: 2010 pantiin vireille Suomessa 28 miljoonan euron edestä. Niistä puolet pysähtyi markkinaoikeuteen tai uhkaukseen siitä, että joku valittaa markkinaoikeuteen. Eli markkinat ei toimi. Olisi kaikkien etu, että ne saataisiin toimimaan. Jos me katotaan sitä koko potentiaalia, luokkaa 280 plus 400 miljoonaa euroa vuodessa, ja sit me puuhastellaan 20 miljoonan euron hankkeiden ympärillä, niin täähän on ihan höpö höpö hommaa. Tänä vuonna julkisia kilpailutuksia energiatehokkuushankkeista on ollut tasan nolla. Eli tämä on se reaalimaailma, missä toimitaan. Tämä pitää saada toimimaan, ennen kuin voidaan viedä jotain täältä ulos.”
Karin Wikman (Tekes) painotti niin ikään, miten tärkeää on saada vienti käyntiin: ”Meillä on paljon pieniä toimijoita, joiden on vaikea päästä kansainvälisiin arvoverkkoihin ilman niitä ensimmäisiä referenssejä, first-of-a-kind laitoksia. On epäreilua verrata johonkin pelialaan, jossa pääomatarpeet ei ole niin suuria. Siellä tarvitaan se laptop ja yks kaveri. (…) Harva maailmalla ostaa ilman ensimmäisiä referenssejä maailmalla laitetta, jota ei ole muualla.”
Timo Rosenlef (Naps Solar Group) muistutti referenssiä seuraavasta vaiheesta: ”Kun yritykset pyörittävät liiketoimintaa, niiden on kerättävä itse ne varat, joilla ne toimii. Eli on oltava markkina, jolla kerätään sitä rahaa, jolla uskataan ponnistaa kansanvälisille markinoille. Eli tarvitaan ihan oikea kotimainen markkina (kysyntää), jossa alkaa kertyä tulosta, jolla uskaltaa pompata ulkomaille. Me tykätään puhua innovaatioista, teknologiasta ja referenssivaiheesta, mutta kaikki hiljenee, kun pitäis alkaa tehdä bisnestä. (…) Tekes voi auttaa johonkin pisteeseen asti, mutta sitten pitäis olla kotimaiset markkinat.”
Mikko Rytilahti (E&Y) huomautti, että markkinan luomiseen liittyy isona tekijänä se, minkälaisia asiakkaat ovat. Kotitalousasiakkaat monipuolistaisivat markkinoiden kysyntää. Suomessa uusiutuvaa energiaa tekevät tällä hetkellä isot toimijat ja sinne pienten suomalaisten yritysten ei ole ihan helppoa päästä. Jos esimerkiksi halutaan tuulivoimaloille 10 vuoden elinkaaren hallinta mukaan, niin aika vaikeaa on pienille toimijoille sitä tarjota. Aurinkopuolellakin on vain muutama toimija, jotka uskaltavat lähteä ja pystyvät toimittamaan skaalassa.
Se, mikä ero Suomessa siis on, verrattuna esimerkiksi Saksaan, on että Saksassa on tällä hetkellä uusiutuan energian kapasiteetista 35 % yksityishenkilöiden, kotitalouksien hallinnassa ja 11% maatalouksien hallinnassa. Tällaisille asiakkaille on aika erilaista lähteä myymään, kuin vaikkapa Helsingin Energialle.
Terveiset hallitusohjelmaan
Juha Stenberg (There Corporation): ”Saksasta on puhuttu paljon. Saksa on Euroopan veturi ja tehnyt oiketa päätöksiä sekä joitakin vääriä päätöksiä, joita se on sitten korjannut. Suomen etu voisi olla, että katsotaan, mitä Saksa teki ja jatketaan siitä. Opitaan niistä virheistä. Saksa on kuitenkin tehnyt paljon hyviä asioita.”
Karin Wikman (Tekes): ”Tärkeää on jatkaa tietä turhien esteiden poistamiseksi. Lisäksi julkisissa hankinnoissa voitaisiin ottaa cleantech-asioita paremmin ottaa huomioon ja tässä sekä valtio että kunnat ovat avainasemassa. Tavoitteilla ja regulaatiolla voidaan synnyttää markkinoita. Mutta pitää huomioida tietty ennakoitavuus.”
Jari Tainio (Schneier Electric): ”Tarvitaan paikallista toimintaa. Eri tahoja ja yhteistyötä, jossa saadaan paikallinen osaaminen ja innovaatiot saman pöydän ääreen. Niitä pitää tehdä siellä omalla alueella. Ja sitten kun ollaan hyviä siellä, niin kyllä sieltä päästään helpommin markkinoille yhdessä kuin kukin yksikseen. Ja tosiaan ehkä se iso asia, että seuraavassa hallitusohjelmassa toivoisin, että siellä tämä energiatehokkus kokonaisuutena nostettais muuksikin kuin vaan lauseeksi tai sanaksi jonnekin väliin. Eli mitä se tarkoittaa oikeasti konkreettisesti, mitä me tavoitellaan Suomessa ja kuinka me aiotaan sinne mennä. Nyt se on vähän hämärän peitossa. Tarvitaan kunnianhimoiset tavoitteet hiilidioksidin ja energian kulutuksen osalta. Pakko on maailman paras konsultti ja me tarvitaan sitä nyt.”
Jukka Tolvanen (ABB): ”Kolme asiaa: 1) Vero-ohjaus, sekä energiaverojen että energiatehokkaiden investointien tuen suhteen. Energian hinta-asia on herkkä, mutta sitä kyllä kannattaa miettiä. Energiatehokkuuden investointitukien simulaatiovaikutuksista on hyviä esimerkkejä vaikkapa 2000-luvun lopun Englannista ja Italiasta. 2) Riittävä tekes- ja yliopistorahoitus. Tutkimusyhteistyön kannalta tärkeää. 3) Energian omavaraisuus. Henkilökohtaisesti oli hauska juttu, kun lähi-Prismasta ostin Putin-juustoa. Mutta onkohan se miten hauskaa Suomen kannalta, että me ostetaan Putin-sähköä? Sitä kyllä kannattais miettiä. Pelkästään regulaatiolla, kuten energiatehokkuusstandardeilla, voidaan saada todella paljon aikaan ja siellä meillä on vielä paljon oppimista. Esimerkiksi sähkömoottoreiden tehokkuusvaatimuksissa Yhdysvallat on EU:n edellä.”
Timo Rosenlöf (Naps Group): ”Lisäyksenä edellisten puhujien nostamiin asioihin: pitää tulla stabiiliuutta. Yritykset, liiketoiminta ja teknologiakehitys vaatii stabiilia, suotuisaa ympäristöä, joka pitää alalle luoda. Se stabiiliuus ei voi olla tätä yhteen teknologiaan hirttämistä, mikä tällä hetkellä on päällä. Siinä Suomi on todella uniikki Euroopassa. Poliittisessa keskustelussa ei hyväksytä sitä tosiasiaa, että ilman mitään vastakkainasettelua laaja energiaportfolio on perusteltu. Eri vaihtoehtojen todellisia kustannuksia olisi tarkasteltava avoimesti. Konkreettisena lähitulevaisuuden asiana: ei perusteta taas yhtä työryhmää ja sen jatkotyöryhmää, pakotieksi todellisista toimista. Ei voida yhä pohtia täällä alustavina asioita, jotka menee jo tuolla maailmalla kaukana edellä. Otetaan lähtökohdaksi se, mitä jossain muussa maassa on jo saavutettu ja jatketaan siitä eteenpäin. Ei tutkita samoja asioita uudestaan.”
Kommenttipuheenvuoro
kansanedustaja Antti Kaikkonen, keskusta (huom. teksti ei ole sanatarkkaa lainausta):
”Hyviä näkökulmia panelisteilta. Olen samaa mieltä siitä, että ei enää työryhmiä ja miettimistä, vaan liikettä. Näkisin tärkeänä, että uuden halllituksen keskeisenä painopisteenä on energiakäänne, siinä hengessä, missä täälläkin on siitä keskusteltu: biotalouden ja cleantechin hallitus, jossa selkeänä painopisteenä on muutoksen saaminen tällä saralla. Öljyn ja kivihiilen tuontia täytyy vähentää radikaalisti ja sitä myöten tuontiriippuvuutta Venäjästä. Panostamalla kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin syntyy myös uutta liiketoimintaa, osaamista ja referenssejä. Voidaan myydä suomalaista osaamista myös ulkomaille.
ABB tässä totesi, että on tehnyt jo energiakäänteen: luopunut ydinvoimasta ja tuottaa tämän ajan haasteisiin vastaavia ratkaisuja. Työpaikkoja tulee lisää ja ilmastokin samalla säästyy.
Tarvitaan paljon monenlaisia ratkaisuja, kuten pientuotannon markkinoille pääsyn helpottaminen ja esteiden poistaminen. Itse pitäisin ideaalina sitä, että meillä energiantuotanto Suomessa perustuisi moniin pieniin yksikköihin ympäri Suomea, jossa energiaa tuotetaan ja kulutetaan lähellä, sen sijaan, että meillä tunnutaan ihannoivan hyvin keskitettyä tuotantoa. Tästähän käydään eduskunnassa parhaillaan keskustelua. Itse näkisin paljon enemmän myönteisiä mahdollisuuksia hajautetun energiantuotannon kautta.
Tutkimusekosysteemiin panostaminen on tärkeää kyllä. Mitä tulee markkinoihin, niin minulla on käsitys, että meillä on Suomessa hyvää osaamista ja potentiaalia. Missä ei ehkä ole riittävästi osaamista, on oman osaamisen markkinointi Eurooppaan ja muualle maailmaan. Tarvittaisiin jonkinlainen energia-alan ja cleantechin Slush-tapahtuma Suomeen, jossa laitettaisiin iso vaihde silmään.
Fossiiliset polttoaineet alas, enkä kannata lisäydinvoiman rakentamista. Tällä tavalla syntyy potentiaalia, työpaikkoja, vientejä ja Suomi nousuun.”
Yhteenveto Tulevaisuuden energiat ja Suomi -tilaisuudesta
Tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajan Oras Tynkkynen, kansanedustaja (vihr):
Poimintoja ja yhteenvetoa hyvästä keskustelusta: (a.o. yhteenvedosta on luetun sujuvoittamiseksi karsittu lähes kaikki viittaukset siitä, kuka minkäkin asian nosti esiin)
- Meillä on monia mahdollisia energiatulevaisuuksia edessä, monenlaisia polkuja valittavana ja haarukka eri vaihtoehtojen välillä on melko suuri.
- Teknologiamielessä näkymät ovat selkeämpiä kuin politiikan mielessä.
- Yllätyksiä sekä teknologian kehityksen, markkinoiden että politiikan suhteen on luvassa ja niihin kannattaa varautua.
- Teknologiakehitystä tarvitaan kaikilla vähäpäästöisillä teknologiapoluilla.
- Mitä eri tulevaisuuksista tiedetään, on ainakin se, että uusiutuvan energian osuus ainakin kasvaa. Kuinka paljon, nopeasti ja millä teknologioilla, on sitten toinen kysymys.
- On myös suhteellisen turvallinen veikkaus, että maailma on siirtymässä isosti uuteen teknologiaan.
- Se on sitten epäselvää, minkä polun Suomi valitsee. Monessa puheessa on viitattu yhteen merkittävään linjavalintaan, jonka eduskunta tekee joulukuun alussa, eli annetaanko lupa yhdelle ydinvoimahankkeelle vai torpataanko se. On varmasti perusteltuja mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta mikä on aika selvää, on se, että päätös sitoo pitkälle eteenpäin, ainakin 70 vuotta.
- Muutamissa puheenvuoroissa, kuten Mikko Rytilahden puheenvuorossa tuli esiin, että ydinvoimapäätös vaikuttaa myös muiden energiavaihtoehtojen näkymiin, eli onko näille muille energiamuodoille todella tarvetta ja kysyntää, jos tehdään iso investointi ydinvoimaan. Toisaalta Tiina Koljonen painotti, että mitään vaihtoehtoa ei kannatae sulkea pois ja että monipuolisuus on nimenomaan vahvuus.
- Monessa puheenvuorossa painotettiin, että energiapolitiikka on itse asiassa myös elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaa, eli siellä tehdään isoja valintoja myös talouden kannalta.
- Referenssien tärkeyttä nostettiin esiin, vähän eri painotuksin. Aikalailla kaikki olivat suuntamassa kansainvälisille markkinoille. Edustaja Jugnerin mielestä referenssejä tarvitaan, mutta ei välttämättä kotimarkkinoilta. Moni asiantuntija tuntui olevan ihan eri mieltä.
- Referensseistä pitäisi päästä myös eteenpäin. Ne ei riitä, jos markkinat eivät vedä.
- Politiikan roolia on käsitelty laajasti. Rytilahti huomioi, että regulaatiolla voidaan sysätä markkinoita käyntiin. Ennakoitavuus ja pitkäjänteisyys on yleisesti jaettu toive, julkisten hankintojen rooli nousi esiin, ja että perinteisen energian pitäisi kattaa todelliset kustannukset. Varmaan tämä pitäisi kattaa kaikkeen energiaan.
