Rakennukset kuluttavat noin 30% Suomen loppuenergiankäytöstä, joten niiden merkitys energiankulutuksen ja päästöjen pienentämisessä on tärkeä. Käyttämätön energia on kaikkein ympäristöystävällisintä energiaa. Rakennukset ovat myös merkittävä osa kansallisvarallisuuttamme. Lisäksi rakennukset ovat koteja, lapsuudenmuistoja; niillä on rahallisen arvon lisäksi myös merkittävä tunnearvo. Rakennuskantaa tulee siis kehittää, ylläpitää ja parantaa pieteetillä.
Energiatehokkuus ei ole syy homeongelmiin
Aika ajoin julkisuudessa nousee esiin hometalot. Syynä homehtumiselle esitetään useimmiten energiatehokkuus. Tässä menee kuitenkin valitettavasti käsitteet sekaisin. Se ei ole energiatehokkuutta, että lämmöneristys on asennettu väärään paikkaan ja rakenne ei toimi rakennusfysikaalisesti oikein. Märkä ja homehtuva materiaali ei eristä lämpöä. Myöskään väärin tasapainotettu ilmanvaihto, joka vetää epäpuhtauksia maaperästä tai seinärakenteista sisäilmaan, ei ole energiatehokkuutta, vaan päinvastoin, se on energiatehottomuutta.
Lämmöneristeen asentaminen väärään paikkaan aiheuttaa ongelmia
Energiatehokkuutta on tutkittu paljon. Toistaiseksi näyttöä ei ole, että energiatehokkuus aiheuttaisi homeongelmia. Sitä vastoin on paljon vakuuttavaa näyttöä siitä, että lämmöneristeen asentaminen rakennusfysikaalisesti väärään paikkaan aiheuttaa pitkällä aikavälillä ongelmia, oli rakennus sitten energiatehokas tai ei. Samoin energiatehokkuus usein yksinkertaistetaan tarkoittamaan paksumpaa lämmöneristekerrosta seiniin. Kylmässä ilmastossamme on toki tärkeää eristää ulkoseinä riittävän hyvin, jo ihan lämpöviihtyvyyden kannalta, mutta energiatehokkuus on monen tekijän summa.
Energiatehokkuudessa sähkönkulutuksen hallinnalla on merkittävä rooli
Erityisesti uudemmissa rakennuksissa sähkönkulutuksen suhteellinen osuus on lämpöä paljon suurempi. Yksittäisten sähkölaitteiden energiatehokkuus on toki parantunut, mutta samalla laitteiden määrä on kasvanut. Tässä on myös mahdollisuutemme. Uudella teknologialla sähkökuormia voidaan säätää paremmin ja nopeammin. Tehon hallinnan merkitys tulee kasvamaan, sillä energiajärjestelmässämme on entistä suurempi osa vaihtelevaa energiantuotantoa.
Vaihtelevan tuotannon, kuten tuuli- ja aurinkovoiman lisääntyessä varastoinnin tarve ja kysynnänjouston merkitys korostuvat. Rakennukset ovat yksi merkittävä potentiaali kysynnän joustossa. Rakennusten energia- ja taloteknisiä järjestelmiä tulisikin entistä enemmän suunnitella niin, että kysyntäjousto voidaan huomioida paremmin. Suomessa huipputehon tarve ei ole pienentynyt, vaikka energian kysyntä on viime vuosina pienentynyt. Esimerkiksi vuoden 2015 energiankulutus oli 7-8 TWh pienempi vuoteen 2007 verrattuna, siitä huolimatta tammikuun alussa 2016 tuli kaikkien aikojen tehohuippu Energiateollisuuden tilastojen mukaan. Energian kysyntä on pienentynyt esimerkiksi energiatehokkuuden parantumisen ja vientiteollisuuden pienentyminen takia.
Energiatehokkuus ja päästöjen vähentäminen parantavat rakennuskannan kestävyyttä
Rakennuskanta on pitkäikäistä ja siksi on tärkeää ohjata rakentamista ratkaisuihin, jotka ovat energia- ja resurssitehokkaita. Kun rakennusta optimoidaan kokonaisuutena, voidaan pienentää samanaikaisesti energian- ja resurssien käyttöä sekä hiilijalanjälkeä.
Rakennuskannan kestävä kehitys on kuitenkin myös muuta kuin numeroita. Se on asumisen viihtyisyyttä, turvallisuutta, terveellisyyttä, kulttuurisia ja esteettisiä arvoja, meidän omia muistojamme. On tärkeää muistaa, että nämä tavoitteet eivät ole ristiriidassa energiatehokkuuden kanssa, vaan tukevat sitä. Energiatehokkuudella ja päästöjen vähentämisellä pystymme vaikuttamaan siihen, että arvokas rakennettu ympäristömme säilyy myös lapsillemme ja lapsenlapsille sekä synnyttää uusi kivoja muistoja.
Kirjoittaja
Miimu Airaksinen
Tutkimusprofessori, VTT
Julkaistu alunperin Smart Energy Transition -hankkeen blogikirjoituksena.
