Suomi tuottaa noin promillen maailman päästöistä. Kiinan kaltainen jättiläinen voi tuottaa päivässä saman verran päästöjä kuin Suomi vuodessa. Näistä luvuista on helppo vetää johtopäätös, ettei omilla toimillamme ole väliä.
Johtopäätös on väärä. Kotimaiset päästövähennykset ovat välttämättömiä, ja niihin meitä sitovat sekä oma ilmastolakimme että EU:n tavoitteet. Mutta luvut osoittavat silti oikean kysymyksen suuntaan: ongelma on mittakaavassa.
Missä mittakaava on sitten ratkaistavissa? Vastaus ei löydy Suomen rajojen sisältä. Silti valtaosa ilmastokeskustelustamme pyörii yksinomaan siellä.
Vauhdittaaksemme energiasiirtymää tosissamme, on kohdennettava toimia hiilikädenjälkeen – positiiviseen konseptiin, joka mittaa kuinka paljon tuote, palvelu tai ratkaisu auttaa pienentämään muiden hiilijalanjälkeä. Keskustelua kuuluisi siirtää siihen, että luodaan positiivisia hyötyvaikutuksia tunnistamalla uusia liiketoimintamahdollisuuksia, sen sijaan että keskityttäisiin vain tehokkuuteen ja oman hiilijalanjäljen minimoimiseen.
Käyttäen vipuvaikutusta, pystymme auttamaan väkiluvuiltaan ja päästöiltään kookkaita maita energiasiirtymän kanssa. Suomessa yhden prosentin parannus sähköjärjestelmässä on teknisesti hienoa. Intiassa sama ratkaisu voi tarkoittaa miljoonien tonnien päästövähennyksiä. Voimme aikaansaada kokoluokkaamme verrattuna suhteettoman suuren vaikutuksen.
…mutta miten?
Pohditaan hetki globaalia ilmastonmuutosta. Meillä on kova kiire. Tänä päivänä ratkaisujemme nopeus ja todellinen vaikutus ympäristöön ovat avain. Eli miten vähentää päästöjä suuressa mittakaavassa jo parin vuoden sisällä?
Suuret infrastruktuurihankkeet ovat välttämättömiä, mutta ne valmistuvat vuosikymmenessä, eivät vuodessa. Euroopan Komissio arvioi, että EU:lla on 1,2 biljoonan (1200 miljardin) euron investointitarve sähköinfrastruktuuriin 2040 mennessä. Eikä sekään näytä yksin riittävän. Tämä on siis kallista ja hidasta puuhaa, eikä se silti vaikuta mahdollistavan tarpeeksi hyvin jaksottaisten uusiutuvien energianlähteiden (aurinko- ja tuulivoiman) laajamittaista integroimista kantaverkkoihin.
Erittäin nopea tapa skaalata on tehdä olemassa olevasta infrastruktuurista älykkäämpää. Tässä ohjelmistoratkaisut ovat ylivoimaisia, sillä nämä ratkaisut skaalautuvat kansainvälisesti valtavasti nopeammin. Suomi ei voita volyymikisoja fyysisen tuotteen tuotannossa. Tässä tapauksessa kyky rakentaa oppivia ja sopeutuvia järjestelmiä on ratkaiseva, ja Suomella on energia- ja digitaaliosaamista, jota harvalla on.
Fingridin kantaverkko tasapainottaa kysyntää ja tuotantoa reaaliajassa yhdistämällä älykkään verkon, teollisuuden kysynnän jouston sekä hajautetut ohjelmisto- ja laitteistoratkaisut. Saksa on varannut satoja miljardeja euroja energiainfrastruktuuriin (esimerkiksi sähköverkkojen kokonaislaajennukseen ja vetyinfrastruktuuriin), mutta hankkeet myöhästelevät ja valmistuminen venyy vuosikymmeniin. Suomalaiset joustoratkaisut ovat käytössä jo nyt. Meillä on yksi maailman kehittyneimmistä reservimarkkinoista.
Silti, kansainvälistyminen nähdään edelleen liian usein lineaarisesti: ensin kotimarkkinat, sitten pohjoismaat ja lopulta tarkastellaan globaalia skaalautumista. Tämä ajattelumalli on hieman ristiriidassa sen kanssa, miten energia-alaan voi luoda merkittävän vaikutuksen: se syntyy silloin, kun globaali konteksti on jo innovaatioprosessin lähtövaiheessa suunnittelun perustana.
Emme pysty ratkaisemaan kaikkea. Meidän on kohdennettava toiminta korkean vipuvaikutuksen käyttötapauksiin, joihin meillä on teknologinen etulyöntiasema ja kyvykkyys luoda ratkaisuja, joiden skaalautuvuus on suuri.
Born global -ajatustavan ei kuulu olla kasvustrategia. Sen pitäisi olla lähtöoletus, jotteivat ratkaisut jää rakenteellisesti liian pieniksi globaalissa mittakaavassa.
Toimintamallin perusta: Miten Suomi rakentaa globaalin hiilikädenjäljen?
Vastaukseni lyhyesti: ekosysteemi. Mittava kansainvälinen laajentuminen ei yleensä perustu yksittäisen yrityksen kyvykkyyksiin, vaan monien toimijoiden kokonaisuuksiin. Uusia energiaratkaisuja syntyy yhteistyössä ja konsortioissa, joissa yhteispeliä tekevät kunnianhimoiset teknologia-startupit, suuryritykset, paikalliset toimijat sekä julkiset rahoitusmekanismit. Kilpailuetu ei synny pelkästään teknologiasta, vaan kyvystä johtaa monitahoisia yhteistyöverkostoja kohti yhteisiä tavoitteita. On pystyttävä navigoimaan eri markkinoiden yksilöllisiä rakenteellisia esteitä, ja eri toimijat tai kumppanuudet ratkaisevat eri ongelmat.
Born global -lähestymistapa ei tarkoita hallitsematonta tai ennenaikaista kansainvälistymistä, vaan kurinalaista ja kohdennettua markkinavalintaa. Keskeistä on tähdätä ratkaisu yhteen selkeästi määriteltyyn käyttötapaukseen. En väitä tämän olevan helppoa. Väitän, että kannattaa tarkasti päättää kriteerit niille markkinaesteille, joiden kanssa voi tai ei voi elää.
Suurin tarve ja suurimmat esteet usein kohtaavat, eikä tämä ole sattumaa. Markkinat pysyvät toimimattomina osittain siksi, että ne ovat suljettuja. Syyt voivat olla regulaatioissa, poliittisessa päätöksenteossa tai muissa yhteiskunnan valtarakenteissa. Joskus maassa voi olla valtionomisteinen sähköyhtiö, joka hallitsee maan sähkön siirtoa ja jakelua. Silti jokin Suomalainen firma voi todeta, että heidän tarjoomansa sopii kyseiseen markkinaan. Esimerkkejä löytyy kuten Wärtsilä ja Fortum. Tai ehkä maassa ei ole olemassa sähkön reservimarkkinoita. Silloin ongelma ei ole kyseisen teknologian puute, vaan että tietynkaltaiset ratkaisut sopivat paremmin kyseiseen markkinaan.
Suuret teolliset toimijat voivat tukea teknistä validointia tarjoamalla pääsyn dataan, käyttöympäristöihin ja ensimmäisiin maksullisiin pilotteihin. Markkinoille pääsy puolestaan ratkeaa harvoin ilman paikallisia kumppaneita: paikallistuntemus ja luotetun tahon lämmin intro on monesti vaatimus, että pääsee edes istumaan saman pöydän ääreen.
Uskottavuutta on kuitenkin rakennettava myös kansallisella tasolla. Suomi on jo maailman ensimmäisten yhteiskuntien joukossa etenemässä hiilineutraaliksi ja tavoitteenamme saavuttaa tämä vuoteen 2035 mennessä. Voimme käyttää tätä jo nyt valttikorttina ja referenssinä. Se on todiste teknologisesta kyvykkyydestämme.
Teknologiakehittäjille kaikki yllä oleva tarkoittaa globaalin kontekstin ottamista suunnittelun ja tutkimustyön lähtökohdaksi. Julkiselle sektorille se tarkoittaa kansainvälistymisen esteiden aktiivista poistamista.
Suomen todellista ilmastovaikutusta ei mitata sillä, kuinka puhtaaksi saamme oman järjestelmämme, vaan sillä, kuinka paljon nopeutamme muiden murrosta.
Kirjoittaja
Robin Haapavaara
+358 505944297
robin.haapavaara@gmail.com
