Kuluttajiin ja kansalaisiin kohdistuu kasvava kiinnostus energiamurroksen ajureina ja ilmastopolitiikan toimijoina. Kuluttajien valinnat ja heidän mahdollisuutensa vaikuttaa energia- ja ilmastoratkaisuihinsa ovat nousseet keskeisemmäksi keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa (KAISU) ja eduskunnan energiaremonttiryhmä pohtii kuluttajien pääsyä energiamarkkinoille (Kuluttajat mukaan energiamarkkinoille -seminaari).
Mutta mitä aktiivisista energiakansalaisista tiedetään? Kansalaiset, nuo demokratian myyttiseksi massaksikin kuvatut oliot, ovat aina monien intohimojen ja oletuksien kohteina. Kuluttajat ovat puolestaan yritysten ja taloustieteen oletustoimijoita, joilla on vastaava kohtalo taipua erilaisiin yleistyksiin. Kuluttajat haluavat sitä tai tätä, kansalaiset toimivat näin tai noin. Erityisesti merkittävien teknologisten ja sosiaalisten muutosten aikana on tavallista yliyksinkertaistaa kansalaisten ja kuluttajien toimia. Koska yhteiskunnalliset muutokset ovat vaiheittaisia ja hitaita, voidaan samasta todellisuudesta tehdä vastakkaisia väitteitä valitsemalla se populaatio, josta käsin muutosta kuvataan. Kun edelläkävijät ja heidän elämäntapansa edustavat kokonaisuutta, tulevaisuus koostuu yhä kasvavasta määrästä valveutuneita toimijoita ja aktiivisia muutoksentekijöitä. Kun perässähiihtäjät nostetaan oletustoimijoiksi, kansa koostuu vanhaa järjestystä rakastavista sohvaperunoista ja siilipuolustuksessa etujaan varjelevista NIMBYistä.
Jotta saisimme kuvan siitä mitä kaikkea aktiivisin osa energiakansalaisista jo nykyään tekee, käymme tässä blogisarjassa läpi kansalaisten aktiivisuutta siirtyen aktiivisista ja suorista osallistumisen tavoista välillisempään vaikuttamiseen. Kutakin aktiivisen energiakansalaisuuden muotoa käsitellään omassa blogitekstissään.
- osa 2: Kansalaiset oman energiansa tuottajina ja energiaratkaisujensa kehittäjinä
- osa 3: Kansalaisten kyky ja halu toimia aktiivisina kuluttajina
- osa 4: Kansalaiset vertaistuen antajina ja energia-aktiiveina
- osa 5: Kansalaisten ääni energiaa koskevassa poliittisessa ja alueellisessa päätöksenteossa
Miksi näiden teemojen hahmottaminen on tärkeää, kun ennakoidaan tulevaa ja tehdään energia- ja ilmastopoliittisia päätöksiä?
Energiamurros tarkoittaa asteittaista mahdollisten energiavalintojen lisääntymistä uusien tuotantotapojen ja jakelupalveluiden tullessa markkinoille. Tästä ei seuraa kaikkien kuluttajien hyperaktivoitumista, mutta vähähiilinen hajautettu energiantuotanto ja digitaalisten palveluiden kasvu avaa uudenlaisia mahdollisuuksia. Merkittävästi nykyistä suurempi osa väestöstä tulee tarttumaan omatuotannon mahdollisuuksiin esimerkiksi aurinkoenergian, tuuliosuuskuntien, energiavarastojen ja kysyntäjoustojärjestelmien kautta. Samaan aikaan osa kansalaista jatkaa keskitettyjen, arjessa vaivattomien ja näkymättömien energiapalveluiden käyttöä ja siten päätyvät kuluttamaan ratkaisuita, joita markkina- ja poliittinen ohjaus on markkinoille tuottanut. Tälle välille muodostuu uudenlaisia palveluita ja kulutuksen vaihtoehtoja käyttävien kansalaisten ryhmä sikäli, kun uusia toimivia vaihtoehtoja ja palveluita tulee saataville. Varsinkin lähivuosina muutos tulee avaamaan erilaisia mahdollisuuksia niin pientaloissa kuin kaupunkien kerrostalokeskustoissa.
Kaikkiin yllä esitettyihin osallistumisen tasoihin liittyy uusia teknologisia ratkaisuita. Digitaalisten viestintä/vuorovaikutusalustojen tärkeys (vertaistuki, osallistaminen, joukkoistaminen, suora vaikuttaminen) on jo selvästi näkyvissä ja uusia alustoja ja vuorovaikutustapoja nousee esiin myös jatkossa. Niiden muotoa ja soveltuvuutta energia-alan kansalaisaktiivisuuteen on vaikea ennakoida, mutta jo tähän päivään mennessä tapahtuneen valossa niillä tulee olemaan suuri merkitys johon palaamme blogisarjan osassa 4. Energiatekniikan kehitys mahdollistaa myös uudenlaisia yhteisöllisyyden muotoja. Esimerkiksi älykkäästi ohjattavan energiajärjestelmärajapinnan merkitys osallistumiselle voi muodostua kiinnostavaksi kun ”energiayhteisöt” voivat saada muitakin kuin paikallisesti jaettuun verkkoon liittyviä muotoja sekä tuotannossa, jakelussa että varastoinnissa. Näin käy, ja on jo parhaillaan nähtävissä saksalaisissa ja hollantilaisissa piloteissa, mikäli älymittarien informaatiosta yhdistettävä virtuaalimittarointi uusille hajautetuille tuottaja-/kuluttajayhteisöille sekä kaksisuuntaisen sähkön (ja/tai lämmön) siirto mahdollistetaan. Näiden ratkaisujen ja niihin syntyvien palveluiden mahdollistaminen vaatii kuitenkin poliittista ohjausta.
Lopuksi vielä motivaatiopala siihen miksi kansalaisten aktiivisuus energiassa kaikella todennäköisyydellä nousee?
Taulukko 1. vertailee käsitystä siitä mitä kuluttaja, aktiivinen kuluttaja, kuluttaja-tuottaja ja kehittäjäkuluttaja tekevät median ja energian tutkimuskirjallisuudessa. Taulukko auttanee hahmottamaan sitä, että muilla elämän alueilla normaaliksi ja tavanomaiseksi koettu aktiivisuus on energiakeskustelussa nähty poikkeuksellisen aktiiviseksi ja jopa saavuttamattomaksi. Samaan aikaan suomalaiset kokevat puulämmityksen ja klapien teon mitä luonnollisimmaksi asiaksi (Jalas & Rinkinen, 2016).
Taulukko 1. Kuluttajan aktiivisuus sosiaalisessa mediassa ja energiassa
Kirjoittaja
Professori Sampsa Hyysalo
Aalto-yliopisto
Kirjoitus on alunperin julkaistu Smart Energy Transition -hankkeen blogissa.
