Merkittävä osa kansalaisten energiaa koskevista valinnoista on tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa rakenteistunut keskitettyjen suurien tuotantolaitosten kautta. Esimerkiksi kerrostalossa kaukolämpöalueella elävä suomalainen voi yhä saada lämpönsä vain kaukolämpöverkon toimittajalta. Vaatii kosolti aktivismia (ja otollisen sijainnin), jotta lämpöä tai edes sähköä voisi saada muualta kuin jakeluverkon omistajan kautta, vaikka sähkön tuottajan voikin kilpailuttaa. Merkittävä osa kansalaisen vaikutusmahdollisuuksista omaan energiankäyttöön on tällöin välillistä ja tapahtuu kunta- ja valtakunnan politiikan kautta.
Ilmastotavoitteet ovat muuttaneet energiaa koskevaa päätöksentekoa. Kuntien ja kaupunkien aktiivisempi rooli omistamissaan energiayhtiöissä ja alueellaan sijaitsevien energiantuotantolaitosten ohjauksessa on johtanut muun muassa hiilen polton vähenemiseen lauhdevoimaloissa ja Helsingissä päätökseen olla rakennuttamatta uutta lauhdevoimalaa. Poliittisen päätöksenteon suuntautuminen puhtaampaan energiaan ei näytä olevan yksioikoisesti sidoksissa puoluetaustaan – esimerkiksi eduskunnan energiaremonttiryhmässä on kansanedustajia kaikista puolueista. Kansalaisten aktivoituminen energia- ja ilmastokysymyksissä vaikuttaa siis myös epäsuorasti politiikan tekijöiden kautta.
Kansalaisten aktiivisuus ja aktivoituminen poliitikkoja kohtaan saavat varsin eri muotoja maaseudulla ja suurissa kaupungeissa
Tässä kohtaa on hyvä todeta, että kansalaisten aktiivisuus ja aktivoituminen poliitikkoja kohtaan saavat varsin eri muotoja maaseudulla ja suurissa kaupungeissa. Maaseudulla muutos kohti vähähiilisyyttä yhdistyy lähiseudulle kanavoituviin bioenergian hankintoihin ja joissain kunnissa paikalliseen tuulivoimaan. Suurissa kaupungeissa on nähtävissä korrelaatio vihreiden vahvistuvan aseman ja hiilenpolton vähentämiseen tähtäävien toimien välillä. Kyseinen korrelaatio tuskin on yksinkertainen tulos vihreiden politiikasta. Kyse on ennemmin laajemmasta kunnallispoliitikkojen heräämisestä äänestäjien muuttuneisiin vaateisiin ilmastotoimista, josta vihreiden tasaisesti kasvanut kannatus on selkeä viesti.
Kuntalaiset voivat myös ottaa edelläkävijän aseman. Hiilineutraalit kunnat (HINKU) -aloite on levinnyt vuosikymmenessä viidestä kunnasta 37:ään (6.10.2017) ja tarjonnut tukirakenteen kuntien energiatyölle sekä erilaisille kuntalaisten parissa toteutetuille kampanjoille, kuten Open Homes -energiakävelyille, kylien kilpailuille, kiinteistörekisterien ajantasaistamiselle ja aurinkopaneelien yhteishankinnalle (Mattinen, 2016; Heiskanen et al. 2017; Jalas et al. 2017).
Kuten tämän blogisarjan kolmannessa osassa todettiin, HINKU-kuntien ensimmäisen viiden vuoden 30 %:n päästövähennykset ylittivät odotukset. HINKUn on raportoitu tuoneen uuden energiatekniikan ja energiakysymykset kansalaisille tutuiksi. Lisäksi aloitteen on raportoitu parantaneen, inspiroineen ja legitimoineen sekä yksityisten yritysten että kuntien investointeja uusiutuvaan energiaan. Kansalaiset liittyvät moniin kampanjoihin mukaan niin osallistujina kuin toteuttajina.
Tässä blogisarjassa käytiin läpi eri muotoja joita aktiivinen energiakansalaisuus saa tämän päivän Suomessa
Lähdimme liikkeelle superaktiiveista, jotka kehittävät käytössään olevaa energiateknologiaa, ja totesimme näitä ihmisiä olevan enemmän kuin yleensä uskotaan. Tämän jälkeen tarkastelimme ihmisiä, jotka ovat tietoisesti lähteneet muuttamaan omaan energiankulutustaan. Havaitsimme, että merkittävä osa kansalaisista on kiinnostuneita ja kykeneviä uudistamaan omaa energiankäyttöään ja energiaratkaisuitaan, ja toisaalta, että myös säästöpotentiaali on ainakin säästökisojen valossa suuri. Edellisessä osassa tarkastelimme aktivismia ja verstaistukea, jota kansalaiset ja kuluttajat etsivät ja antavat toisilleen ja totesimme sen jo muuttuneen digitalisaation myötä. Eikä unohtaa sovi tässä viimeisessä blogissa käsiteltyä välillistä vaikuttamista: demokratiassa moni muutos lähtee, tai on lähtemättä, siitä keitä kansalaiset valitsevat itseään edustamaan ja kuinka aktiivisesti he näitä edustajiaan toiveistaan informoivat.
Kirjoitus on osa viisiosaista blogisarjaa. Tässä neljännessä osassa tarkastellaan kansalaisten ääntä energiaa koskevassa poliittisessa ja alueellisessa päätöksenteossa.. Lue tästä sarjan neljäs osa: Kansalaiset vertaistuen antajina ja energia-aktiiveina.
Kirjoittaja
Professori Sampsa Hyysalo
Aalto-yliopisto
Kirjoitus on alunperin julkaistu Smart Energy Transition -hankkeen blogissa.
Lähteet
Heiskanen, Eva, Heli Nissilä, and Pasi Tainio. 2017. “Promoting Residential Renewable Energy via Peer-to-Peer Learning.” Applied Environmental Education & Communication 16 (2): 105–116.
Jalas, Mikko, Sampsa Hyysalo, Eva Heiskanen, Raimo Lovio, Ari Nissinen, Maija Mattinen, Jenny Rinkinen, Jouni K. Juntunen, Pasi Tainio, and Heli Nissilä. 2017. “Everyday Experimentation in Energy Transition: A Practice-Theoretical View.” Journal of Cleaner Production. doi:10.1016/j.jclepro.2017.03.034.
Mattinen, M. K., P. Tainio, M. Salo, M. Jalas, A. Nissinen, and E. Heiskanen. 2016. “How Building Users Can Contribute to Greenhouse-Gas Emission Reductions in Finland: Comparative Study of Standard Technical Measures, User Modifications and Behavioural Measures.” Energy Efficiency 9 (2): 301–320.
