Saksassa tuotetaan aurinkosähköä henkilöä kohti enemmän kuin aurinkoisessa Espanjassa. Itävallassa aurinkolämpöä hyödynnetään enemmän kuin lämpimässä Italiassa, jossa puolestaan on enemmän pellettikattiloita henkilöä kohti kuin kylmässä ja metsäisessä Suomessa. Miksi näin?
Erojen ymmärtäminen on tärkeää, mikäli haluamme viedä tai tuoda teknologiaa tai politiikkakeinoja.
On helppo sanoa, että syyt johtuvat politiikasta ja eri ratkaisuihin suunnatusta taloudellisesta tuesta. Mutta miksi eri maissa on erilaiset politiikat? Erojen ymmärtämiseksi on kaivauduttava syvemmälle historiaan ja markkinoiden kehitykseen.
Tutkimme asiaa katsauksessa aurinkopaneeleiden, aurinkokeräinten, lämpöpumppujen ja pellettikattiloiden yleisyyttä selittävään eurooppalaiseen tutkimukseen. Katsauksessa etsimme yhtäläisyyksiä ja eroja eri teknisten ratkaisujen leviämisessä eri maissa.
Uuden ratkaisun leviämiseen vaikuttaa kunkin maan fyysinen rakennuskanta, erityisesti omakotitalojen osuus asuinrakennuksista sekä omistusasumisen yleisyys. Omistusasuminen, tulot ja pääoman saatavuus, koulutustaso ja jossain määrin myös ikä selittävät kotitalouksien valmiuksia investoida uusiutuvan energian tuotantoon. Näillä tekijöillä on erilainen vaikutus uuden ratkaisun leviämiskäyrän eri vaiheissa.
Koulutetut nuorehkot edelläkävijät, jotka eivät liikaa mieti kustannuksia ja hyötyjä, ovat kriittisessä roolissa leviämisen alkuvaiheessa. Seuraavan vaiheen valtavirtamarkkinoilla kustannukset ja hyödyt – tai niitä koskevat uskomukset – ovat puolestaan tärkeämpiä.
Vaikuttaa siltä, että kotitalouksien uusiutuvan energian ratkaisujen on helpompi yleistyä maissa, joissa on riittävä tiheys ja kokonaismäärä taloudellisesti hyvin toimeentulevia, suhteellisen koulutettuja omakotitalon omistajia. Leviämisen liikkeelle lähtöä vauhdittavat usein paikalliset kansalaisliikkeet, yksittäiset aktivistit sekä vertaisviestintä. Markkinoiden vakiintumisvaiheessa leviämistä edistävät esimerkiksi paikallisten asentaja- ja rahoituspalvelujen saatavuus ja luvituksen helppous, joiden johdosta jokin teknologia vaikuttaa ”helpommalta” kuin muut. Onnistuneissa tapauksissa paikallinen kysyntä ja tarjonta vahvistavat toisiaan luoden positiivisen kierteen.
Maiden välillä on tärkeitä eroja siinä, mitä kilpailevia tai täydentäviä ratkaisuja kussakin maassa on tarjolla. Esimerkiksi kattava kaasu- tai kaukolämpöverkko on kova kilpailija uusille lämmitysratkaisuille. Myös eri ratkaisujen uskottavuudessa on eroja riippuen siitä miten ne istuvat paikalliseen kulttuuriin ja infrastruktuuriin ja siitä, kuinka ja miten otolliseen aikaan asiantuntijat, sosiaaliset liikkeet ja media ovat esitelleet niitä, ja minkä ensikokemukset kuluttajat ovat niistä saaneet. Politiikalla on vaikutuksensa, mutta yksittäisten tekijöiden lisäksi keskeisiä ovat pitkäaikaiset panostukset markkinoiden ja osaamisen sekä infrastruktuurin kehittämiseen.
Tutkittavaa on vielä paljon, mutta katsauksemme perusteella voi tehdä muutamia suosituksia:
- Koska kysyntä ja tarjonta kehittyvät vuorovaikutuksessa, politiikan kannattaa keskittyä molempiin samanaikaisesti markkinoiden rakentamiseksi. Rakennukset on sidottu tiettyyn paikkaan ja paikalliseen rakennuskulttuuriin, joten markkinat ovat varsinkin alkuvaiheessa paikallisia. Kriittisen massan ja positiivisen kierteen saavuttamiseksi markkinoita saattaa olla järkevä rakentaa paikallisesti ennen kuin yritetään kattaa koko maa.
- Kun markkinoita halutaan laajentaa, ratkaisut on sopeutettava niiden käyttöympäristöihin, jotka ovat Euroopan eri osissa (joskus maiden sisälläkin) varsin erilaisia. Käyttöympäristöt ja käyttäjien mahdollisuudet ja rajoitteet on tärkeä tuntea hyvin; esimerkiksi kotitalouksien mukavuusodotukset, investointimahdollisuudet ja paikallisten täydentävien palveluiden saatavuus.
- Lisäksi on hyvä miettiä, miten päästään laajentamaan markkinoita ”helppojen” kohteiden, kuten keskiluokkaisten omakotitaloalueiden, yli. Noin puolet eurooppalaisista asuinrakennuksista on hallintamuodoltaan vaihtelevia kerrostaloja. Uusia markkinoita avautuu, kun löydetään ratkaisuja näiden kohteiden uusiutuvan energian investointien rahoittamiseksi, helppokäyttöisiksi teknisiksi ratkaisuiksi sekä päätöksenteon sujuvoittamiseksi.
Kirjoittajat
Eva Heiskanen ja Kaisa Matschoss
Kuluttajatutkimuskeskus, Helsingin yliopisto
Kirjoitus on alunperin julkaistu Smart Energy Transition -hankkeen blogissa.
