Lähienergialiiton kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi luotiin blogikirjoitusten sarja “10 vuotta lähienergiaa”. Tällä kertaa pitkäaikainen puheenjohtajamme, professori emeritus Raimo Lovio kirjoittaa tuulivoiman roolista vihreässä siirtymässä. Jatkossa yhtä tärkeäksi tulee sähkön varastointi tavalla tai toisella ja kulutuksen kasvattaminen silloin kun tuulivoimaa on paljon. Suomesta tulee yhä useammin sähkön viejä, mutta erityisesti kannattaa kehittää sähkön kotimaista hyötykäyttöä ja jalostusta.
Tämän vuoden tammikuun 8. päivänä Suomessa tuotettiin ennätysmäärä sähköä, yli 13 000 MW:n teholla parhaimmillaan. Tuulivoima tuotti sähköä parhaimmillaan 4 395 MW teholla päästen samalle tasolle kuin ydinvoima, vaikka Olkiluoto 3 toimi tuolloin täysillä. Muutamaa päivää myöhemmin tuulivoimaa saatiin ennätystuntina 4 429 MW:n teholla, ja ennätyksiä on luvassa lisää, koska uusia tuulivoimaloita asennetaan koko ajan.
Miten tässä näin pääsi käymään, että tuulesta tuli näin tärkeä?
Suomen tuulivoima-alan kehitys lasketaan alkaneen vuodesta 1988, mutta alkuun kehitys oli tavattoman hidasta. Yhtenä itselleni tuttuna hankkeena alan kehitystä vauhdittamaan perustettiin vuonna 1998 pieni kuluttajaomisteinen Lumituuli Oy, jonka ensimmäinen tuulivoimala pyörii Lumijoella lähellä Oulua. Mikko Jalaksen innostamana ostin siitä osakkeita, joilla saamallani osuussähköllä olen kattanut sähkökulutuksestani valtaosan siitä lähtien. Nykyisen sähkökriisin oloissa osakassähkö on ollut edullista, minkä olen viime kuukaudet pannut kiitollisena merkille. Lumituulen voimalan käynnistyessä vuonna 1999 Suomessa oli tuulivoimakapasiteetti vain 38 MW.
Sen jälkeenkin ala kehittyi hitaasti ja varsinainen käänne tapahtui vasta 2010-luvulla. EU:n uusiutuvan energian tavoitteiden vuoksi Suomessakin asetettiin 2010 ensimmäisen kerran tuulivoimalle selkeä tavoite: 6 TWh sähköä vuonna 2020. Jotta tuohon tavoitteeseen päästäisiin otettiin käyttöön ns. syöttötariffijärjestelmä, jolla taattiin tuulivoimatuottajille vähintään tietyn suuruinen hinta tuottamastaan sähköstä (aluksi 105 euroa/MWh, sitten 84 euroa/MWh) 12 vuoden ajan. Syöttötariffijärjestelmään hyväksyttiin viimeiset tuulivoimalat vuonna 2017. Sen jälkeen tukijärjestelmää muutettiin vähäksi aikaa sellaiseksi, että tuki kilpailutettiin: yritykset, jotka hyväksyivät pienimmän tukitason, saivat hakemansa tuen. Nykyisin uusille tuulivoimaloille ei makseta enää lainkaan tukea. Investoinnit tehdään markkinaehtoisesti.
Tuet toimivat juuri niin kuin toivottiin
Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tuettiin alkuvaiheessa uutta kehittyvää teknologiaa, jolla voitiin korvata fossiilisia polttoaineita. Vuoden 2012 lopussa Suomessa oli tuulivoimakapasiteettia 494 MW, jolla tuotettiin 0,3 TWh sähköä. Vuoden 2020 lopussa vastaavat luvut olivat 2 586 MW ja 7,9 TWh. 6 TWh:n tavoite siis jopa ylitettiin.
Jälkeenpäin voidaan arvioida, että tukitaso oli jossakin vaiheessa liian korkea. Toisaalta ala oli 2010-luvun loppuun saakka vielä kehittyvä ja sähkömarkkinoiden hintatasot niin vaihtelevat, että ilman vahvaa tukea tavoitetta ei olisi saavutettu. Kuvaavaa on, että kun syöttötariffijärjestelmä täyttyi vuonna 2017, niin vuonna 2018 Suomessa ei valmistunut yhtään uutta tuulivoimalaa.
Tuulivoimaloille on maksettu kaikkiaan tukea vuoden 2022 loppuun mennessä noin 1,5 miljardia euroa. Tukisumma kuulostaa suurelta, mutta on muistettava Suomen tulot päästökauppajärjestelmästä ovat olleet yli 2 miljardia euroa. Valtio on siis edistänyt vihreää siirtymää ohjaamalla varoja fossiilisten polttoaineiden käytöstä puhtaisiin teknologioihin. Lisäksi aivan viime kuukausien sähkökriisin aikana tuulivoima-ala on merkittävästi laskenut sähkön hintaa Suomessa, minkä seurauksena valtion maksamat sähkötuet eivät nouse niin korkeiksi.
Monesti sanotaan, ettei valtio saisi tuillaan valita voittajia, vaan tuen tulisi olla teknologianeutraalia
Riski on, että valtio veikkaa väärää hevosta, ja siksi parempi olisi, jos tuet kilpailutettaisiin yli teknologiarajojen. Itse asiassa näin tehtiinkin viimeisessä lyhytaikaisessa tukijärjestelmässä, joka seurasi syöttötariffijärjestelmää. Siinä kilpailutuksessa tuulivoima oli ylivoimainen ja kaikki tuki meni sille. Tässä tapauksessa valtio ei siis veikannut väärää hevosta. Sitä osoittaakin sekin, että tukien lakattua markkinaehtoiset investoinnit tuulivoimaan ovat yli kaksinkertaistuneet. Yksin vuonna 2022 tuulivoimakapasiteetti kasvoi 2 420 MW:lla, joka on enemmän kuin Suomessa vuonna 2019 oli kapasiteettia.
Lähienergialiiton edustajana osallistuin tukijärjestelmäkeskusteluihin TEM:ssä ja eduskunnan valiokunnissakin Sipilän hallituksen aikaan vuosina 2017–18. Kannatimme silloisia tukia Tuulivoimayhdistyksen rinnalla. Vastahangassa olivat mm. perussuomalaiset, Energiateollisuus ry ja Fortum. Myönteisinä päättäjinä mieleeni ovat erityisesti jääneet ministerit Kimmo Tiilikainen ja Kai Mykkänen. Jälkikäteen minua on jäänyt ihmettelemään erityisesti Fortumin vastustus. Yhtiö katsoi parhaaksi investoida valtavasti Venäjälle ja Saksaan, mutta Suomen tuulivoima-ala ei sitä kiinnostanut, vaikka nykykäsityksen mukaan ala kasvaa moninkertaiseksi aivan lähivuosina. Kapasiteetin oletetaan kaksinkertaistuvan vuoden 2026 loppuun mennessä ja uudelleen kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Fingridin arvion mukaan kapasiteetti vuonna 2030 voisi olla jopa 20 000 MW. Silloin Suomen sähköstä puolet tuotettaisiin tuulivoimalla.
Tuulivoiman menestys perustuu lyhyesti sanottuna oppimiseen ja teknologian kehittymiseen
Tuulivoimaloiden keskimääräinen teho ja korkeus kasvavat, minkä seurauksena niiden käyttöaste myös vähätuulisina päivinä kohoaa. Nyt uusien voimaloiden keskimääräinen teho on jo yli 5 MW, korkeus yli 140 metriä ja roottorin halkaisija lähes 160 metriä. Päästökaupan hinnan kohoaminen on myös lisännyt tuulivoiman kilpailuasemaa. Lisäksi nykyisin käytössä olevat mallit, joissa suuret asiakkaat sitoutuvat ostamaan voimalan sähkön tiettyyn hintaan pitkäksi aikaa, auttavat investointipäätösten tekemisessä. Suomessa ensimmäisen tällaisen sopimuksen teki Google jo vuonna 2018.
Tuulivoimaloiden asentaminen kohtaa varsin usein paikallista vastustusta. Pelätään mm. maisema- ja meluhaittoja. Tämä onkin ymmärrettävää ja siksi tuulivoimalat tulisikin sijoittaa aina parhaalla mahdollisella tavalla tutkimustietoa ja ympäristövaikutusten arviointia hyödyntäen. Kunnille tuulivoimalat tarjoavat merkittävästi kiinteistöverotuloja ja työpaikkojakin. Jatkossa 2020-luvun jälkimmäisellä puoliskolla tuulivoimaloita tullaan rakentamaan enemmän merelle, jolloin haitat pienenevät.
Toinen tuulivoiman kritiikki korostaa tuulivoiman vaihtelevuutta sääolosuhteiden mukaan. Tällä hetkellä, jos ei tuule lainkaan, tuulivoiman teho Suomessa on käytännössä noin 200 MW. Kun tuulee paljon erityisesti Pohjanlahdella, teho on 4 500 MW eli enemmän kuin kaikki suomalaiset ydinvoimalat yhteensä. Onneksi Suomessa tuulee talviaikana keskimäärin selvästi enemmän kuin kesällä, kuten on nyt taas nähty tammikuun aikana.
Tulevaisuudessa tuulivoiman kasvua tukee sähköjärjestelmän joustavuus, synteettisten polttoaineiden valmistus ja sähkön varastointi
Tuulivoimatehon kasvaessa on jopa pelätty, että sähköjärjestelmälle aiheutuu suuria ongelmia vaihtelevuudesta, kun sähköjärjestelmä toimii niin, että sähkön kysynnän ja tarjonnan pitää olla aina tasapainossa. Viime vuonna tuulivoiman osuus Suomen sähköntarjonnasta oli 14 % ja kotimaisesta tuotannosta 17 %. Tuulivoima tarvitsee rinnalleen säätövoimaa. Suomessa tärkeimmät säätölähteet ovat tarjontapuolella vesivoima sekä sähkön tuonti, joiden yhteenlaskettu osuus Suomen sähkönkulutuksesta viime vuonna oli 29 %. Kysyntäpuolella löytyy myös mahdollisuuksia sähkön säästämiseen kuten on viime kuukausina nähty.
Jatkossa yhtä tärkeäksi tulee sähkön varastointi tavalla tai toisella ja kulutuksen kasvattaminen silloin kun tuulivoimaa on paljon. Suomesta tulee yhä useammin sähkön viejä, mutta erityisesti kannattaa kehittää sähkön kotimaista hyötykäyttöä ja jalostusta. Halvalla sähköllä kannattaa ryhtyä liikkumaan, tekemään kauko- ja lähilämpöä fossiilisten polttoaineiden polttamisen sijasta ja puhdistamaan myös teollisia prosesseja. Suurena ajatuksena on tuottaa halvan sähkön avulla esimerkiksi vihreää vetyä ja siitä edelleen kemianteollisuuden tuotteita ja vihreitä polttoaineita.
Kirjoittaja
Raimo Lovio
Alunperin julkaistu Raimo Lovion Facebook-profiilissa
