Hallitus antoi eduskunnalle marraskuun 2024 lopussa esityksen sähkömarkkinoihin liittyvistä muutoksista, joita ovat mm. sähkön energian ja siirron yhteislaskutus, jakeluverkkomaksujen rakenteiden harmonisointi sekä markkinapohjainen loppukäyttäjän kuormanohjaus. Tämä kirjoitus käsittelee tarkemmin jakeluverkkomaksujen rakenteiden harmonisointia ja siihen liittyviä avoimia asioita.
Lakimuutosten taustalla on vuonna 2018 julkaistu TEM:n älyverkkotyöryhmän loppuraportti ja osaltaan Petteri Orpon hallitusohjelman kirjaukset sähkön vähittäismarkkinoiden jouston lisäämisestä sekä joustavan tuotannon ja kulutuksen yhteensovittamisesta.
Jakeluverkkomaksujen osalta laki tulee voimaan sen hyväksymisen yhteydessä (kirj.huom. vuoden 2025 aikana), mutta yhteislaskutukseen ja markkinapohjaiseen kuormanohjaukseen liittyvät muutokset tulevat voimaan syyskuun 2026 alusta.
Jakeluverkkomaksujen rakenteiden harmonisoinnin taustaa
TEM:n älyverkkotyöryhmän jälkeen, vuosina 2020-2021 toimi Energiaviraston työryhmä – jossa Lähienergialiitto oli edustettuna – jonka tehtävänä oli ehdottaa harmonisoitu jakelumaksujen hinnoittelun rakenne.
Silloin Energiaviraston ehdotus oli seuraava ja joka on myös ehdotetun lakimuutoksen johtava ajatus:
”Sähkön jakeluverkossa verkkopalvelun jakelumaksulle asetetaan seuraavat maksukomponentit: perusmaksu, energiamaksu ja tehomaksu. Jokaista maksukomponenttia ei ole välttämätöntä käyttää, mutta muita kuin tässä kohdassa mainittuja maksukomponentteja ei voi ottaa verkkotoiminnan jakelumaksuina käyttöön. Loistehomaksukomponentti on sallittu asiakkaille, joiden sulakekoko suurempi kuin 63A.”
Energiaviraston ehdotukseen jakelumaksujen harmonisoinnista Lähienergialiitto antoi lausunnon 23.6.2021: ”Emme näe perusteita siihen, että kynnysrajaksi asetetaan 5 kW tyyppikäyttäjien 1-10 liittymille. Lähienergialiiton ehdotus on, että kynnysraja pitää suhteuttaa sulakekokoon, muuten sen hyväksyttävyys tai ohjausvaikutus ei toteudu. Lähienergialiiton ehdotus kynnysrajaksi on 1/3 liittymän koosta.”
Lausunnon lisätiedoista löytyvät myös Energiaviraston ehdotus ja työryhmän loppuraportti.
Tehomaksua perustellaan seuraavasti
”Tehopohjaisen jakelupalvelujen hinnoittelun edistämisen tavoitteena olisi lisäksi ohjata asiakkaita pienentämään kulutushuippujaan, jolloin jakeluverkkojen investointeja pystyttäisiin lykkäämään tai jopa välttämään. Lisäksi tehopohjaisella jakelupalvelujen hinnoittelulla pyrittäisiin parantamaan sähköjärjestelmän toimitusvarmuutta ja aktivoimaan asiakkaita kulutusjoustoon. Tehokomponentilla voidaan mahdollisesti vaikuttaa myös verkon mitoitukseen.”
Lisääntynyt joustojen hyödyntäminen voi auttaa välttämään investointeja jakeluverkkojen kapasiteetin lisäämiseen, josta on syytä muistaa että nykyinen sähkönjakeluverkko on kuitenkin mitoitettu pääsääntöisesti liittymäkokojen perusteella melko vahvaksi johtuen sähkölämmityksen suuresta osuudesta ja myös sähkönsiirtoteknisistä syistä.
Mitä hallitus oikeastaan ehdottaa?
Ehdotettu lakimuutos ei sisällä tarkempaa määrittelyä siirtohinnoittelun komponenteista, vaan se annetaan Energiaviraston tehtäväksi: ”Energiaviraston määräyksellä voitaisiin lisäksi antaa tarkempia määräyksiä eri maksukomponenttien rakenteista, mukaan lukien tehomaksun kansallisista määräytymisperusteista.”
Uusien tariffien käyttöönotto olisi verkkoyhtiöiden harkinnassa ja jokainen verkkoyhtiö päättäisi itsenäisesti hinnoittelunsa tasosta. Tehomaksun vaikutus riippuisi siitä, miten Energiavirasto lopulta määrittelee tehotariffin ja miten eri verkkoyhtiöissä tehotariffin käyttöönotto vaikuttaisi muihin tariffikomponentteihin, kuten kiinteään perusmaksuun tai energiakomponenttiin.
Miten ehdotettu muutos vaikuttaa yhteiskunnan sähköistymiseen ja kuluttajiin
Tässä vaiheessa herää neljä kysymystä tehokomponenttiin liittyen.
Ensimmäinen – ja suurin – kysymys on, miten Energiavirasto tulee määrittelemään tehokomponentin ja miten laajasti jakeluverkkoyhtiöt tulevat ottamaan sen käyttöön eri käyttäjäryhmille. Hallituksen ehdotuksen vaikutusarviossa on seuraava kohta: ”Tehopohjaisen tariffin käyttöönotto, etenkin jos se korvaisi verkkopalvelun perusmaksua, lisäisi loppukäyttäjän mahdollisuuksia vaikuttaa maksujensa määrään sähkönkulutustaan säätelemällä.”. Näin toteutettuna tehokomponentin käyttöönotto olisi paremmin hyväksyttävissä.
Toiseksi osalla kuluttajilla on vähäinen mahdollisuus vaikuttaa sähkönkäyttöönsä ajoitukseen, jos kuluttaja ei ole sähkölämmittäjä tai esimerkiksi sähköautoilija. Tehopohjaisen tariffin vaikutus näiden kuluttajien osalta voi muodostua jopa negatiiviseksi, kun sähkönkulutusta ei voida merkittävissä määrin siirtää pois kalliilta tunneilta. Negatiivisilta vaikutuksilta toisaalta vältyttään, jos tehopohjaisia tariffeja ei oteta käyttöön kyseisten asiakkaiden osalta. Haasteena on, koska verkkoyhtiöt eivät suoraa tiedä asiakkaiden lämmitystapaa tai muita yksityiskohtia asiakkaan sähköä käyttävistä laitteista, niin se vaikeuttaa tariffien luomista.
Kolmanneksi jäi epäselväksi, vaikuttaako tehokomponentti ainoastaan sähkön ostoon vai myös pientuotannon siirtoon sähköverkkoon. Nykyään pientuotannon ylijäämän siirtomaksua säädellään seuraavasti ”Jakeluverkonhaltijan yksittäiseen liittymään sijoittuvalta sähköntuotannolta veloittama siirtomaksu ei saa ylittää keskimäärin 0,07 senttiä kilowattitunnilta vuodessa.” Ymmärtääkseni tuota kohtaan ollaan muuttamassa lähitulevaisuudessa ja jos tehokomponentti vaikuttaa myös pientuotannon siirtoon sähköverkkoon, niin ne yhdessä heikentävät sähkön pientuotannon ja kiinteistökohtaisten sähkövarastojen (käyttöä mm. reservimarkkinoilla) taloudellista kannattavuutta.
Neljäs kysymys, joka herää, liittyy muutokselle asetettuun tavoitteeseen ”Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan poistetaan esteitä tarjota kuluttajille riittävän helppoja tapoja säästää rahaa kulutuksen ajoitusautomatiikalla, sekä velvoitetaan sähköverkonhaltijat asennuttamaan etäohjauksen mahdollisuus sähkölämmitteisiin kiinteistöihin ja tarjoamaan sen käyttö kuluttajien sekä heidän valtuuttamiensa joustosäästötarjoajien käyttöön” ja sen yhteisvaikutus seuraavan kanssa ”Vaihtelevaan sähköntuotantoon perustuvassa sähköjärjestelmässä on tärkeää, että jatkossa yhä suurempi osuus sähkön kulutuksesta voi reagoida sähkömarkkinatilanteeseen nopeasti ja joustavasti”. Tällä hetkellä kulutuksen ohjaus – manuaalinen ja automaattinen, tapahtuu pääasiassa pörssisähkön hintaohjauksella: vähennetään kulutusta kalliilla tunneilla ja siirretään/lisätään kulutusta halvoille tunneille. Tämä kulutuksen ajallinen siirto tietenkin kasvattaa käytettyä tehoa ja tehokompontentin käytön yhteydessä pienentää ja tekee vaikeammaksi arvioida siirrosta syntyvää hyötyä. Onkin syytä tarkkaan arvioida, mitkä signaalit ovat kustannustehokkain tapa – kuluttajien ja sähköjärjestelmän näkökulmasta – maksimoida kulutuksen ja tuotannon tasapaino sähköjärjestelmätasolla sekä jakeluverkkotason tehonhallinta.
Lopuksi voi ajatella, koska Suomen päästövähennysten suuri tekijä on lämmityksen ja liikkumisen sähköistyminen, niin tehokompontentin käyttöönotto ei tunnu kannustavan sähköautojen hankintaan ja eikä lämmityksen sähköistymiseen. Lämmityksessä erityisesti lämpöpumppujen yleistymiseen ja suosion jatkumiseen.
Yhteenvetona on todettava, että kirjoituksen otsikon kysymykseen pitää vastata: juu, ei. Ikävä kyllä.
Kirjoittaja
Tapio Tuomi, Lähienergialiitto
Huom! kirjoituksen pohjana on hallituksen esityksen sisältö. Kun eduskunta on hyväksynyt esityksen, kirjoituksen sisältöä päivitetään tarvittavin muutoksin.
Lähde hallituksen esitys 197/2024.
