Sähköautojen yhteydessä puhutaan paljon niiden toimintasäteestä ja latauksesta. Tässä kirjoituksessa tuore sähköautoilija avautuu kokemuksista ja kommelluksista, jotka liittyvät lataamiseen ja joita on hyvä pohtia jo sähköauton hankinnan yhteydessä. Ja erityisesti siitä, että sähköautojen lataamisesta tietäminen ja sähköauton lataaminen ovat kaksi eri juttua.
Tässä jutussa jatketaan kertomusta sähköautoni ostosta. Nyt aiheena on pelkästään sähköauton lataus. Ensinnäkin se eroaa varsin paljon polttomoottoriautojen tankkauksesta ja toisaalta sähköautojen lataamisesta tietäminen ja sähköauton lataaminen ovat kaksi eri juttua. Tuo jälkimmäinen erityisesti osui minuun, koska työkseni edistän puhtaita liikennemuotoja. Olen mm. kirjoittanut tällaisen lausunnon sähköisen liikenteen latausinfratuesta.
Sähköauton hankintaan kannattaa sisällyttää pohdinta itselle sopivista latausvaihtoehdoista
Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, akun koko painoi paljon automerkin ja mallin valinnassa. Mutta asiaa olisi kannattanut pohtia hieman laajemminkin. Koska asun omakotitalossa, virhe ei ollut suuri. Sen paikkaamisesta – tai latauspisteen valinnasta – tarkemmin seuraavassa kappaleessa. Lähtökohtana on ladata autoa kotona ja käyttää julkisia latauspisteitä pidemmillä matkoilla.
Pohdinnassa on otettava huomioon ainakin seuraavat asiat: hankitko täyssähköauton vai lataushybridin; onko sinulla latausmahdollisuus kotona tai työpaikalla; onko ainoa vaihtoehto käyttää julkisia latauspisteitä.
Vaihtoehtojen kartoitukseen löytyy hyvää tietoa ja palveluita esim. Virran tai Parkkisähkön nettisivuilta.
Kotilatauspisteen valinnassa painoi aurinkosähkön hyödyntäminen ja latauksen älykkyys
Kun auto oli tilattu, aloin tutkia vaihtoehtoja omalle latauspisteelle. Tärkein ominaisuus oli kyky hyödyntää aurinkosähköjärjestelmän ylijäämää ja vieläpä minimoida se. Toinen vaadittava ominaisuus oli älykkyys: sen on osattava hyödyntää spot-hinnoittelun halpoja tunteja ja että lataustehoa voi ohjata. Taustalla on oma arvioni, että sähkön tuntihintojen vaihtelu tulee lisääntymään ja että sähkön siirtohinnoittelu tulee muuttumaan tehopohjaiseksi. Tämä on hyvä ottaa huomioon, ettei latauksen hintaan tule yllätyksiä.
Googlailun perusteella kriteerit täyttävä palvelu löytyy Fortumilta, mutta sen hinnan taloudellisuuden arviointi oli liian monimutkaista, joten päädyin Myenergi Zappi -järjestelmään. Alla olevissa kuvissa näkyy itse latauspiste, latauspisteen näyttö ja kuvaruutukaappausten sen mobiilisovelluksesta.
 |  |  |
Koska meillä sähköauton lataus (autotallissa), aurinkosähköjärjestelmä (asuinrakennuksessa) ja sähköliittymä (tontin rajalla) ovat kaikki eri paikoissa, niin ne kaikki kommunikoivat radioaaltojen avulla (harvi-laite, joita on 2 kappaletta). Lisäksi järjestelmään kuuluu hub-laite, jolla tiedot välittyvät pilvipalveluun ja mobiilisovellukselle. Alla oleva kuva on järjestelmän manuaalista, mutta siitä saa hyvä kuvan.
Kunhan aurinko alkaa paistamaan kunnolla, niin seuraan ja raportoin kuinka ylijäämätuotanto onnistutaan käyttämään auton lataamiseen.
Kotilataamisesta pitää kertoa yksi opettavainen tarina. Ensimmäinen kuukausi kotilatauksesta hoidettiin auton mukana tulleella Schuko-pistokkeeseen laitettavalla latauslaitteella. Sen teho oli riittävä ja käyttö yksinkertaista:
- lataus alkaa, kun laitat töpseli seinään ja toisen autoon
- lataus loppuu, kun otat töpselin seinästä ja sitten autosta.
- huom! Näinhän ei saa toimia, vaan näin: ”Lataus pitää aina lopettaa ottamalla johto ensin irti autosta ja vasta sitte pistorasiasta. Virtaa käyttävän laitteen irrotus seinästä kuluttaa pistorasiaa. Ks. https://www.sesko.fi/standardit/standardoinnin_aihealueita/sahkoautot_ja_latausjarjestelmat/lataussuositus”
Mutta tuossa zappi-latauspisteessä onkin kiinteä latausjohto! Oli tarve lähteä ajamaan ja lataus oli kesken. Ja silloinhan auto on lukinnut latausjohdon autoon. Se ei lähde irti. Pieni hätäännys ja iso googlaus latauspisteen käyttöohjeisiin, joista ei mitään apua. Puoli tuntia kului, eikä ratkaisua löytynyt…. Onneksi auton käyttöohje sattui silmään: kun ovien lukitus avataan, avautuu myös latausjohdon lukitus. Koska auto on autotallissa, ei ovia pidetä lukittuna. Kun ovet lukitsi ja avasi lukituksen, myös latausjohto lähti helposti irti….. Eipä tullut mieleen, että noinhan sen on toimittava. Sähköauton hankkiminen kasvattaa myös henkisesti, koska kaikki edellä mainittu tapahtui ilman kiroilua.
Julkista lataamista varten on tarjolla monipuolinen valikoima palveluita
Sähköauton tilaussopimuksen allekirjoituksen ja auton luovutuksen välissä oli sopivasti aikaa pohtia tarvetta julkisten latauspisteiden käytölle. Koska autoa ladataan normaalisti kotona, niin julkiset latauspisteet tulevat tarpeellisiksi pidemmillä matkoilla.
Alla olevissa kuvissa on Suomessa toimivia latauspalveluiden tarjoajia. Nopeasti tuli selväksi, että pidempiä matkoja varten on syytä hankkia tunnukset kaikkiin palveluihin, muuten matkailu taitaa tulla liian mutkikkaaksi. Joten tilasin kaikilta RFID-tunnisteet ja asensin mobiilisovellukset. Tässä vaiheessa tuli ensimmäinen mutka matkaan: viidestä tilauksesta vain kaksi tuli ilman minun muistutusta. Ja viides puuttuu vieläkin.
Nuo RFID-tunnisteet tilasin siksi, että ajattelin niiden olevan helpoin tapa tunnistautua latauspalveluihin, varsinkin kun on kaksi käyttäjää ja yksi auto – jossa ne kulkevat aina mukana.
 |  |
Koska sähköauton lataaminen on uusi ja ihmeellinen asia, niin olen ottanut asiakseni lukea latauspisteissä olevat ohjeet. Ohjeet ovat kaikilla pääpiirteissään seuraavat:
Kokemukset julkisten latauspisteiden käytöstä eivät ole pelkästään positiivisia
Nyt olemme käyneet kaikkein latauspalveluita tarjoavien (paitsi yhden, jonka RFID ei ole vielä tullut) julkisissa latauspisteissä. Sekä ilmaisissa että maksullisissa. Kaikilla kerroilla latauspiste toimi ja saimme ladattua, mutta rutiiniksi lataus ei ole tullut.
Ensimmäinen havainto on, että vaikka kaikkien eri latauspalveluiden prosessi vaikuttaa samanlaiselta, niin epäilen, ettei näin ole. Täytyy jatkaa noiden ohjeiden valokuvaamista. Tähän havaintoon kuuluu elimellisenä osana se, että erilaisia latauspisteitä tuntuu olevan paljon. Ne poikkeavat ohjeen, johdon pistokkeen ja RFID-lätkän lukijan sijainnin suhteen. Tässä latauspisteillä olisi opittavaa bensan tankkaamisesta – jännää, että varsin rutiinin omaisesta toimenpiteestä on tehty seikkailu.
Toinen havainto on ollut, että kun on nuo kaikkien latauspalveluiden RFID-lätkät samassa avaimenperässä, niin aika hyvällä prosentilla on tullut valittua väärän yrityksen RFID-lätkä. Ja latauspisteen palaute (ilmoitus/virheilmoitus tms.) ei useinkaan auta sen tajuamisessa. Lyhyehkön reflektoinnin jälkeen sen aina tajusin, kerta kerralta lyhyemmässä ajassa. Ja sama juttu toistuu latauksen lopettamisessa: oletusarvoisesti käyttää väärää RFID-lätkää…
Kolmas ihmettelyn aihe on se, että miksi tarvitaan uusi tunnistaumisväline? Pätee sekä appiin että RFID-lätkään. Kaikki palvelun tarjoajat haluavat tietää maksukortin, jotka nykyään taitavat olla kaikki lähimaksamiseen soveltuvia. Miksei tunnistautumista voi hoitaa sillä?
Tuoreelle sähköautoilijalle annan vinkiksi: varaa ensimmäiseen julkiseen lataukseen riittävästi aikaa ja valmistaudu oppimaan uutta – muista, ettei se juuri koskaan ole helppoa. Tämä vinkki myös seuraavilla sadalla latauskerralla – todennäköisesti sinulle tarjoutuu aina mahdollisuus oppia vielä lisää.
Hiljaa hyvää tulee ja luottavaisin mielin lähdemme vaikka kuinka pitkälle matkalle sähköautollamme. Varmuuden vuoksi pitää pakata hieman normaalia pidempi pinna. Niin ja varmaan jonkin ajan kuluttua rohkenen kokeilla noita latausappeja tunnistautumiseen. Nyt niiden ainoa käyttö on ollut löytää vapaa latauspiste. Ja jälkikäteen katsoa paljonko tuli ladattua ja mitä se maksoi.
Kirjoittaja
Tapio Tuomi
Suomen Lähienergialiitto ry
tapio(at)lahienergia.org
PS. Tuohon jutun alussa mainittuun ”latauksesta tietäminen ja lataaminen ovat kaksi eri juttua”. Olin siinä (harha)luulossa, että kaikilla julkisilla latauspaikoilla on tarjolla sähkön lisäksi tarvittava latausjohto, eihän bensa-asemallekaan tarvitse omaa letkua tarvitse tuoda. Totuus paljastui, kun lähdimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan julkista latausta. Tarjolla oli CCS-latausjohto ja pari töpseliä. Hetken ihmettelyn jälkeen totesimme, että käytetään sitä ainoaa johtoa. Ja niinpä pääsimme – jopa onnistuneesti – suorittamaan pikalatauksen. Ja pikaladatulla sähköllä sitten ajoimmekin Motonettiin ostamaan Type2 – Type2 latausjohdon.
Lisätietoja sähköauton latauksen perusteista
Virta: Sähköauton ottotehot ja lataaminen – Sähköopin perusteita
Elenia: Sähköauton lataaminen
Lumme energia: Sähköauton lataus – kaikki mitä haluat tietää
