Kaikki puhuvat nykyään energiamurroksesta. Murroksessa kaikki menee uusiksi ja enää ei toimi se, miten aiemmin on tehty. Murroksessa on voittajia ja häviäjiä. Sekä voittajat että häviäjät ovat ihmisiä, joilla on tunteet.
Uudet ratkaisut ovat pitkään alakynnessä
Systeemisten muutosten teoria puhuu hallitsevasta toimintamallista, joka murroksessa joutuu muuttumaan. Muutosta edistää laajemman toimintaympäristön muutos – maailman muuttuminen ympäriltämme esimerkiksi ilmastonmuutoksen vuoksi. Toisaalta muutosta edistävät uudet kehittyvät innovaatiopolut – erilaiset teknologiat, ratkaisut ja liiketoimintamallit. Aluksi ne eivät kykene kilpailemaan hallitsevan toimintamallin kanssa, mutta saavat vähitellen lisää voimaa.
Murrokset ovat vaikeita. Ihmiset uusien innovaatiopolkujen takana joutuvat usein aluksi taistelemaan elintilasta lähes Don Quijoten tapaan kuin tuulimyllyjä vastaan. Hallitseva toimintamalli saattaa olla heille kuin ylivoimainen vihollinen. Hallitsevan toimintamallin osina niin käyttäjät, teollisuus, poliittiset normit, tiede, palvelut ja teknologia kuin toimintakulttuuri vastustavat muutosta.
Vanhan mollaaminen on urheilulaji
Murroksen edetessä hallitsevan toimintamallin osana toimivat ihmiset joutuvat kohtaamaan todellisuuden, jossa he näyttävät olevan vanhentuneita pahiksia, jotka vastustavat uutta hyvää kehitystä. Kukapa meistä nauttisi siitä, että tuntee olevansa putoamassa kelkasta tai syytettynä suoranaisesta pahansuopuudesta kaikkea uutta hyvää kohtaan? Näihin liittyviä voimakkaitakin tunteita olen nähnyt keskustellessani energiamurroksesta – ne ilmenevät esimerkiksi tällaisina lausahduksina: ”He kiusaavat, he eivät ymmärrä…”. Niille olisi helppo hymähdellä, mutta olisiko muitakin vaihtoehtoja?
Muutosjohtamisessa opetetaan usein, että muutos alkaa siitä, että kaikki vanha romutetaan. Se on mielestäni ihan hullu oppi, mutta se on edelleen ahkerassa käytössä. Sähköautojen kannattajat kutsuvat Facebook-ryhmässään polttomoottoriautoja dinosauruksiksi ja Helsinkiin ei kuulemma kehtaa tuoda enää vieraitakaan hiilikasojen takia.
Uudenkin mollaaminen on urheilulaji
Hallitsevan toimintamallin toimijat eivät säästele sanojaan kuvatessaan uusiutuvan energian puolestapuhujia hörhöiksi, tukien varassa eläjiksi ja henkilöiksi, jotka eivät ymmärrä termodynamiikasta eivätkä energialiiketoiminnasta mitään.
Eletäänpä ihmisiksi murroksessakin!
Mollausurheilun sijasta olennaista olisi ymmärtää, että hallitseva toimintamalli on hallitseva siksi, että se on aikojen kuluessa kehittynyt erittäin hyväksi ja toimivaksi. Sen kehittäjät ovat alansa osaavia ihmisiä. Tämä perusosaaminen ei katoa mihinkään, vaikka maailma muuttuu ympäriltä. Lämmöntuotannon keskittäminen poisti huonot paikalliset lämmityskattilat, yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto toi ylivertaista tehokkuutta, ja polttomoottoriautot mullistivat liikkumisen. Ilmastonmuutoksen torjunta tuo kuitenkin aivan uudenlaisia vaatimuksia energiajärjestelmälle.
Vastaavasti uuden kehittäjät ja puolestapuhujat ovat myös osaavia ja haluavat tosissaan kehittää toimivia uusia ratkaisuja tilanteessa, jossa monet perusolettamukset muuttuvat. Katsoessamme tarkemmin huomaamme, että tuulivoiman tuki ei pilannutkaan energiamarkkinoita, varastointitarvetta ei laskelmissa unohdettukaan eikä ehdotuksissa oletettukaan kaikkien kuluttajien luopuvan mukavuuksistaan.
Kirjoittaja
Armi Temmes, Professori, Aalto-yliopisto
Alunperin julkaistu Smart Energy Transition -hankkeen sivuilla
