COP29-ilmastokokouksessa saavutettiin sopu 300 miljardin dollarin ilmastorahoitustavoitteesta sekä 1 300 miljardin dollarin kokonaisrahoitustavoitteesta. Fossiilisista polttoaineista irtaantumisen globaalista seurantamenetelmästä sopiminen jää tulevien ilmastokokousten varaan. Neuvottelut kansainvälisistä markkinamekanismeista saatiin viimein päätökseen.
Azerbaidzhanin Bakussa pidetty YK:n COP29-ilmastokokous päättyi sopuun yli päivän yliajalla. Loppuvääntö käytiin kahdesta ydinkysymyksestä: rahoituksesta ja päästöjen hillinnästä. Kokous oli poikkeuksellisen vaikea.
Kokouksessa onnistuttiin sopimaan uudesta, yhteisestä 300 miljardin dollarin ilmastorahoitustavoitteesta
Se korvaa nykyisen 100 miljardin dollarin vuosittaisen rahoitustavoitteen. Tavoitteeseen tulee päästä vuoteen 2035 mennessä.
”On tärkeää, että ilmastorahoitus kohdistuu ilmastonmuutoksesta eniten kärsiville ja että saamme entistä vahvemmin yksityistä rahoitusta liikkeelle. Tällä päätöksellä varmistamme myös, että rahoittajapohjaa laajennetaan nykyisestä”, tiivistää ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen lopputulosta.
Nykyinen tavoite on koskenut vain perinteisiä teollisuusmaita ja rahoitus kerätään pääasiassa julkisista lähteistä. Teollisuusmailla on edelleen johtorooli tavoitteen saavuttamisessa, mutta siihen lasketaan jatkossa myös kaikki monenvälisten kehityspankkien kautta kanavoitu ilmastorahoitus. Lisäksi kehittyviä maita kutsutaan mukaan rahoitustalkoisiin.
Energiasiirtymän vauhdittamisessa ei päästy yksimielisyyteen
EU:lle oli tärkeää saada Bakusta riittävän vahvat kirjaukset päästöjen hillinnästä ja energiasiirtymästä. Viime vuonna Dubaissa maailman maat sopivat asteittaisesta irtaantumisesta fossiilisista polttoaineista.
Kokouksen päätöstekstiin ei sisälly merkittäviä edistysaskelia Dubain päätöksen seurannan tai toimeenpanon osalta. Päästöjen hillinnän työohjelmasta saatiin aikaan vain prosessipäätös, ja asian käsittely jatkuu kesällä Bonnissa.
”Lähdimme hakemaan kokouksesta selvästi vahvempaa sitoutumista Dubain päätöksen ja energiasiirtymän toimeenpanoon. Laiha sopu on kuitenkin parempi kuin lihava riita, jos halutaan painetta Kiinan ja muiden eniten päästöjä aiheuttavien maiden ilmastotoimille”, toteaa Mykkänen.
Bakun kokous osoitti, että osa öljyntuottajamaista haraa edelleen Dubaissa sovittua energiasiirtymää vastaan. Erityisesti Saudi-Arabia onnistui pyrkimyksessään estää neuvottelujen etenemisen.
Käytännössä valtaosa maista kuitenkin jakaa näkemyksen siitä, että kiireiset ja riittävän kunnianhimoiset päästövähennykset ovat välttämättömiä Pariisin sopimuksen tavoitteisiin pääsemiseksi. Hillintätyö jatkuu ensi vuonna kohti Belemin COP30 kokousta. G20-mailla on iso vastuu energiasiirtymän toteutumisessa.
”Näyttää siltä, että Yhdysvallat on jälleen irtaantumassa Pariisin sopimuksesta. Positiivista tässä kokouksessa oli se, että Kiina osoitti kuitenkin olevansa sitoutunut monenkeskiseen sopimiseen ja ilmastotyöhön. Sopu ilmastotyön jatkumisesta epävakaassa maailmantilanteessa on jo itsessään merkittävä”, Mykkänen kuvaa.
Neuvottelut kansainvälisistä markkinamekanismeista viimein päätökseen
Pariisin sopimuksen artikla 6:sta, eli kansainvälisistä markkinamekanismeista, on neuvoteltu jo lähes kymmenen vuotta. Kansainväliset markkinamekanismit mahdollistavat sen, että Pariisin sopimuksen allekirjoittaneet maat voivat tehdä ilmastotoimia oman maansa rajojen ulkopuolella. Markkinamekanismeista hyötyvät myös yritykset, jotka haluavat ostaa ilmastoyksiköitä vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta.
”On hienoa, että saimme neuvottelut kansainvälisten hiilipoistomarkkinoiden säännöistä päätökseen. Vastuullisesti toteutettuna hyödymme kansainvälisistä markkinamekanismeista ja saamme paremmin yksityisiä rahavirtoja liikkeelle”, Mykkänen päättää.
Lähde YM:n tiedote.
