Kansalaisten potentiaalia sekä osallistumis- ja investointihalukkuutta energiayhteisöihin pitää kartoittaa

Tämä on toinen osa kahdesta blogitekstistä, jotka perustuvat tammi-toukokuussa 2023 tehtyyn pro gradu -tutkielmaan Yhteisöenergian rooli energiademokratiassa – tuulivoiman energiayhteisöjen haasteet Suomessa. Ensimmäisessä osassa perehdyttiin energiademokratiaan ja kansalaisten osallistamiseen energiajärjestelmässä, ja tässä osassa tarkastellaan energiayhteisöjen esteitä ja haasteita.

Energiayhteisöillä viitataan kollektiivisiin energiatoimiin, joissa yhteisön jäsenet investoivat energiaratkaisuun ja hyödyntävät omaa energiantuotantoaan. Vaikka tuulivoiman energiayhteisöt ovat yleisiä erityisesti Länsi-Euroopassa, Suomessa tällaisista yhteisöistä on vain muutamia esimerkkejä. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli kartoittaa, millaisia esteitä ja haasteita tuulivoiman energiayhteisöihin liittyy Suomessa. Yhteenvetona voidaan todeta, että tuulivoiman energiayhteisöjen esteitä ja haasteita ovat:

• energiayhteisöihin liittyvä sääntely,
• kaavoitus ja lupa-asiat,
• tiedon ja tuen tarjonnan puute,
• hyvien esimerkkien ja yhteiskunnallisen keskustelun puuttuminen
• sekä tuulivoimainvestointien suuruus.

Energiayhteisöt ymmärretään eri tavoin, ja niiden tarkoituksesta voi esiintyä erilaisia tulkintoja

Määritelmiin liittyvä epäselvyys voi osaltaan johtua siitä, että yhteisöihin liittyvä lainsäädäntö on vielä suhteellisen tuoretta. Energiayhteisöjen määritelmässä keskeistä on esimerkiksi energiayhteisöön liittymisen ja poistumisen vapaaehtoisuus sekä vaatimus energiayhteisöjen jäsenilleen luomista sosiaalisista, ympäristöllisistä tai taloudellisista hyödyistä rahallisten voittojen sijaan. Nämä seikat voivat kuitenkin unohtua energiayhteisöistä puhuttaessa. Lisäksi vaikuttaa vielä joiltain osin epäselvältä, millaisia mahdollisuuksia energiayhteisöihin liittyy, ja millaisia liiketoimintamalleja niihin voidaan soveltaa.

Suomessa tuulivoimaan ja energiayhteisöihin liittyvää lainsäädäntöä on tehty osissa

Sääntely on joiltain osin hajanaista, ja lainsäädännön koordinoimiselle kokonaisuutena on tarvetta. Toisaalta tuulivoiman energiayhteisöjen perustamista vaikeuttaa sähkömarkkinalain rajoittavuus. Yksi esimerkki nykyisen sähkömarkkinalain rajoitteista liittyy kiinteistöjen rajat ylittäviin energiayhteisöihin. Nykyinen sähkömarkkinalainsäädäntö mahdollistaa kiinteistöjen rajat ylittävälle energiayhteisöt, mutta sääntely ei salli teknisesti järkevimpiä toteutustapoja tällaiselle energiayhteisölle. Tällöin investoinnit ovat heikommin kannattavia. Myös lainsäädännössä vielä tunnistamattomien hajautettujen energiayhteisöjen osalta haasteena on toteutuksen monimutkaisuus ja se, miten laajasti erilaisia yksityiskohtia tulisi lainsäädännössä kyetä huomioimaan. Energiayhteisöjen laajempaa käyttöönottoa voitaisiin ohjata lainsäädäntöön tehtävillä tarkennuksilla sekä selkeillä ohjeilla ja käytännöillä.

Lupamenettelyjen hitaus ja monimutkaisuus vaikuttaa olevan merkittävä haaste energiayhteisöille

Sääntelyn lisäksi tuulivoimahankkeiden lupamenettelyjen hitaus ja monimutkaisuus vaikuttaa olevan merkittävä haaste energiayhteisöille. Energiasektorilla erityisen merkittävää on kunnan päätösvallassa oleva maankäytön suunnittelu, ja kaavoituksen kautta voidaan vaikuttaa uusiutuvan energian käytön ja tuotannon edellytysten luomiseen. Kuntien itsemääräämisoikeus ja kaavoitusmonopoli luovat kuitenkin eroja käytäntöihin kuntien välillä, ja jopa yksittäiset virkahenkilöt voivat vaikuttaa merkittävästi kunnissa tehtäviin päätöksiin energiahankkeista. Eroavaisuudet kuntien välillä tekevät tuulivoiman hankekehityksestä vaikeasti ennustettavaa, mikä voi tuottaa haasteita erityisesti pienemmille toimijoille. Jos uusiutuvan energian edellytysten luominen nähdään kansallisena kysymyksenä, voisi vahvemmalle koordinaatiolle ja pyrkimykselle tasapuolistaa lupamenettelyjä olla perusteita. Toisaalta voimaloihin ja etäisyyssääntelyyn liittyvän päätäntävallan säilyttämistä kunnilla voidaan perustella sillä, että kunnissa päätöksenteko tapahtuu lähempänä paikallisia. Laajempaa koordinaatiota voitaisiin kuitenkin hyödyntää esimerkiksi olemassa olevan datan käytön tehostamiseksi tuulivoimahankkeisiin liittyvien selvitysten tekemisessä.

Tietoa tarvitaan helposti hyödynnettävässä ja ymmärrettävässä muodossa

Myös informaation tarjoaminen nousee merkittäväksi tekijäksi energiayhteisöjen kehityksen tukemisessa, ja tiedon tulisi olla helposti hyödynnettävässä ja ymmärrettävässä muodossa. Tiedon tarjonta liittyy sekä energiayhteisöistä ja niiden mahdollisuuksista jaettavaan informaatioon että tuulivoimaan yleisesti. Työ- ja elinkeinoministeriön energiayhteisötyöryhmän loppuraportissa suositellaan, että Motivalle annettaisiin tehtäväksi energiayhteisöjä koskeva tiedottaminen. Toinen tapa tiedon lisäämiseksi ovat pilottihankkeet, jotka voivat demonstroida parempia käytäntöjä hankkeiden toteuttamiseksi sekä olla mukana edistämässä sosiaalisesti kestävämpää uusiutuvaa energiaa. Edelläkävijät vaikuttavat olevan merkityksellisiä hyvien esimerkkien luomiseksi ja tiedon välittämiseksi, ja edelläkävijöillä voi olla rooli myös yhteisöenergian vision luomisessa. Tieto onnistuneista hankkeista voi myös osaltaan madaltaa kynnystä lähteä mukaan yhteisöenergian projekteihin.

Esimerkkien luomiseksi tarvitaan edelläkävijöitä

Esimerkkien luomiseksi tarvitaan kuitenkin edelläkävijöitä, jotka omaavat rohkeutta, ymmärrystä, kontakteja ja pitkäjänteisyyttä. Suomalainen malli vaikuttaa perustuvan markkinaehtoisuuteen ja yksittäisten kansalaisten aktiivisuuteen, mutta referenssikohteiden ja tiedon niukkuuden vuoksi ulkopuolisilla toimijoilla voi olla merkittävä rooli energiayhteisöjen kehityksessä erityisesti alkuvaiheessa – energiayhteisöt tulisi pyrkiä normalisoimaan, jotta käytännöt leviäisivät yleisempään käyttöön. Tutkimuskirjallisuudessa merkittävinä yhteisöenergian edistäjinä tunnistetut välittäjäorganisaatiot vaikuttavat olevan tärkeitä energiayhteisöjen toiminnan koordinoimiseksi, tiedon jakamiseksi sekä verkostojen rakentamiseksi. Tuulivoiman energiayhteisöjen laajempi leviäminen vaikuttaakin tarvitsevan tukea, mikä voi tarjota mahdollisuuksia useille toimijoille.

Energiayhteisöjen yleistyminen kaipaa uusia liiketoimintamalleja ja kumppanuuksia

Koska pienimuotoista tuulivoimatuotantoa on haasteellista toteuttaa kannattavasti, erityisesti pitkällä aikavälillä uusien liiketoimintamallien ja kumppanuuksien kehittäminen synergiaetujen saavuttamiseksi vaikuttaa olevan tarpeen. Esimerkiksi tuulipuistoissa osa voimaloista voidaan rahoittaa joukkorahoituksella tai osuuskunnan osuusmyynnillä. Energiayhteisöjä voivat tukea julkiset organisaatiot sekä voittoa tavoittelemattomat ja yksityiset yritykset, ja projekteja voidaan toteuttaa yhteistyössä. Erilaisten kumppanuuksien hyödyt tulisi pyrkiä valjastamaan entistä paremmin, mutta toisaalta toimijoiden etujen välillä saattaa esiintyä ristiriitoja. Julkisen ohjauksen ja energiamarkkinoiden toimijoiden tulisikin pyrkiä palvelemaan kansalaisten ja yhteisöjen tarpeita.

Kansalaisten potentiaalia sekä osallistumis- ja investointihalukkuutta energiayhteisöihin pitää kartoittaa entistä paremmin

Vaikka energiayhteisöt tuovat mahdollisuuden osallistua energiajärjestelmään entistä suuremman joukon saataville, on tärkeää kysyä, perustetaanko osallistuminen markkinaehtoisuuteen ja edelläkävijöiden omaan aktiivisuuteen. Aktiivisuuteen ja teknologian omistukseen perustuvaa prosuumerismia voidaan kritisoida taipumuksesta suosia etuoikeutettuja ja ostovoimaa omaavia kansalaisia. Lisäksi on huomattava, ettei energiayhteisöjen voida oletusarvoisesti odottaa edistävän oikeudenmukaisia ja eettisiä käytäntöjä. Tämän vuoksi olisi mielekästä kartoittaa, miten energiajärjestelmään osallistumisen mahdollisuuksia voitaisiin laajentaa ja tuoda isomman joukon saataville. Oikeudenmukaisten käytäntöjen tulisi ottaa huomioon energian omatuotannon ja yhteisöihin osallistumisen mahdollisuudet, joihin vaikuttavat esimerkiksi varallisuus ja asuinpaikka.