Tämä on ensimmäinen osa kahdesta blogitekstistä, jotka perustuvat tammi-toukokuussa 2023 tehtyyn pro gradu -tutkielmaan Yhteisöenergian rooli energiademokratiassa – tuulivoiman energiayhteisöjen haasteet Suomessa. Tässä osassa perehdytään energiademokratiaan ja kansalaisten osallistumiseen energiajärjestelmässä. Toisessa osassa tarkastellaan tuulivoiman energiayhteisöjen esteitä ja haasteita.
Teknologinen kehitys sekä tuulivoiman rakentamisen nopea kasvu ovat yllättäneet jopa monet asiantuntijat, joten tällä vuosikymmenellä vihreässä siirtymässä voidaan edetä suurin harppauksin. Vaikka uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen energiantuotannossa on noussut poliittiselle agendalle ja Eurooppa on havahtunut energiaomavaraisuuden merkitykseen, demokraattisessa yhteiskunnassa kansalaisia ei voida ohjata ylhäältäpäin arvioimatta politiikkatoimien hyväksyttävyyttä. Energiasektoriin liittyvä poliittinen päätöksenteko on perinteisesti ollut poliittisen ja taloudellisen eliitin sekä asiantuntijoiden hallinnassa, mutta viimeisimpien kehityskulkujen myötä energiapolitiikka näyttää muuttuneen laajemmaksi yhteiskunnalliseksi puheenaiheeksi. Yhteiskunnan siirtyessä uusiutuvaan energiantuotantoon ja sähköistyessä, energia-asiat tulevat yhä näkyvimmiksi kansalaisten arjessa esimerkiksi tuulipuistojen ja sähkön hinnanvaihtelujen kautta.
Suomalaiset vaikuttavat olevan valmiita osallistumaan energiasiirtymään ja hyväksymään entistä aktiivisemman roolin energiakansalaisina
Jollei tätä potentiaalia saada valjastettua, riskinä on, että paikallinen vastustus hidastaa uuden tuulivoimatuotannon rakentamista ja energiamurroksen etenemistä. Ristiriidat paikallisten ihmisten ja tuulivoima-alan yritysten välillä voivat vaikuttaa sekä yksittäisten hankkeiden että tuulivoiman yleiseen hyväksyttävyyteen. Tuulivoimaloiden vaikutukset esimerkiksi maisemaan ja ympäristöön herättävät usein huolta paikallisissa. Myös tuulivoimayhtiöiden laatimat maanvuokrasopimukset voivat olla tavallisille ihmisille hankalasti ymmärrettäviä, ja apua sopimuksien tulkitsemiseen voi olla vaikeaa saada. Lisäksi keskustelua herättää sähköverkon kehitys, jonka tulisi pystyä seuraamaan kotimaisen tuulivoiman kasvua. Tuulivoiman rakentaminen vaatii suuren määrän uusia voimajohtoja, ja liityntälinjojen rakentamiseen liittyvät maanlunastukset herättävät kysymyksiä korvausten riittävyydestä.
Energiamurroksen demokraattisuutta pitää tarkastella kriittisesti
Energiamurroksen legitimiteetti vaikuttaa olevan keskeistä energiatavoitteiden saavuttamisessa, mutta konkreettiset keinot kansalaisten ja yhteisöjen osallistamiseen esimerkiksi tuulivoimahankkeissa tuntuvat usein puuttuvan julkisesta keskustelusta. Hieman yksinkertaistetusti voidaan todeta, että suljetussa päätöksentekoprosessissa ainoaksi vaikutuskeinoksi jää hankkeiden vastustaminen, ja tuulivoima voi näyttäytyä hyvin negatiivisena ilmiönä. Koska energiamurros muokkaa vääjäämättä yhteiskunnan rakenteita ja energiateollisuutta, tulisi muutoksen demokraattisuutta pyrkiä tarkastelemaan kriittisesti. Apuna tarkastelussa voidaan käyttää energiademokratian teoriaa, joka tarjoaa kehyksen analysoida energiapolitiikan valtasuhteita, historiallisia ja nykyisiä epäoikeudenmukaisuuksia sekä sitä, kenen tarkoituksia energiajärjestelmän tulisi palvella. Energiademokratian tavoitteena on energiamurroksen ohella siirtää energiajärjestelmän hyödyt paikalliselle tasolle eli työntekijöille, kotitalouksille ja yhteisöille.
Energiademokratia pyrkii etsimään uusia osallistumisen tapoja ja suosii usein suoraa osallistumista
Uusiutuvat energiamuodot tarjoavatkin uusia osallistumis- ja investointimahdollisuuksia niin yksittäisille toimijoille, osuuskunnille, pienille yrityksille kuin paikallisille yhteisöille. Kahden edellisen vuosikymmenen aikana nämä uudet toimijat ovat omaksuneet roolin prosuumereina, eli energian tuottajina ja kuluttajina. Yhteisöenergialla viitataan kollektiivisiin energiatoimiin, jotka edistävät kansalaisten osallistumista sekä demokratiaa läpi energiajärjestelmän. EU:n puhtaan energian paketti ja uudistetut direktiivit asettavat suuntaviivat kansalaisten osallistamiseksi energiajärjestelmässä ja kuvaavat energiayhteisöjä uudentyyppisiksi toimijoiksi, jotka harjoittavat kaupallista toimintaa, mutta joiden ensisijainen tarkoitus on tarjota ympäristöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia etuja yhteisöille voittojen priorisoimisen sijaan.
Kansallista lainsäädäntöä on kehitetty energiayhteisöjen mahdollistamiseksi
Kansallista lainsäädäntöä on kehitetty energiayhteisöjen mahdollistamiseksi direktiivien mukaisesti, ja esimerkiksi vuoden 2021 lakimuutos mahdollisti sähkön pientuotannon netotuksen, niin sanotun hyvityslaskentapalvelun sekä kiinteistön sisäiset energiayhteisöt. Vuoden 2023 alusta nämä mahdollisuudet tulivat saataville kaikkialle Suomessa Fingridin datahub-palvelun kautta. Käytännöllinen peruste energiayhteisöjen muodostamiselle on pyrkimys vaikuttaa maksettuun sähkön hintaan. Verrattuna yksittäisten ihmisten tekemiin energiainvestointeihin, yhteisöt mahdollistavat kannattavat investoinnit suuremman mittakaavan energiaratkaisuihin. Energiayhteisöt mahdollistavat myös tavan uudenlaiseen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen esimerkiksi ympäristö- tai ilmastoarvojen mukaisesti. Yhteisöenergia tarjoaakin vaikuttamisesta kiinnostuneille kansalaisille mahdollisuuden konkreettisiin ja mitattavissa oleviin ilmasto- ja ympäristötekoihin.
Monissa Länsi-Euroopan maissa, kuten Tanskassa ja Saksassa, tuulivoiman energiayhteisöillä on pitkät perinteet
Yhteisöjen yleistymisen edellytyksenä ovat olleet erilaiset valtiontuet, kuten syöttötariffit. Tuulivoiman yhteisöenergiahankkeet eivät ole juurikaan levinneet Suomessa, vaikka muutamia esimerkkejä on olemassa. Myös Euroopan yhteisöenergian edelläkävijämaissa tuulivoiman energiayhteisöt ovat viime vuosina kohdanneet vaikeuksia: tuulivoimateknologia on kehittynyt nopeasti ja voimaloiden koko on kasvanut, jolloin energiayhteisöt ovat jääneet suuren mittakaavan ratkaisujen jalkoihin.
Onko oikeudenmukaisen energiamurroksen edellytys tasapainottelu keskitettyjen ja hajautettujen energiajärjestelmien välillä?
Tuulivoimamarkkinat ja investointien mittakaava ovat Suomessakin kasvaneet nopeasti, ja paluuta kansalaisenergia-aikoihin esimerkiksi laajalle leviävän pientuulivoiman muodossa on tuskin näköpiirissä. Tuulivoimaa rakennetaan nykyään täysin markkinaehtoisesti, jolloin valtion tuen tarpeettomuus on perusteltua. Toisaalta on huomattava, että kansallisessa energiapolitiikassa on perinteisesti suosittu keskittynyttä energiantuotantoa ja suuria toimijoita, jolloin pienten hankkeiden ja toimijoiden tarpeita ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon. Energiamarkkinoiden tukimekanismit ja politiikat ovat tulosta kompromisseista eri toimijoiden tarpeiden välillä, ja myös yhteisöenergian kehitys kiinnittyy poliittiseen valtaan. Paikallisten yhteisöjen mahdollisuuksia hyötyä energiamurroksesta taloudellisesti ja sosiaalisesti tulisikin kartoittaa entistä paremmin. Oikeudenmukaisen energiamurroksen edellytyksenä voikin käytännössä olla tasapainottelu keskitettyjen ja hajautettujen energiajärjestelmien välillä, jolloin molempien järjestelmien edut pystytään hyödyntämään.
Kirjoittaja
Katja Kurki
Yhteiskuntapolitiikan oppiaine, Jyväskylän yliopisto
Linkki opinnäytteeseen: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/88024
